Sateenkaareton Desucon ja miljoona iltsulia

Trigger warning: miljoona selfietä. Tai ei miljoonaa vaan vajaat viiskymmentä, eli voit triggeröityä myös liioittelusta.

Tämän vuoden viimeinen "varma" tapahtuma itselleni oli Desucon, vaikka tässäkin varmuus oli pienellä kysymysmerkillä. Jättimahan kanssa pitää mennä viikko ja päivä kerrallaan, mutta kun oma jaksaminen ja möyrijän jaksaminen on olleet niin hyviä koko ajan, uskalsin suunnitella viikonlopun Lahteen oikein kivasti.

Otsikko viittaa siihen, että ensimmäistä kertaa en ollut Desuconissa vastaavana (tai kävijänä, koska ihan ekaa kertaa siellä ollessani 2010 olin ihan normona CosplayGaalasta voittamallani rannekkeella. Oi nostalgiaa!) vaan badgeni säteili vihreää vänkärisävyä. Ihan en siis kävijätasolle keikahtanut, vaan hoidin Anetten apua cosplayhommia etukäteen ja viikonlopun aikana, sekä valikoin hallcosplaykisaajat. Sopivasti työtä, mutta ilman kovin kiinteitä työaikoja eli mahdollisuus lepuuttaa turvonneita kinttuja ja syödä joka välissä.

Koska tekemistä oli ja bäkkärihengausta ja kaatajaisia ja kaikkea, tuntui Desucon ihan yhtä kivalta kuin vastaavana ollessakin. Tuskin ihan puhtaasti kävijänä osaisin siellä enää ollakaan, kun tekisi mieli päästä auttelemaan kaikessa ja koko ajan. Nyt kun majoituskin järjestyi ihanimmassa hotelli Perhossa, oli viikonloppu oikein rentouttava ja kiva, vaikka turvonneita nilkkojani sainkin valitella joka välissä :D

Kirjoittelen raskauscosplayjutuista tässä vielä erikseen, mutta kintut ja niiden turpoaminen itselläni ainakin oli se isoin ongelma kun tapahtumissa on tottunut seisoskelemaan paljon ja kävelemään myös. No jättimahan kanssa se aiheuttaa sitä, että jalat turpoavat kuin puupökkelöt ja kävelemisestä tulee tuskaisaa vaappumista. Conissa itsessään harvemmin saa jalkoja ihan suoraan nostettua seinälle tai edes vaakatasoon, joten vaapuin aina nukkumaan tukkijalkojen kanssa suhteellisen aikaisin. Unimurmelihommat on siis myös olleet hyvin vahvoina, enkä coni-iltoina jaksanut bilettää kovin myöhään köhkymmeneltäunilleköh. Mutta noin niinkuin muuten jättimaha ei menoa haittaa, varsinkin kun lounasta saa ja greenroom on lähellä!

Hei desusää!

No kappas, Teeris ja skumppaa!

Ja om nom nom Lahden Seurahuoneen ruoka om nom erityisesti jälkkäri nom.

Jee, laminointihommaa jee!

Jee paikkalippuja jee!

Perjantaina pääsin kasauksessa tekemään kaikkea kivaa, eli laminoimaan ja lajittelemaan paikkalippuja :3 Jos Cosvisionissa oli tarve vähän selfieitä napsia, oli tarve nyt eskaloitunut vielä pahemmaksi ja selfie- eli iltsulitikku toimi kännykkäkoruna koko viikonlopun. Kuvasin itseasiassa myös videoita, mutta enpä ole jaksanut vielä edes vilkaista saisiko niistä jotain fiilistelyvidiä aikaisiksi. Ehkä jossain vaiheessa!

Tältä näytin siis 90% ajasta. Fiksulta ja filmaattiselta siis. Pinkki iltsulitikku Citymarketista, suosittelen! Kuvaajan kuvasi Mikael Peltomaa

Ihanaa kasausta!

Pukujen puolesta viikonloppu näytti tältä: 

Katerina, Kiyoh ja Tomoko. All dem mahat

Adios space cowboy ;3

Eli perjantain pukuna oli Cowboy Bebopin Katerina. Juu kaikkihan tän tädin muistaa, eiks niin? Ekasta jaksosta? Juu juu. Oikeastihan Katerina ei ole raskaana, vaan maha vaan kuljettaa huumeita, mutta mekko on nätti ja kiva ja se oli tosi mukava ommellakin. Ja kiva päällä. Oikeasti tämä oli ihan kevyesti koko viikonlopun suosikkipukuni ja vähän harmittelin jälkikäteen, etten laittanut sitä päälle sunnuntaina, kun kärvistelin vähän syntymäpäivätuskissani ja sunnuntain kaapumekko ei mitenkään tehnyt oloani viehättäväksi. Katerina sen sijaan oli oikein semmoinen fiiliksenkohottaja -mekko ja taputtelin mahaani oikein tyytyväisenä.

 

Titteliltäni olin mystinen Cosplay

Aloittelin conin avajaisilla. Avajaisten idea oli kiva ja kokonaisuutena avaijaiset ja päättäjäiset toimivat, mutta avajaissetti olisi kaivannut vielä paljon tiivistystä. Nyt se oli liian pitkä ja tavallaan se pointti, että mistä Desu-kunia syytettiin (ilon ja riemun murhaamisesta animeharrastuksessa) jäi kevyesti epäselväksi. Mutta tosiaan kun avajaiset yhdisti päättäjäisiin niin oikein kiva setti!

Tästä hommasta en huudellut mutta huomaajat huomasivat ohjelmalehdestä, että Desuconissa oli kaksi häirintäyhdyshenkilöä, joista allekirjoittanut oli toinen. Eli sain kulkea koko viikonlopun vihreän luurin kanssa siltä varalta, että tarvetta olisi ollut selvitellä häirintätilanteita.

Viattomat kanssakasaajat joutuivat iltsuliuhreiksi

Ja se oli kamalaa

Iltsulikeppi mahdollistaisi myös hameen alta kuvaamisen, tai sitten jättimahakuvat

Niiiiin iloinen porukka. Miinus noi kaksi myrtsiä.

Aaaaa irtsa-artsan parhaat nördekihlasormukset! Piti ottaa yhtäri mun tatuoinnin kanssa.

< 3

Kaappasin Cillan

Infossa oli tunnelmaa

Hissistä nyt puhumattakaan

Jonkinlaisia kävijöitä havaittu!

Ja nyt ne on jo sisällä!

Söpöin Senni :3

Kappas kappas!

Desusää loisti poissaolollaan, joten kummasti päädyin pariinkin otteeseen viikonlopun aikana Teerenrantaan nauttimaan virvokkeita. Alkoholittomat sidukat ja oluet 5/5 juon jatkossakin. Tapahtuma-alueen alkoholianniskeluun ei sen sijaan tullut koko viikonlopun aikana tutustuttua, koska aurinkoinen ilma houkutteli enemmän. Ja koska iltabileiden sijaan houkutteli unimurmelointi. 

Muutaman kerran tuli tämä matka käveltyä. Ilmankos jalkoja turvotti.

Green room oli paras ja paras.

Eturivihuutelijat

Triggers gonna trig

Kun ei ollut jatkuvasti vastaavafiilikset päällä, saatoin hyvällä omallatunnolla miettiä jo etukäteen mitä kaikkia ohjelmia halusin käydä katsomassa. Ihan semmoisiin määriin, mitä tavan kävijänä olisin kipittänyt, ei nyt ihan päästy mutta oli ihana nautiskella ohjelmapuolestakin pitkästä aikaa. Perjantain osalta se tarkoitti niidelin Käänteishaaremi -settiä, joka oli juurikin niin taatun viihdyttävä paketti kuin odottaa sopi. Ja sen jälkeen olikon jo zzz-vaihe.

Ilta-aurinko tuo tunnelmaaaaa

Suorastaan häikäisevää

Ja hetken aikaa Lahti on niin kovin kaunis :3

Hyvaa huomenta desu!

Unirytmini ei sopinut coniin ollekaan, mutta siitä oli se hyöty, että olin helposti hereillä ja  luennolla lauantaina aamulla, kun piti selvittää miksi ohjelmat eivät kiinnosta tapahtumissa. Livetötteröin välittömiä fiiliksiä varsin runsaasti, eikä tälleen jälkireflektoinnin jälkeenkään juuri muuta lisättävää ole. Oli kiva kuulla pariinkin otteeseen riittävän selvästi sanottuna, että jos ohjelmakartta ei tarjoa kiinnostavaa ohjelmaa, on väärässä tapahtumassa. Sen sijaan iso osa ohjelmasta itsestään oli vinkkejä parempien ohjelmien pitämiseen, jotka vinkit olivat aika itsestäänselvyyksiä tai tuttuja jo esim täältä . Kaipasin myös huomattavasti enemmän kyselyn tulosten esittelyä ja analysointia, kun semmoinen oli varsin hyvillä vastaamisprosenteille tehty. Niin ja se burgerointi -termi nyt selkeesti vaatisi vähintään yliopistotasoisen tutkimuksen, että mitä se tarkoittaa. Koska ilmeisesti näkymykset voivat olla ihan eri galakseista. 

Salin keskiosalta oli hyvä tötteröidä.

Ainoita ei-selfieitä ihmisistä mitä otin oli näistä kahdesta koska EN KESTÄ HNNNNNGGGHHHH SYDÄMENI SULAAAAAA

NIINKU KATTOKAA NYT NIITÄ ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

Lauantain pukuna oli ihan viimeisellä viikolla ennen conia keksitty Kiyoh Littner Tengen Toppa Gurren Lagannista. Tämänkin asun kaikki varmasti muistaa, koska tämähän näkyy kokonaisen minuutin ajan. Kiyoh on myös malliesimerkki siitä, miten keinonahkaa pukeutuvasta seksipommista tulee kaapuihin pukeutuva ja mammatukan itselleen leikannut... mamma. Kamalaa.

Mut hei kengät oli mukavat. Ja asu kyllä muutenkin. Vaikka olikin kaapu.

Pusuhuuli-Anette

Korppu ja takana lurkkiva sytem

Söpöt tytyt iltsuleiden uhreina

Ja yksi söpö poika kanssa!

Aaaaaa että en kestä miten ihanalta Ilse näytti tässä puvussa!

Puoliltapäivin käväisin Elzyn haastateltavanaja siellä puputin kuin papupata sen verran tehokkaasti, että lounaan lisäksi iltapäivään ei juuri muuta mahtunutkaan. Cosplaykisojen ollessa sunnuntaina, oli treenit lauantai-iltana ja varasin itselleni tärkeän tehtävän avata ja sulkea taiteilijaovea. Eli siis jätin sen auki ja sen jälkeen lepuutin jalkojani bäkkärillä ja juttelin mukavia. Treenejä oli jännä seurata kun itse ei tarvinnut tietää kaikesta kaikkea tai juuri mistään oikeastaan mitään.

Bäkkärillä on myös tunnelmaaaaa~

Ja kovin kiire, yhtään ei kerkeä kaikkien kanssa vaan kuvailemaan.

Artsa oli hurjan tärkeä kun sillä oi tuo pääsetti.

Ei kaliaa :(

Lydia ja niin ihana nostalgiapuku!

Mullahan ei siis ole ollut raskauden aikana mitään omituisia mielihaluja. Suolaista ja makeaa tekee mieli, mutta ei vielä silleen yhtäaikaa. PAITSI kun greenissä oli suolakurkkuja ja raparperipiirakkaa :D

Ohjelmien kiinnostavuudesta puhuttaessa nousee aina esille että joku jättää jonkin ohjelman välistä esim siksi että ei ole nähnyt sarjaa tai ei ole tykännyt sarjasta. No omaan lauantai-iltaani valikoituneet ohjelmat käsittelivät sarjaa, josta en yhtään nauttinut ja mangakaa, jonka tuotannosta en tiennyt  yhtään mitään, ja molemmat ohjelmat antoivat ajattelun aihetta ja olivat nautittavia. Ja juuri näin tekisin, jos olisin kävijänä tapahtumassa, menisin rohkeasti myös oppimaan uutta, en vain kuulemaan burgerointia aiheista joista tiedän jo paljon. Ensimmäisenä oli Owari no Serpah -paneeli, joka ei ollut ihan niin loistava kuin tuolta puhujapoppoolta olisi voinut olettaa. Ehkä jäin kaipaamaan vielä jotenkin asteen syvällisempää analyysia, mutta oikein vaivattomasti tuota kuunteli siihen asti että maha ilmoitti iltapalatarpeestaan ja jouduin hipsimään pois ennen paneelin loppua. Itse en siis tykännyt Owari no Seraphista oikeastaan yhtään kun sitä animena katsoin, mikähän siinä lienee ollut ettei yhtään sytyttänyt.

Huomautan, että löysin tämän kuvan ihan kuvahaulla, en ole tallentanut vastaavia itselleni talteen. Montaa.

Iltamässyjen jälkeen en antanut unelle vielä valtaa vaan kävin kuuntelmassa Perhoa, joka näytti Robinin Miten eskimot suutelee -musiikkivideon. Ja sen jälkeen puhui Inio Asanon tuotannosta. Luen itse mangaa ihan todella, todella vähän, mutta siitä on kiva kuulla hyvää ohjelmaa ja kaikesta masentavuudesta huolimatta aloitin Perhon luona iltalukemisena A Girl on the Shorea ja voisihan tuon lukea loppuunkin jossain vaiheessa! Mutta tosiaan ei haitannut mitään, vaikka lähdeteokset oli avain tuntemattomia, opin uutta ja oli mukava kuunnella. Niin ja se Robin.

Kinttuparat. Onneksi oli sen verran väljää, että sain lepuutella niitä.

Normoja ihmettelemässä että täälläkö ne persut kokoontuvat

Sunnuntaina en sen sijaan ehtinyt ohjelmiin, koska all dem cosplaykisat. Olen pari kertaa aikaisemminkin ollu hall cosplay kisassa valitsijana, mutta aina se on yhtä opettavaista. Nyt oman haasteensa toi tietysti ajankohta, kun kisa oli perinteisestä poiketen sunnuntaina, mutta olin asiasta ihan turhaa niin huolissani. Sunnuntaina kivoja pukuja alkoi virrata conipaikalle heti aamusta asti ja valitseminen oli varsin tuskatonta.

Paikkalippujono oli muuten pidempi kuin keskivertolauantaiaamuisin! Lippuja kuitenkin riitti ihan kivasti, eli ei todellakaan tarvinnut olla aamuvarhaisella liikkeellä, että pääsi kisaan.

Voin tässä avata valintaprosessin koukeroita sen verran, että aikaa valintoihin on se pari tuntia ja itse valitsijana pyrin löytämään paitsi upeita pukuja, myös pukuilijoita joita ei yleensä nähdä kisalavoilla ja Desuconin osalta pitämään sen pääpainon aasialaisissa puvuissa. Muutama länkkäri sinne mukaan tuli nyt kun ensimmäistä kertaa varsinaista lähdemaarajoitusta ei ollut, mutta ihan rehellisesti kyllä katselin enemmän japanipukuja. Jos kaikki sunnuntain pukuilijat saisi yhteen riviin ja siitä saisi valita ne kymmenen, olisivat valinnat varmasti erilaisia kuin nyt kun pukuilijoita näkee vain vähän kerrallaan. Välillä käy niin, että upeita pukuja löytyy aluksi paljon ja lopussa pitää ottaa täytteeksi vähän heikompia pukua, joskus taas ihan toisinpäin että aluksi pitää ottaa vähän sinnepäin ja lopussa olisi upeita pukuja tarjolla vaikka kuinka. Tällä kertaa oli ihanan tasapainoista koko ajan. Niin ja aina on myös kisaajia, jotka kieltäytyvät kunniasta eivätkä lähde mukaan, vaikka kuinka upea puku olisi päällä.

My babbys! Eli hall-kisan top kolmonen Tapion ikuistamana.

Sunnuntain pukuna minulla oli Tari Tari! -animesta äitiyslomalle jäänyt opettaja. Metatasojen metatasoilua, mutta puku oli oikeasti mukava päällä ja peruukkikin ei ollut enää ihan niin violetti kuin alunperin. Sen siis pitäisi olla ruskea aavistuksella violettia. Eikä violetti aavistuksella ruskeaa. Mutta enpä jaksanut asiasta stressata kun eipä tuota hahmoa kamalan moni liene tunnistanut muutenkaan :D

Aivan tahattomasti vangitsin Anetten epätoivoilmeen :D

Joten tilanne oli korjattava nopeasti pusukalailemalla!

Paitsi että cossasin äitiyslomalla äitiyslomalla olevaa opettajaa, infon kopiokonekin on identtinen kopio siitä jota töissä käyttelen.

Aamupäivä oli siis aikamoisen kiireinen, kun valitsin kisaajat, ohjeistin heidät, etsin ja tulostin referenssikuvat. Kun kaikki kisaajat olivat onnellisesti bäkkärillä, saatoin huokaista helpotuksesta ja nautiskella itse kisasta. Fiilis oli kyllä hyvin vahvasti kuin olisi omia muksuja katsellut siellä lavalla ja ylpeyden kyynel tippui poskelle palkintojenjaossa. Sitten vollotin kyllä kuin vesiputous taas ECC:n palkintojenjaossa, koska ainahan se aiheuttaa hirmuisesti fiiliksiä. Meri näytti niin upealta sekä bäkkärillä että lavalla, että teki mieli lauleskella "mä arvaan, mä arvaan" -laulua jo ennen julkistuksia.

Jännää oli seurata kisoja aitosta.

Kivasti oli värejä ja valoja ja vaikka mitä!

Bäkkäritankkaus ja Reta!

Artsan kanssa päättäjäisiä seuraamassa.

Ja sitten pitikin istuskella ja lepuuttaa kinttuja kaikessa rauhassa. Päättäjäiset päättivät päivän kivasti ja sain osallistuttua purkuunkin pallomeren ja radiopuhelimien verran. Kaatajaiset sujuivat tuttuun malliin, jotenkin se ilta hurahti hirmuista vauhtia ohi ja slushie oli parasta ikinä eivätkä aivoni edes jäätyneet.

Aada meinasi päästä livistämään koko viikonlopun ilman selfietä, mitä on tämä!

Ja sitten yksi tämmöinen komistus on saapunut takaisin Suomenmaata sulostuttamaan! Jee!

Sunnuntaina vanhenin myös ja se yhdistettynä kevyeeseen coniväsymykseen meinasi aiheuttaa jo vähän angstailua, jos nyt ei suoranaista ikäkriiseilyä. Viime vuonna pamahti kolmekymmentä vuotta rikki samalla kun poksautin skumppapullon Alakomaiden Animeconin pääaulassa, ja jos silloin tuntui että merkkipäivä meni ohi vähän huomaamatta, niin nyt samat fiilikset olivat vieläkin vahvemmat. Synttärionnitteluista huolimatta. Ehkä ensi vuonna pitää pitää perinteiset kermakakkukestit kotosalla ja köllötellä pallomeressä etsimässä kunnollista synttärifiilistä.

Voi punaviiniparkaa.

Lahti valkeni vielä maanantaiaamuna ja Game of Thrones -koukkuisena piti aloittaa aamu likaisella länsiviihteellä. Sitten kotia kohti ja seuraavia pukuja suunnittelemaan eiku.

Desucon oli siis semmoinen perusvahva paketti. Tuntui hyvältä olla sopivasti töissä, mukana kivasti kaikessa ilman että olisi ollut liikaa hommaa. Ihania pukuja aiheuttamassa inspiraatiota ja ohjelma juuri sellaista mistä itse tykkään. Ei tässä fiilistasossa päästy sinne vuoden 2012 tasolle, joka on jäänyt mieleen Bestes Time Everinä, mutta oikein mukava viikonloppu, kokisin uudestaan milloin vain!

Paitatuunailut jatkuivat, pinnasänky täyttyi desutyynyleistä! Seuraavaksi potkupukuja eiku!

Iltsi