Ai niin joo Cosvision

"Joo ihan varmana olen Cosvisionista kirjoittanut! ...kappaleen verran ja jättänyt sen luonnoksiin" 

Itseasiassa tämä nyt kertoo aika paljon conin jälkifiiliksistä, kun palaan tähän päivitykseen vasta kaksi kuukautta tapahtuman jälkeen ja nytkin lähinnä siksi, että en kehtaa kirjoittaa Desuconista ennen kuin saan tämän pois alta :P 

Voin taas tiivistää tl;dr version: "Cosvision oli ihan ok mut vain ihan ok"

Minullahan oli Cosvisioniin oli Suuria Suunnitelmia, eli olin hurjan innoissani ja ylpeänä mukana All Stars on Stage -kisassa, johon oli pyydetty mukaan kymmenen suomalaista cossaajaa, jotka olivat edustaneet jossain kisassa ulkomailla. Facebookin puolella minua seuraavat (jos joku ei seuraa niin hei sinne niinku olis jo, siellä oikeesti kaikki tieto liikkuu) näkivätkin pukusuunnitelmani ja joitakin edistymiskuviakin.

Lopulliset pukuhommat viikonlopulle

Tarkoituksena oli tehdä Star Warsin Amidala sinisessä yömekossa episodi kolmosesta (juu juu koko muu universumi vihaa sitä elokuvaa, minusta se on edelleen ihana) sydänriipivällä esityksellä. Noh, se jäi toteuttamatta, kun lauantain täyttikin hautajaishommat. Siinä vaiheessa, kun tiesin että joudun kisan perumaan, innostus pukua kohtaa laski kuin lehmän häntä, enkä halunnut tehdä pukua valmiiksi ja pitää vain paria tuntia.Tällä hetkellä puku tuijottelee minua edelleen cosplayhuoneessa, mutta maha alkaa olemaan tässä vaiheessa jo niin jättimäinen, että en oikein usko puvun istuvan kauhean kivasti, jos sen nyt jaksan tehdä loppuun.

Räntäsadetta Kuopion suunnilla. Onneksi se ei seurannut etelään asti.

Joten hautajaishommien takia koko Cosvision -kokemukseni on kovin puolittainen. Hämeenlinnaan ajaa Kuopiosta neljä tuntia, joten olin paikalla lauantaina vasta varsinaisen conipäivän päätyttyä ja ehdin mukaan vasta iltarientoihin. Neljä tuntia tuntuivat paljon vähemmiltä kuin kuusi tuntia Turkuun kaksi vuotta sitten, joten en valita! 

Sunnuntain ihmismäärää

Verkatehdas oli tapahtumapaikkana varsin muikea. Erityisesti siis hengausta ja cosplaykuvaamista ajatellen, luentosalien puolesta fiilikset jäi aavistuksen vielä miettiviksi. Ala-aula oli iso ja avara ja heti rakennuksen ympärillä oli monenmoista kuvausympäristöä, erityisesti kiitos kauniille kevätpäivälle. Tai no lauantaina oli kevätilta kun porhalsin paikalle melkoisella pikavauhdilla tehdyssä Amidala -puvussani. Yläkerrassa oleva baari anniskeluineen oli oikein kiva ja baaritädin ilme kun tilasin gintonicin ilman giniä oli taas ihan näkemisen arvoinen. Kyllähän Cosvision oli lähinnä kavereiden kesken hengaamista, jossa iltaohjelma toimi oikein kivasti eli kerkesin näkemään monia tuttuja siinä illan mittaan.

Drinksuja oli.

Ohjelmansa puolesta olisin jättänyt iltaohjelman kyllä takuuvarmasti väliin jos olisin joutunut maksamaan siitä ylimääräistä kuten normaali kävijä. Hulluuden puuskassani olin kuitenkin syytänyt mesenointirahaa tapahtuman suuntaan sen verran, että saatoin kävellä sisään omistajan elkein. Iriksen ja Rimpun muistelot yläkerrassa olivat ihan ok kuultavaa, jota olen kyllä kuullut usein ennenkin ja jota kuuntelen mieluummin interaktiivisesti pienemmän porukan kanssa baaripöydän ääressä. Aikahan siellä loppui kesken jo ennen kuin ehdittiin kunnolla edes siihen aikaan kun itse tutustuin tähän pukuiluhommaan.

Vanhoja partoja muistelemassa

Ja löysin Artun! Riemuidiootti-ilme päälle siis!

Pukuvuoto on ohjelmaformaatti, joka pikemminkin aiheuttaa minulle myötähäpeää ja ahdistusta kuin positiivisia fiiliksiä, joten vietin osan siitä Verkatehtaan takana Aadan kameran kiikarissa ihanien avustajien kanssa.

Aadalta pöllitty kuva meidän foliohattuilusta. Koska folio on tärkeä ja hatut myös.

Angsti-Amidala on angsti. Puvusta tuli oikeasti tosi kiva, omien hiusten ja lettien yhdistelmä toimi ja thibraan testaaminen ekaa kertaa oli kivaa.

Kiipyltä pöllitty kuva avustajien kauneudesta ja kuvausten vakavuudesta.

Oikein muikeita kuvia saatiin kaukaisesta galaksista, vaikka laavaplaneettaa suoranaisesti ei kuulunutkaan tapahtumapaikan repertuaariin. Se mitä pukuvuodosta näin, oli juuri sitä mitä muistelinkin. Ei minun teekupposeni. Haluan ohjelmani joko vielä provosoivempina tai sitten asiallisempina, nyt oltiin juuri siinä ikävässä keskivälissä. Mutta tosiaan kavereiden tapaamispaikkana iltariennot toimivat kivasti ja erityisesti Erza Cosplayhin oli mukava tutustua ja keskustella saksalaisesta olutkulttuurista.

Pukuvuosi vuosi tuttuun tapaan, yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Kaikki Padme-kuvat löytyy fb:n puolelta, käykääs kurkkaamassa: Amidala

Hämeenlinna tuntui kovin turkumaiselta

Meinas hotelliselfiet unohtua, mut onneksi aamulla muistettiin!

Jaoin taas hotellihuoneen Yacin kanssa ja cosplaymaailmaa parannettiin taas jonkin aikaa ennen unihommia. Hotelli Emilia oli oikein mainio perushotla, jonka aamupala erityisesti oli hyvin nom nom nom.

Nom nom. Jättimahan kanssa oon syöny myös lihaa, kuten kuvasta ehkä näkyy.

Hissipeiliselfie on tärkeä!

Paitsi, että olin mesenaattina asiakasomistajana tapahtumassa, olin siellä myös tuplatöissä sunnuntaina. Juonsin esityskisan ja photoshoot-kilpailun ja osallistuin cosplayvastaavien paneeliin. Juontohommat oli oikein kivat, Keisarin uusien kuvioiden Chicha oli hahmona juuri mukava juontotehtäviin, koska äidillinen jutustelu oli parasta. Puuvillainen puku sen sijaan on yhtä tuskainen aina ja joka kerta, kun eihän se pysy sileänä. Mut kun en vaan opi ja nuo sävyt nyt vaan on siinä niin kivoja

Timo Virtasen kuvaamana Chicha ja tässä vaiheessa kesää katsottuna tosi pieni maha.

Sain lainata kaikki disneypaidat, joita kotoa vain löytyi, että Chichalla oli jotain pyykättävää. Kuva: Timo Virtanen

Edelliseen juontokertaan verrattuna tilanne oli toki erilainen, kun nyt juonsin kisaa josta en itse tiennyt aivan kaikkea kun en ollut samaan aikaan vastaavana ja juontokielenä oli ihan suomi. Mutta edelleen siis oli mukavaa ja mieluusti vastaavia hommia teen joskus jatkossakin wink wink jos joku tapahtuma joskus jossain on juontajaa vailla.

Söpöimmät kääpiöt. Kuva: Essi Hautala

Esitykset näin sivuvinkkelistä ja vähän heikolla keskittymisellä, mutta oikein muikeiltahan nuo näytti! Kiva, että esityskisassa oli esityksiä ihan kunnolla ja ne olivat kaikki mukavia seurattavia.

Lavailmeet on aina lavailmeitä, mutta ehkä tuosta meikkimäärästä johtuen oikeestaan tykkään näistä. Kuvasi Essi Hautala

Kuvatarinatuokio eikä yhtään ristiriitainen fiilis lavalla ja takana olevassa kuvassa. Kuva: Essi Hautala

Photoshootkisoja on nyt näkynyt Suomen tapahtumissa jonkin verran, itse en ole tainnut kertaakaan vaan seurata sellaista ihan yleisöstä. Ajatus kuvien tuijottelusta salissa ei kuulosta ihan kauhen viihdyttävältä, MUTTA toisaalta upeat kuvat näyttävät upeilta kun ne heijastetaan isolle screenille sen sijaan, että jokainen katsoisi ne vain omalta koneeltaan.  Meillä on niin upeita kuvaajia ja kuvausideoita tässä maassa, että niiden esilletuominen on kyllä kaikkien etu. Itselläni ainakin iski taas ihan kauhea vimma olla sekä kameran edessä että takana kun näki miten hienoja otoksia kisassa oli.

Niin minulla oli pieni vaje selfieiden kanssa, jota koitin kivasti paikkalla. Oli minulla selfietikkukin mukana, mutta marsua piti rutistella ihan ilman tikkustakin bäkkärillä.

Kun yksi ei riitä, eli Miron kanssa piti molempien päästä kuvaamaan yhtä aikaa. Koska se on tärkeää.

Ihanimman Maijan ihan mieletön puku ja disneyäippäyhtäri :3

Lisäksi löysin Suomen oloissa harvinaisen otuksen lajiltaan elffi hämminkinen, joka pyrki piilottelemaan alkuperäisväestön keskuudessa selvästi reviiriltään eksyneenä.

Tämä salakuva oli otettava, koska luulin joutuneeni ulkomaille jossa tämä harvinainen luonnonilmiö joutuu jatkuvasti pysäytetyksi nimikirjoitusten takia. Vielä mitä, sitä todistetusti tapahtuu myös Suomessa! Olen shokissa!

En tiedä onko kaikki saksalaiset vaan ihania, vai vaan ne cosplayihmiset joihin itse tutustun, mutta Erza oli ainakin :3

Suomalaisia ihanuuksia kauniine kasvoineen

Tarkoituksena oli Hengailla kaikessa rauhassa kolmeen asti kun paneeli alkoi, mutta hetkellisen aulahenkaroinnin jälkeen päädyin jotenkin kunniavieraiden ohjelman eturiviin. Onneksi ohjelmassa oli sentään kourallinen seuraajia ja kaikki vieraat olivat sen verran puheliaita, että ohjelmasta saatiin oikein mukava. Cosvision kärsi ikävästä vieraskadosta ennen tapahtumaa, mutta Erza worblataikoineen oli oikein mainio vieras ja Kairia nyt ei voi nähdä liikaa tai liian usein, niin taitava ja symppis tyty, vaikka tällä kertaa ei päästykään päiväkaljoittelemaan kuten viimeksi briteissä.

Jos toi taustakuva näyttää pahalta kuvissa niin joo ei se kauheen paljon kauniimpi ollut livenä :D

#vainlaamajutut

Sitten oli cosplayvastaavien paneeli, jonne menin huutelemaan juuri sopivassa roolissa, eli eläköityneenä mammalomailevana cosplayvastaavana. Yritin edes vähän aiheuttaa Anetelle ongelmia, mutta ei se ottanu Bile-Dania Desuconiin tuomaroimaan vaikka kuinka julkisesti näin lupasinkin. Cosplayasioista on aina kiva jutella, mutta nyt paneelista jäi vähän silleen meh-olo. Tai siis meiltä ehkä puuttui se fokus ja oikeasti sen miettiminen kenelle paneeli oli suunnattu ja miten paljon mennään yleisökysymysten kautta ja minkä verran etukäteen mietittyjen alustusten pohjalta. Ja kyllähän tuohon olisi puolitoistatuntia mennyt ihan kevyesti, kun meitä panelisteja oli kuitenkin sen verran monta. Olen puhunut samasta aiheesta aika usein yksinkin sen 90 minsaa :D

Ittepään lisäksi Miro, Essi ja Irtsa äänessä.

Mutta toivottavasti paneelia seuranneet viihtyivät ja saivat vastauksia ainakin joihinkin kysymyksiin. Itselleni nousi ainakin monia ajatuksia ja erityisesti se keskustelu, jonka Fukka aloitti eli arvokisojen kisaajien etukäteisjulkaisu, jäi mietityttämään jälkeenkin päin. Itse kisaajana arvostan sitä, että saan itse päättää paljastelenko vai enkö, ja oikeastaan vain WCS-karsinnan kohdalla olen sitä mieltä, että jokaisen parin pitää olla valmis mainostusryöpytykseen jo ennen karsintaa. 

Joku söpö tyty löytyi myös

Ja tottahan se on, että tällä hetkellä semmoisia Oikeita ja Vakavasti Otettavia kisoja Suomessa on lähinnä nuo karsintakisat. Että entäs ne kisaajat, jotka tahtoisivat vain kisata "kunnolla" ilman, että tarvitsee miettiä pitääkö reissata toiselle puolelle Eurooppaa/maata ja myydä itseään myös sen edustavuuden osalta? Aistin metablogauksen paikan tässä! Mutta "Miksi kukaan ei enää järjestä lavajuoksukisojaa?" kysymykseen eli paneelimme otsikkoon vastaus oli monipolvinen ja koostui mm. kohdista a) upeat lavat menee hukkaan lavajuoksussa b) lavajuoksut on tylsiä c) vastaavat ei halua/ei sovi conin teemaan. Mutta ehkä palaan vielä tähän aiheeseen, koska nyt eläköityneenä vastaavana minulla todellakin on juuri oikea spotti huudella Oikeita Mielipiteitä asiasta internettiin!

Geneerinen "hei tältä siellä näytti" kuva sunnuntailta.

Ja portaikossa oli muuten yllättävän kiva istuskella!

Selfietikulla voi esim ottaa tämmöisiä stalkkerointikuvia päättäjäisistä.

Tai tämmöisiä

Hengaajat hengasivat päättäjäisiä odotellessa ja päättäjäiset kestivät kokonaista kahdeksan minuuttia. Olen toki tiiviiden päättäjäisten ystävä mutta kyllä tuo silti vähän hymähdytti :D Varsinkin kun päättäjäisissä ei oikeasti tehty muuta kuin kerjättiin, anteeksi siis kehotettiin taputtamaan työntekijöille ja vänkäreille ja tapahtuman järjestäjille. Niin ja kerrottiin, että Cosplayn SM-kisat tulevat taas, tosin paikka ja aika paljastuivat vasta tapahtuman jälkeisellä viikolla.

Peruspäättäjäispuheet

(Väliulinana yritin etsiä nopeasti tietoa että niin missä ne nyt olikaan ja milloin ja ei osaa google kertoa ei. Facebookin kautta piti mennä ennenkuin pääsin oikeille sivuille uliuu google miksi et osaa lukea ajatuksiani)

Päättäjäisten jälkeen kokka kohti Kuopiota ja kotia ja conirutosta kärsimään! 

Kuten alussa jo sanoin, kertoo aika paljon tapahtumasta, että kirjoitan siitä vasta nyt.

Olisin ihan hirmuisesti tahtonut tykätä Cosvisionista. Yritin kovasti sitouttaa itseäni tapahtumaan tukemalla sitä taloudellisesti ja alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin osallistunut niin kisaan, juontohommiin kuin paneeliinkin. Mutta jokin minun ja Cosvisionin suhteessa tökkii. Se ei tunnu vieläkään, nyt toisella kerralla, omalta tapahtumaltani. En tykänny etukäteismarkkinoinnista ja moni juttu tapahtumassa herätti lähinnä mietiskelyä. Ehkä erityisesti jäin miettimään kenelle tapahtuma oikeasti oli suunnattu? Millainen cosplayharrastaja sai tapahtumasta eniten irti? Jos olisin päättänyt menemisestä tai menemättömyydestä puhtaasti ohjelmakartan perusteella, en olisi varmaan evääni heilauttanut Kuopiosta, koska vaikka moni ohjelma oli sellainen että kyllähän tuon _voisi_ käydä katsomassa, harva oli ihan semmoinen ehdoton tai tarjosi uutta ja ihmeellistä kuultavaa. Eli jos oikeasti tarkoituksena on tarjota kaikille cosplayharrastajille jotain, niin ohjelman pitäisi olla vielä laajempi ja tavoittaa sekä ne aloittelijat että kokeneet harrastajat. Ja kaikki siltä väliltä. Nyt en oikein tiedä oliko tapahtuma muuta kuin keväinen viikonloppu, jota pystyi käyttämään deadlinena puvuille ja jossa pääsi tapamaan kavereita. "Ihan kiva", mutta pettymys suhteessa siihen mitä kaikkea se ehkä olisi voinut olla ja miten paljon toivoin sen kehittyneen kahden vuoden takaisesta. 

Mut hei, siellä oli HATTARAA!

Näyttää olevan sateinen päivä, joten koitanpa naputella Desucon -tekstin ainakin luonnokseksi asti tässä samalla innolla!

Ottakaas vielä yksi Padme fiilistelemään.

Ilona