9 August 2012

Murattipylly eli Assembly Summer 2012

Viime vuonna BatMUDin järjestämä Assemblyjen cosplaykilpailu jäi suurelta osalta cosplaykansaa (allekirjoittanut mukaan lukien) huomaamatta, tänä vuonna tieto Suomen mittakaavassa jättimäisten rahapalkintojen paluusta saavutti yleisen tietoisuuden jo paljon paremmin. Perjantain aamupäiväiseen esikarsintaan osallistui lopulta 16 pukuilijaa. (Kuvia esim täältä) Selitän tässä nyt pitkät pätkät niille, jotka eivät kisan kulusta ole selvillä, jos vaikka ensi vuonna kiinnostaa kisaan osallistua ja kaava pysyy samana. Kuvista löytyykin muista kuvaajan nimi, pelkällä BatMUDin logolla varustetut ovat Jukka Väisäsen ottamia.

Twitteröinnit vielä ennen lavalle menoa.
Kisa oli kaikin puolin jännä kokemus, kun se poikkesi niin paljon conien perinteisestä kilpailuista. Lähteiden suhteen oltiin hyvin liberaalilla linjalla, periaatteessa ostopuvullakin olisi voinut kisata, puku sai olla aikaisemmin kisoissakin pärjännyt ja roolipelihahmot sallittiin myös. Ennakkoon pystyi ilmoittautumaan, mutta paikalle saattoi myös kävellä perjantaina. Referenssikuvien lähettämistä suositeltiin, mutta sekään ei ollut ihan pakollista. 

Esikarsinta-alue
Esikarsinta tapahtui aamupäivällä. Kaikki 16 kisaajaa kerääntyi BatMUDin pisteen luo ja esitti viisi (?) henkiselle tuomaristolle esityksensä siinä parin neliömetrin kokoisella käytävän pätkällä, tuomaristo katseli pukua ja kyseli puvusta ja hahmosta ja antoi kommentteja. Kisaajien lisäksi paikalle toki keräytyi muutamia kymmeniä selvästi hyvin levänneitä assylaisia myös pukuja katsomaan. Parin tunnin odottelun jälkeen tuomaristo julkaisi finaaliin päässeet kuusi pukuilijaa, jotka esittivät sitten saman esityksensä Hartwall Areenan päälavalla ja joista voittaja sitten valittiin. Tuomarointiperusteet kerrottiin ihanasti jo etukäteen nettisivuilla, ” Karsinnassa arvostellaan puku (70%) ja esitys (30%).” ja ” Finaalissa arvostellaan puku ja esitys kokonaisuutena ja yleisön reaktio (10%).” Vaikka ostopuvut sallittiin, jo etukäteen kerrottiin, että itse tehtyä arvostetaan. 

Mitkä jutut siis selkeästi poikkesivat perinteisistä kisoista?

No ylipäätänsä esikarsinnan käyttäminen, yleensä kun päälavalle pääsee kaikki ilmoittautuneet. Itse tykkäsin jopa enemmän tästä systeemistä, että cosplaykisasta varsinkin tämmöisessä tapahtumassa, jossa cosplay itsessään tuskin suurinta osaa katsojista kiinnostaa, tehdään kunnolla viihdettä. Esikarsimalla päälavalle esiintymään vaan ne oikeasti parhaat, tehdään finaalista miellyttävää seurattavaa. Toisaalta nyt moni hieno puku jäi lähes kokonaan näkemättä, joten ehkä jonkinlainen (Hoothootin ehdottama) välimuoto, jossa kisaajat esiintyvät tuomaristolle, joka valitsee finalistit, mutta että kaikki kisaajat tulevat päälavalle kuitenkin näyttäytymään ennen finalistien paljastamista, voisi olla vielä kivempi. Nyt tykkäsin kyllä erityisesti siitä, että kaikki finaaliin päässeet palkittiin, siinä vaiheessa ei enää tarvinnut jännittää yhtään niin paljon. 

Esikarsintaa seuraavaa yleisöä.

Se, että tuomarointi tapahtui julkisesti, mikrofonien ja haastattelun kanssa siinä käytävän pätkällä, tuntui aiheuttavan pientä jäätymistä osassa kisaajista. Yleensähän ennakkotuomarointi hoidetaan joko kokonaan erillisessä tilassa, jossa kisaaja kerrallaan käy tuomariston luona, tai edes vähän rauhallisemmassa paikassa takahuoneessa tms, ei muiden kisaajien eikä varsinkaan katsojen edessä. Tuomaristossahan oli sekä cosplaykonkareita, että puvustuksen ammattilaisia ja sitten muita kiinnostuneita osapuolia, ja huomasi kyllä, että osa ei ole tuomarointia ehkä aikaisemmin tehnyt. Kritiikin tai parannusehdotusten kertomiselle tuollainen julkinen tuomarointi ei ainakaan miun mielestä ole se oikea paikka, vaikka kritiikki olisikin tasoa ”olisit voinut olla ilmeikkäämpi”. Parannusehdotuksia annetaan pyydettäessä ja kahden kesken, ei pyytämättä ja julkisesti. Osa haastattelukysymyksistä meni myös hiukan oman ymmärrykseni yli, ”miksi valitsit tämän hahmon” tai ”kerro jotain tästä hahmostasi” ovat vielä peruskauraa, mutta välillä tuntui, että pukuilijoilta tahdottiin oikein tentata, että onko hahmo varmasti tuttu ja osaako pukuilija kuvailla sen syvimpiä sielun tuntemuksia. Tämä ei varmaan ole ollut tuomariston tarkoitus, mutta se tuntui hivenen... erilaiselta kuin mihin ainakin itse olen tottunut.


Ei voinut edes irvistää vaikka oli selkä tuomaristoon päin, kun oli kameroita kaikkialla.
Saman esityksen esittäminen sekä pienellä käytävän pätkällä, jossa tuomaristo on yhdellä sivulla ja katsojia kahdella muulla, että pääsalin lavalla ties kuinka monen kamerankin vielä kuvatessa, oli myös aika haastavaa. Osa kisaajista taisi tehdä sen virheen, että esitti esikarsinnassa enemmän yleisölle kuin tuomareille, vaikka olisi pitänyt tehdä tismalleen päinvastoin. En ihan kaikkia esityksiä katsonut, kun kävin välillä kuvissa, mutta sen mitä näin, vaikutti aika perus cosplaykisaesityksiltä. Edelleen pitää paikkaansa, että lyhyys on valttia, kahtakaan minuuttia ei kannata yksilökisassa käyttää aikaa ja esimerkiksi miekalla huitominen tai hassun hauska tanssi ovat katsottavia about sen kymmenen sekunnin ajan, sen jälkeen pitäisi tapahtua jo jotain muuta. 

Yleisölle esittämisestä puheen ollen, finaalissa oli sitten käytössä vanha kunnon desibelimittari, jolla mitattiin yleisön keuhkojen tilavuuksia jokaisen finaaliesityksen jälkeen. Yleisöäänestykset ovat yleisestikin ottaen cosplayssa miun mielestä vähän derp (suosittu hahmo/cosplayaaja/näyttävä puku saa yleensä eniten ääniä), mutta ehkä erityisesti se korostuu tämmöisessä formaatissa, jossa saatat huutaa äänesi käheäksi ensimmäiselle esitykselle kun se vaikuttaa kivalta sillä hetkellä, mutta sitten toivotkin, että saisit edes pihauksen kurkustasi kun esittäjä numero viisi olikin jotain parasta ikinä. Eli siis suosikin päättäminen sitten, kun on nähnyt kaikki esitykset, olisi paljon reilumpaa. 


Tosin kun nyt puhuttiin vain 10% vaikutuksesta, niin tämä ei liene kauhean iso asia. Itsehän myönnän suoraan valinneeni sekä puvun että varsinkin esityksen nörttipoikia silmällä pitäen. Lienee pakko painattaa käyntikortteja joihin voin (vuoden paras animeblogi –lesoilun lisäksi) kirjoituttaa uuden aluevaltaukseni, cosplaystrippari. Vaikuttiko yleisön huudot lopulliseen tulokseen kuinka paljon tai ollenkaan, jää varmaan arvailujen varaan, kun sen kummemmin pisteitä ei ole julkistettu. Itseäni jäi tietysti kiinnostamaan myös, muuttuiko tuomareiden arviot kuinka paljon / ollenkaan esikarsinnan ja finaalin välillä, kun esityksen näki toiseen kertaan (ja pyllyperspektiivistä lavan takaa).

Pikkaisen glitteriä tuomaristolle puhaltelen.
Erityisen tästä cosplaykisasta teki tietysti myös ympäristö. (Japaniin liittyvät) conit ovat cosplaylle luontaisia paikkoja ja kisa sopii siihen animeimmaksikin profiloituneeseen tapahtumaan. Ropeconissa animelapset saattavat saada vähän nostettua kulmakarvaa, mutta larppihahmot viilettää siellä menemään oikein sopuisasti pelicossien seurassa. Assemblyihin cosplay ei liity mi-ten-kään, paitsi että BatMUD järjestää siellä cosplaykilpailun. Tämä liittyy jo tuolla aikaisemmin sanomaani juttuun, että tämmöisessä ympäristössä sen kaikille näkyvän cosplayn pitää olla pyllyjä viihdettä ja viihdyttävää. Cosplay päällä kulkeminen kaikkien niiden tietokoneiden keskellä oli niin hämmentävän tuntuista, sitä kun ei voi oikein edes verrata kaupungilla cosplayasussa hengaamiseen. Ryhmän tuki oli paras ja onneksi päädyin kaveeraamaan muiden kisaajien kanssa (ja muistamaan, että cosplayn kautta voi tutustua uusiin ihaniin ihmisiin! Ja tavata vanhempia tuttuja ihmisiä myös! Kiitos Jenni ja Aki seurasta :), koska muuten olisi olo ollut kyllä niin kovin ulkopuolinen ja väärässä paikassa oleva. Toisaalta huomiohuor anteeksi taas meinasi lipsahtaa huomiosta tykkäävänä siitä sai kyllä myös nauttia enemmän kuin koko vuoden coneissa yhteensä. Plus nörttipojat oli kivoja. 


Miulle oli aivan selvää, että lähden Assyille jollain vanhalla puvulla. Viime Traconissa depytoinut Poison Ivy tuntui parhaalta ratkaisulta, vaikka aivan viimeisillä viikoilla meinasinkin kallistua myös Lanin puoleen. Pelihahmo olisi jotenkin vielä kivemmin sopinut Assyjen ympäristöön, enkä ole Lanin kirvestä kahteen vuoteen heilutellut. Poison Ivy oli kuitenkin pukuna miun mielestä parempi; vaikeampi ja paremmin onnistunut, puhumattakaan siitä tuskasta mikä kirveen raahaaminen Helsinkiin asti olisikaan ollut. Ivylle vain yksi uusi hiha, lisää paljetteja ja sukkahousuihin lisää liukuvärjäystä ja menoksi!

Yhtään en yleisöä kosiskellut.
Vitsaisin ehkä viikko ennen kisaa, että pitänee alkaa paastoamaan, mutta vitsi muuttui hyvin nopeasti vähemmän hauskaksi, kun oikeasti viikon verran ensin karppailin pahimman kesäturvotuksen pois ja viimeiset kolme päivää elin pelkillä mansikoilla ja ananaksella. Muistan joskus heristäneeni sormeani cosplaypaastoille ja teini-ikäisten uliuuu, kun oon liian läski tähän pukuun –ulinoille, mutta nytpä tuli tehtyä itse ihan sama. Aina aikaisemmin olen rakentanut pukua samalla kun coni lähestyy, joten sen on saanut tehtyä oikeasti juuri sopivan kokoiseksi. Nyt vuodessa olikin kroppa sen verran muuttunut, vaikka painoa nyt ei ihan hurjasti ollutkaan tullut lisää, että korsettimallinen puku, jossa ei ollut lainkaan leventämismahdollisuutta (paitsi puolisen senttiä vetoketjun kohdilta) olikin melkoinen haaste. Kiitos vaan #cosplay.fi kaikista nesteenpoistovinkeistä. Omaan silmään ainakin eron kyllä huomasi, ja ruokatuskailu oli kyllä sen arvoista, ettei lavalla tarvinnut miettiä kainaloläskejä tai että räjähtääkö puku päälle, vaan pystyi keskittymään... niin, vaatteiden riisumiseen. Esityshän (Kuuden minsan kohdalta) oli käytännössä samalla idealla kuin viime vuoden Traconissa olisi ollut ilman peruukkiin tarttunutta solkea, nyt vaan ääniraidalla ja parilla replalla.


Rahapalkintojen puolella BatMUD saa kyllä muut Suomen kisat näyttämään aika nappikaupalta. WCS voitto toki on rahallisesti isompi, kun Japanin lennot jo maksavat maltaita, mutta kylmää käteistä on tietääkseni Suomen kisoissa maksimissaan annettu voittajalle 150e ennen viime kesän Assyja. Nyt kuudeskin sai satasen ja voittajan tonni alkaa olemaan jo sellainen rahamäärä, että sillä kattaa jo monimutkaisemmankin puvun materiaalit, matkat ja jopa vähän tuntipalkkaa tekemisestä. On ihanaa jos cosplaykisojen palkinnot ovat kunnolliset, siis joko arvokkaat kuten pokaali tai sitten käytännölliset kuten rahaa, mutta en tosiaan näin isoja summia kaikkiin kisoihin toivoisi. En osaa nyt tähän hätään selittää miksi ajatus siitä, että kaikissa kisoissa olisi tarjolla rahapalkinnot, jotka oikeasti kattaisivat enemmän kuin puvun kulut, tuntuu niin vieraalta, kunhan saan ajatukseni toimimaan niin teen aiheesta vaikka ihan oman päivityksensä :D

Ihan säädyllisesti pukeuduin.
Itsehän lähdin melkein puhtaasti rahan perässä kisaamaan. Tai siis toisaalta tahdoin kyllä kisaamaan ihan kisaamisen riemusta, mutta koska kisaajat maksoivat itsensä ihan normaalisti sisään, en olisi 40 euroa rannekkeesta pulittanut, jos en olisi vaatimattomasti osannut edes vähän uumoilla olevani rahasijoilla. Tosin kun näin kaikki 16 kisaajaa, olin jo riemuitsemassa, että pääsen syömään heti esikarsinnan jälkeen, taloudellista tappiota tai ei, koska taso näytti niin kovalta. Jo finaaliin pääseminen tuntui voitolta, koska menot olisi saanut sillä satasellakin kuitattua. 

Finalistit
Päälavalla esiintyminen oli ihanaa. En vieläkään ihan uskalla ajatella miten moni siellä oli katsomassa ja miten moni seurasi kotona livestreamia, Joensuusta asti tulleiden onnittelutekstiviestien perusteella ainakin muutama. Kun koki jo finaaliin pääsyn niin isona voittona, pystyi siinä keskittymään ihan vaan hyvin shown tekemiseen, vaikka jalat kyllä vähän tärisivätkin kun oma kuva lävähti vielä lavan taakse isolle screenille. 

Naisten vessat oli muuten loistavia paikkoja vaihtaa vaatteita, koska siellä ei ollut ikinä juuri ketään! Voi mikä ero conien hiuslakkapöllyisiin ja täpötäysiin puuterointihuoneisiin!

Kolmas, ensimmäinen ja toinen sija.
Kaiken kaikkiaan oli todella virkistävää käydä kisassa, jonka järjestäjät eivät ole rutinoituneita kisajärkkääjiä, opin itsekin taas vaikka mitä uutta sekä kisaajana että tulevana cosplayvastaavana. Veikkaan, että mikäli rahapalkinnot pysyvät yhtä huikeina kuin tänä vuonna, kisaajista ei pitäisi olla pulaa jatkossakaan, ellei tämän vuoden kova taso sitten karkota mahdollisesti niitä kiikun kaakun osallistumistaan miettiviä. Assyille muutenkin osallistuville rannekkeen maksaminen ei tietenkään ole suuri panostus, kun sen ostaisivat muutenkin, pelkästään kisaamaan tulevia sekin varmasti karsii vähän pois, erityisesti jos kisaa varten olisi vielä tekemässä ihan uuden puvun. Tosin kylläpä tälläkin kertaa aika monta meitä pelkän kisan takia paikalle tulleita taisi olla.  



Jo sijoittuneiden pukujen salliminen mahdollistaa sen, että Assyjen kisassa voitaisiin nähdä conivuoden näyttävimpiä pukuja, ainakin jos pukuilijat eivät kuuntele samat-voittaa-aina –ulinaa. Paljon on kiinni siitä, millaisen kisan BatMUD tahtoo jatkossa järjestää, millaiseksi kisaksi profiloitua. Kisa on kiva ja toimiva ainakin kisaajan näkökulmasta jo nyt, kun tuota tuomarointi/haastattelu/esikarsinta –vaihetta pikkaisen vielä viilaa ja miettii, niin jopas on oikeasti aika muikea kisa tarjolla.

Ilona

ps. Assyilla oli näköjään myös ihan turkasen hyviä valokuvaajia!


pps. Vastaavia luonnehdintoja olisi kiva lukea joskus muistakin kisoista!

6 August 2012

ECC: Decision time

Hölpöttelin ECC –puvustani viikonloppuna niin paljon, että pitää äkkiä julkistaa se bloginkin puolella. Assemblyä ja muuta sitten seuraavassa päivityksessä.
***

Wow, can’t believe it’s already like two months since I won the Eurocosplay Championship premiere in Desucon. To be quite honest, it hasn’t really sunk in yet.

But the time flies and even though the finale is in the end of October, it really is time to start with the finale costume. Or atleast start to collect the fabrics, paints, all the bits and pieces. But most importantly, time to decide the costume. 

Sheryl on stage in Desucon
I didn’t want to take Sheryl with me to London, even though I’m really happy with the costume. The skit requiered such big props that I really did not want to travel with them, and since the skit and the costume have been so closely linked in my head for like half a year, I wanted to start fresh.

I had a few ideas. Maybe finally finish with Ashelia’s wedding dress I had in the premiere a year ago. Maybe bake the worst pies in London, or do some other costume I have been planning for years. But actually my costume for the finals was decided in my head on one night (or was it morning already?) in May. I had the most wonderful day with friends, eating mudcake, watching anime, drinking. And then somehow, thanks to my dear friends, I ended up playing a game, that I’ve been curious about for years, and only the fact I didn’t own a console to play with, had kept me from byuing it. I played for a bit. And the I said, as a  joke:

“When I win the premiere, I’ll do Bayonetta for London”

Three months laters not only have I bought a ps3 and the game for myself, I also won the premiere. I’m going to London. And desbite all the other ideas, this lovely lady has been on the back of my mind all the time. Actually only reason I would have said no to cosplaying her, would be if I had hated the game. I didn’t hate it. It was frustrating, it was so hard at times, but I liked it. And I’ve loved Bayonetta’s desing ever since I first saw her.

You just have to love her.
And since Finland has been represented in leather pants so far in the last two years, it only seems right to go even a bit futher.


So here we go. Ebay’s been busy for the last few days and I’ve been drawing desings like crazy. This just might be the hardest costume I’ve done so far, atleast it’s so different from anything I’ve ever done. But can’t wait to actually start with it! The only reason I’m not already sewing like crazy, is the Finnish premiere for WCS in a month. When I get that costume done, it’s all about Bayonetta for the rest of the year! And I’ll make sure to update the progress here in blog in english as well.

Ilona

25 July 2012

Housutonta kolmen kivaa Aconissa


Joo, kesäpäivinä otsikoiden keksiminen pitäisi kieltää miulta, tiedän!

Ilse kyseli keväällä kiinnostuneita mukaan kokoamaan Triple-H kolmikkoa Mawaru Penguindrumista. Koska Pingviinirumpu on upea ja höpsöissä sivuhahmoissa, joita juuri kukaan ei muista, on aina ollut jotain minuun vetoavaa, tahdoin heti päästä pinkkitukkailemaan Hibarina. Suiggari lähti mukaan Hikariksi ja niin oli kolmikko koossa!

Olen aikaisemmin ollut mukana muutamissakin ryhmäcosplayssa, mutta ensimmäistä kertaa kaikkien asut olivat niin samanlaisia, että päästiin yhdessä pähkäilemään kankaita sun muuta. Koska valkoiset pitkät hansikkaat eivät innostaneet ketään, päätimme tehdä pelkistetyimmän version näistä Pingviinirummun endingeissä näkyvistä asuista, näissähän voisi myös olla hanskojen lisäksi pitsiä ja sivulla läpikuultavaa härpäkekangasta. Morsiussatiini valittiin peruskankaaksi ja muutenpa ei sitten yhteisiä linjoja sen kummemin sovittu. 


Jos olisimme tahtoneet aivan identtiset puvut, olisi tietysti pitänyt käyttää myös samoja kaavoja, mutta kun olemme jo muutenkin kaikki kolme niin eri mallisia ja pituisia, oli kivempi kun jokainen teki tyylillään ja mieleisensä, vaikka pukujen eroavaisuudet nyt pomppaavatkin omaan silmään kuvista. Toisaalta taas esimerkiksi identtiset ”napit” etuosassa näyttävät tosi kivoilta. Jos ikinä enää saman tyyliseen ryhmään lähden mukaan, niin ehkä sitten voisi pyrkiä oikeasti kaikkien osien koordinoimiseen samanlaisiksi.

Wonderflex on paras, myös pienessä näpertelyssä
Kuten kerroin aikaisemmin, puvun valmistaminen alkoi reilu viikko ennen Animeconia. Puku valmistui vähemmän yllättävästi lauantaina aamulla ja ilman torstain ja perjantain välistä yövalvomista ei kyllä olisi valmistunut ollenkaan. Lauantain hiipparoin melkein koko ajan vain desupipo päässä ja hakaneuloja rintamukset täynnä, sunnuntaina koetin näyttää vähän kuvattavammalta ja muistin esimerkiksi laittaa tähtiä päähäni.

Teenpä itse sitten kanttinauhaa kello kolmelta aamulla, ihan fiksua oli.
Hibarin peruukki on loistavin ghettocosplayratkaisuni vähään aikaan. Olin hankkinut kaksi pinkkiä tukkaa ja tarkoituksena oli yhdistää ne yhdeksi isoksi tukkapalloksi, mutta en tietenkään ehdinyt. Joten laitoin toisen peruukin vain toisen sisään ja kiinni parilla hakaneulalla. Koko komeus vaan päähän ja lopputuloksena oli todella massiivinen kuitukasa, joka selvittämisen jälkeen on edelleen kaksi täysin käyttökelpoista peruukkia. Ja painostaan huolimatta pysyi muuten päässäkin oikein hyvin! 

Epäselventävä kuva. Toisen peruukin pääosa ikäänkuin taitetaan toisen peruukin sisään takaraivon kohdalle. Miun jättipäällä kahden peruukin laittaminen ihan vaan päälleekäin aiheutti melkoisen ufo-ilmiön.
Lauantaina kävi ikävin piilolinssitapaus tähän mennessä, kun täysin yllätten ja ilman mitään sen kummempaa syytä toisen silmäni piilolinssi hajosi pariin osaan. Siis silmässä ollessaan. Kyseessä oli vuosilinssi, joka on kyllä hankittu alle vuosi sitten, mutta josta en taatusti ole vaihtanut piilarinesteitä riittävän tiheään tahtiin ja jonka laitoin silmään aamulla sen kummemmin testailematta. No lauantai meni sitten silmäpuolena kun silmälasitkin olivat tietysti kotona eikä conipaikalla ja sunnuntaiaamuna vielä löytyi viimeinen piilarin palanen silmästä pois. Onneksi kyseessä oli niin pehmeät piilarit ja miun silmät eivät ole enää herkimmässä kunnossaan, että selvisin tästä ihan säikähdyksellä, mutta olkoon tämä opetuksena, että ne piilarit eivät kestä ikuisesti ja jos yhtään epäilyttää, niin älä laita niitä silmiisi. 

Madulle kiitos ja kumarrus ryhmiskuvista.
H&M:n sukkahousuja, joissa ei ole haaravahviketta, hehkutin jo aikaisemmin. Nyt opin, että niitä on sitten myös semi-kiiltävinä, ja kaupassa kannattaa katsoa että kumpiako ostaa! Nyt onnistuin rikkomaan viimeiset mattapintaiset sukkikset jo lauantaina ja sunnuntaina piti sitten valita joko rikkonaisten tai kiiltävien pöksyjen välillä. Noh, silmäpako takareidessä häiritsi itseäni paljon vähemmän kuin kaikissa kuvissa hohtavat kiiltohousut, joten rikkonaisilla mentiin. Hakaneuloja ja rikkonaisia sukkahousuja, voi että olinkin punkkari.


Yleensä olen sitä mieltä, että pituudella tai painolla ei ole mitään väliä pukuillessa, kunhan itse on itseensä tyytyväinen. No nyt huomasin kyllä miten paljon itseäni ahdistaa olla väärän mittainen ryhmäcosplayssa. Vaikka kuvissa saakin huijattua paljon, niin siitä huolimatta pikkuruisen Ilsen vieressä olo oli välillä melko jättäiläismäinen, ja Suiggarikin on miuta reilusti lyhyempi. Pyllykateudesta nyt puhumattakaan! Tietysti vielä se, että kaikkien puvut olivat samanlaiset, korosti kokoeroja.

Mutta kivaa oli pyllyillä ja madu sai meistä pari varsin muikeaa kuvaakin. Ja housuttomista cosplayapureista sai paljon vitsiä myös cosplaykilpailussa. Hibari menee kaapin ”kyllä tätä voi jossain vielä käyttää, eikä tarvitse edes paljon korjailla” –osioon. 

Vähän jos desupöytäilin, ihan pikkuisen ja vahingossa ja Japsu sattui vaan just silloin kuvaamaan.

Ja tein historiaa cosplayurallani! IKINÄ ennen en ole pitänyt samaa pukua kahtena päivänä conissa! Yksi puku koko conin ajan! Mitä tämä on!
 

Kesän kiireet senkun jatkuu, huomenna suuntana Helsinki ja KCS:n vuosikokous, viikon päästä sama kaupunki kutsuu Assemblyn cosplaykilpailun merkeissä. Arvaatteko mitä pukua lähden ulkoiluttamaan, jos annan vinkiksi vain numerot 452? (no totta kai arvaatte, kun heitätte tuon blogin hakukenttään, daa). Paljetteja olisi vielä ommeltavana ja yksi hajonnut hiha korjattavana. Niin ja paastottava viikon verran, kun vetoketju meni vain juuri ja juuri kiinni...

Sunnuntain siivoilussa tarvitsin jo lainapäätä ja silti tuli ankkailme.
Ainiin ja niitä syvällisempiä housuttomuuspohdintojakin pitäisi teille toimittaa tässä vaikka seuraavassa päivityksessä!

Ilona

ps. näitä harvoja kuvia katsellessa tunnen sen tuskan, millä ihmiset kyselee kuviaan pitkin nettiä. Nytkin tiedän JOSSAIN olevan sen kivan kuvan, joka miusta otettiin greenroomissa.. Ehkä se vielä joskus tulee vastaan.

23 July 2012

DesuCruise 2012: Paljastava cosplay (=tissit, pylly, tissit, zettai ryouiki, pylly, tissit)


Heräsinpä tuossa päivänä muutamana lähisukulaisen hääjuhlissa liian lyhyessä mekossa ahdistuessani pohtimaan, miten voin täysin ongelmitta juoksennella kotikaupunkini keskustassa alushousut ei ainoastaan vilkkuen vaan suorastaan paistaen, mutta että nyt epävirallisissa hääjuhlissa puolireiteen saakka oleva hame tuntui aivan liian hävyttömältä. Aloin jo kirjoittaa syväluontaavaa analyysia paljastavasta cosplaysta ja sen erilaisista nyansseista, kunnes muistin, että olen ehkä kirjoittanut tätä ennenkin. Ja kappas kappas, olen ihan unohtanut julkaista DesuCruisen luentoni täällä! Vaikka olen kirjoittanutkin tämä melkein blogimuotoon jo valmiiksi.

Aika perushuttua siis paljastavasta cosplaysta, jos kirjoittaisin alusta asti nyt, niin kirjoittaisin toisin, mutta toimikoon tämä hyvänä pohjustuksena tuleville vähäpukeispohdinnoilleni! Myönnän muutaman punaisen langan hukkuneen aikavälillä Cruise - nykyhetki! Syytän Cruise-anekia, joka varmasti varasti minulta ainakin muutaman ajatuksen.

Disclaimer: päivityksessä käytettyjä kuvia ei ole käytetty millään tapaa loukkaavassa mielessä ja hyvin harvasta puhuin hävyttömyyksiä edes varsinaisella luennolla ;)


Mitä paljasta cosplay on?

Hahmovalinnat paljastavat paljon cosplayaajan  sielunelämästä tai animemausta, puvun toteutus paljastaa ompelutaidon tai –taidottomuuden, mutta nyt tarkoitan vähän ruumiillisempaa määritelmää. Yksinkertaisuudessaan itse tarkoitan paljastavalla cosplaylla cosplayta, joka paljastaa paljon pukuilijansa ihoa.

Mikä sitten on ”paljon” onkin jo mielenkiintoisempi kysymys. Mikään cosplaykomitea ei ole määritellyt, että paljastamalla tietyn prosenttiosuuden ihostasi, harrastat nimenomaan paljastavaa cosplayta. Jokainen pukuilija ja jokainen katsoja näkee sen paljastavuuden omista lähtökohdistaan. Cosplayn ulkopuolella stripparina toimiva ihminen, joka on tottunut näyttämään ihoaan ja kehoaan, ei varmasti koe samoja asuja paljastaviksi, kuin 15 kesäinen ujo ernutyttö. 

Bikinicosplay on selkeästi paljastavaa, univormut ei. Harmaa alue näiden välillä sitten onkin ihan katsojasta kiinni.




Paljastavan cosplayn määritelmästä on lähinnä noussut keskustelua silloin, kun puhutaan conipukeutumisesta. Mikä on sovelias asu coniin, mikä on minimimäärä vaatetta, mitä pitää päällää pitää. Asiasta pitkällistäkin keskustelua vuodelta 2009löytyy Otakunvirasta. Tietääkseni mikään coni ei tosissaan ole järjestyssäännöissään määriltellyt, miten paljon ihoa pitää peittää, että conialueella saa käveleskellä. Ainoana poikkeuksena ehkä Bakacon, joka (yli) vuosi sitten mainitsi cosplaykisansa osalta, että hyvän maun vastaiset puvut tai turhan paljastavat puvut voidaan poistaa kilpailusta. Tarkennuksia aiheesta löytyy Anikin puolella, mutta varsinaisesti taaskaan ei mitään prosenttimäärää kankaan peittävyydestä annettu.

Ai peitettävä vähintään yhtä paljon kuin bikinit?
Paljastava cosplay = seksikäs cosplay?


Seksikkyys on paljastavuuden tapaan myös katsojan silmässä. Eri ihmiset pitävät eri asioita seksikkäänä, vaikka toki perinteisesti tissit on parhaat, ja pylly. Näiden ruumiinosien peittäminen tai paljastaminen herättää keskustelua conien ulkopuolellakin, eli ei ole kysymys pelkästään siitä, miten paljon paljastetaan, vaan myös siitä, mitä paljastetaan. Ja toki mistä kulttuuritaustasta asiaa tarkastelee, esimerkiksi länsimaiden ja Japanin käsitykset siitä, mitä on ihan ok paljastella ja mitä ei, eroavat huomattavasti.


Paljastava cosplay ei automaattisesti ole seksikästä cosplayta. Seksikkyys voi tulla kantajasta itsestään tai hahmosta, pelkällä ihon näyttämisellä sitä ei välttämättä saada aikaan. Paljas selkä voi olla hyvin seksikäs, kun taas pelkässä univormun takissa kekkuloimisessa ei välttämättä ole mitään seksikästä. 


Toki mistä tahansa asusta saadaan seksikäs. Tai vähintään pornoa.

Miksi joku tahtoo cosplayata paljastavasti?

Tämä liittyy tietysti laajempaan asiaan, eli miksi joku tahtoo ylipäätänsä cosplayata. Tästä kerroinkin jo Frostbitessa, että itse koen pohjimmaiseksi syyksi sen fanittamisen. Toki fanittamista on monenlaista ja voi hyvinkin fanittaa vaikka vaan sitä designia. Osittain tämä ihan sama fanittaminen liittyy myös paljastavaan pukuiluun.


Tosin vain osittain. Ehkä vielä vähän enemmän asiaan liittynee se vanha totuus, jonka taisin alunperin muotoilla sanoilla, joissa vertasin cosplayharrastajia jonkinlaisiksi huomion hakuisiksi maailman vanhimman ammatin harjoittajiksi, mutta koska siitä termistä on nyt noussut niin paljon pahaa mieltä, niin sanottakoon vain, että iso osa cosplayaajista nauttii siitä, että saa huomiota.


Tissien näyttämisellä saat aivan takuuvarmasti huomiota. Ja kuten viime aikaiset blogikommenttikeskustelut ovat osoittaneet, osalle pukuilijoista se huomio on tärkeintä. Jos tälle huomiolle ei aseta minkäänlaisia kriteereitä, vaan kaikki internetjulkisuus kelpaa, niin paljaalla pinnalla sitä saa melko helposti. Varmasti saa myös niitä negatiivisia kommentteja, mutta jos sen ei anna haitata niin mikäs siinä!


Eräs 27-vuotias  28-vuotias lakimies on pariinkin otteeseen kuulutellut, että missä viipyvät Suomen cosplaybeibit. Kyllä suomalaisetkin cosplayaavat paljastavia hahmoja, osa enemmän ja osa vähemmän, mutta ketään tämmöistä cosplaymallia, joka profiloituisi nimenomaan pukuilemaan niitä paljastavia hahmoja ja hakemaan niillä huomiota ei ole. Bikinicosplaynkin määrä on varsin vähäinen.


Tietysti hahmovalintaan voi vaikuttaa se, että jos nyt sattuu kropaltaan näyttämään aivan animehahmolta juuri niissä bikineissä, ja uskoo tähän ”cosplay on muutakin kuin vaatteet ja kropankin pitää olla just sama”, niin on ihan loogista valita niitä hahmoja. Itseäni taas Frostbitesta lainatakseni, 2D=/=3D ja ette te emme me niiltä animutsirbuloilta näytä kuitenkaan.

Millaisia paljastavasti pukeutuvia hahmoja valitaan?

Ottakaa yksi  kuva paidattomasta Elffistä, varsinaisella luennolla niitä taisi olla sen seitsemän.

Paljastavien cosplayden löytämisen luulisi olevan äärimmäisen helppoa, koska ovathan kaikki animen naishahmot tunnetusti tissimonstereita, bimboja ja muutenkin sellaisia, ettei kukaan itseäänkunnioita, kunnollisia hahmoja etsivä cosplayaava voisi sellaisia edes harkita. Vaikka cosplayaajat ovatkin huomion hakuisia, ei tätä toki voi ääneen sanoa ja tunnustaa. Paljastavatkin cosplayt valitaan usein ”puvusta huolimatta” ja ”hahmon takia”. Toisinaan tämä on helppoa, kuten tapaus Cowboy Bebop osoittaa:

Faye on helppo selittää. Oikea, hieno hahmo, mitä nyt sattuu pukeutumaan mikroshortseihin. 


Samasta sarjasta Judy taas olisi jo paljon vaikeampi selittää millään muulla kuin ”haluan näyttää tissini”, kun hahmolla ei juurikaan luonnetta, suurta merkitystä tai tarinaa ole. 

Ryhmäcosplayssa kaikki on tietysti myös sallittua, koska enhän minä tätä paljastavinta hahmoa olisi muuten valinnut, mutta kun kaikki muut oli viety/tämä on ainoa sopivan pituinen/insert hyvä selitys.

Rehellisesti sen myöntäminen, että cosplayaan paljastavasti ihan paljastavasti cosplayaamisen riemusta, on harvinaisempaa. Mikä on harmillista. Voin jo spoilata tulevia päivityksiä sen verran, että itse ainakin aion sen myöntää.

Kuka saa cosplayta paljastavasti?

Aika ajoin Liian usein Koko ajan Toisinaan nousee keskustelua siitä, pitääkö cosplayaajan näyttää myös kroppansa puolesta hahmoltaan. Tai miten pitkälle tätä voidaan vaatia. Tissien bindaamisen vaatiminen on ok, mutta cosplayn takia laihduttamista taas harvempi kehtaisi toisella parannusehdotuksena sanoa. Varmasti on niitä ihmisiä, joiden mielestä vain langanlaihat mallitypyt saisivat cosplayata ylipäätänsä, saati sitten paljastavasti. Toistanko taas liikaa itseäni, jos sanon, että kunhan itse olet ylpeä puvustasi ja kannata sen ylpeydellä, se riittää? Jos annat muiden kommenteille liikaa painoarvoa, suosittelen harrastuksen vaihtamista. 

Ikäkysymys on yleensä ensimmäisiä asioita, mitä nostetaan esille. Ensinnäkin conin alaikäiset kävijät voivat traumatisoitua iäksi, jos näkevät vaikka vahingossa tissin. Tai pyllyä. Koska eivät varmasti ole niitä koskaan nähneet missään muualla. Kesällä rannallakin ihmiset aina kokovartalouimapuvuissa uivat, saunovat säkki päällä ja onneksi televisiosta tulee vain mustia palkkeja. Suomessa k18-coneja ei ole vielä olemassa, suuressa maailmassa ne eivät ole mitenkään ennenkuulumattomia, ja netin paljastavimmat conicosplaykuvat ovat yleensä juurikin näistä ikärajallisista coneista.  

Cosplayaajan oma ikä on toinen asia. Saako alle 18 (tai noh, Suomen suojaikäraja huomioon ottaen sanotaan vaikka alle 16) –vuotias cosplayata paljastavasti? Tästä asiasta myös Bakaconin vaatekeskustelussa oli kysymys, ja yleensä kyse on conien huolesta kävijöidensä turvallisuuden suhteen. Missä menee conin vastuu, jos selkeästi alaikäinen joutuu ahdistelun kohteeksi conissa paljastavan vaatetuksensa takia? Minä otin kantaa asiaan jo viime kesänä, ja pitäydyn kannassani edelleen. Lapsien pukeutuminen on vanhempien vastuulla myös conissa, mutta olen ensimmäisenä kyllä kukkahattuilemassa jos omia oppilaitani pyörii pylly paljaana conissa. 


Miksei paljastavaa cosplayta ole (Suomessa) enempää?


Kaikki huomio, mitä (paljastavalla) cosplaylla saa,  ei ole positiivista. Ruma huora –kommentteja saa aivan varmasti netissä, jos ei muilta niin kateellisilta kanssacosplayaajilta. Parhaankin itsetunnon omaava saa olla aika teflonpintainen, jos etsii itsestään kaikki kommentit ja voi sanoa, ettei tunnu missään. Helpoin ratkaisu on olla erikseen kaivelematta niitä kommentteja, varsinkin paikoista joista cosplaytypyjen arvioiminen rumiksi läskeiksi on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Yleisin syy paljastavan cosplayn tekemättä jättämiselle on tietysti epävarmuus siitä omasta kehosta. Tai no ehkä ihan yleisin syy on vaan se haluttomuus esitellä omaa kehoa, oli se sitten miten täydellinen tahansa. Mutta pienikin epävarmuus omasta painosta, tissien koosta, takapuolen muodosta tai muusta voi olla hyvinkin se syy, miksi paljastavampi pukuilu jätetään muille.

Koska paljastavien pukujen kanssa oman kropan feikkaaminen muun malliseksi kuin se onkaan, on vaikeampaa. Kun ihoa peittävää kangasta on vähän, ei muotoilevien alusvaatteiden, bindaamisen tai toppaamisen käyttäminen olekaan enää yhtä helppoa kuin ”tavallisten” pukujen kanssa.


Väitän, että paljastavan cosplayn vähyys liittyy paitsi nyymikommenttehin, myös maineeseen skenessä. Kuka tahtoo saada otsaansa ”sen paljastavasti pukuilevan tyrkyn” leiman? 

Paljastava cosplay = kyylääviä tyyppejä kaikkialla!

Paljastava cosplay: laiskan cosplayaajan pelastus!


Kun kangasmäärät ovat vähäiset, luulisi puvun tekemisenkin olevan helpompaa, kuin yhdeksän metriä poimutettua pitsiä sisäänsä ahtavan kermakakun ompeleminen. Paljastava cosplay ei kuitenkaan välttämättä tarkoita yhtään sen helpompaa tai vähemmän työlästä pukua, kaikki riippuu siitä, mitä tekijä itse kokee helpoksi. Itse kavahtaisin ajatusta kunnolla istuvien bikineiden tekemisestä. 



Kannattaako?

Vaikka housuttomuus tai vilkkuvat tissit virkistää välillä kummasti, niin tärkeintä on se, että olet itse tyytyväinen pukuusi ja itseesi. Mikään ei ole kamalampaa katsottavaa kuin paljastavasti pukuileva (alaikäinen), joka häpeilee itseään ja pyytelee koko olemuksellaan anteeksi itseään. Jos vaatteet vähenee, niin rinta sitäkin enemmän rottingille, leuka pystyyn ja asennetta mukaan siihen pukuiluun! 

tl:dr: Jos olet itse tyytyväinen ja osaat suhtautua myös mahdolliseen negatiiviseen kommentointiin, niin go for it! Lisää vähäpukeisia cossaajia, kyllä kiitos!

 
Housuttomin terveisin ja Rimpun sanoja väännellen: Älkää pitäkö vaatteita päällänne!
 
Ilona

ps. Suomessa tulee sitten helposti kylmä liian vähillä vaatteilla :(