Kahden viikon kirous on amatööreille

Frostiin ois viikko ALLE VIIKKO, pukuja ois valmiina

....

no nolla tietysti. 

Tämähän ei yllätävä varmasti ketään, kun tämä sama tilanne tullut vastaan jo niin monesti blogiurankin aikana. Olen taas just siinä hetkessä, kun pitäisi päättää keskittyä vaan yhteen pukuun ja muistaa priorisoida kaikki conijutut eli kisajutut vielä sen oman pukuilun edelle. Viime viikonloppuna piti aloittaa ja jatkaa ja tehdä vaikka mitä, mutta päivät upposivatkin kisabisnesten varmisteluihin ja tekemiseen. Voisin ehkä tässä Frostin jälkeen kirjoitella vielä jotenkin enemmän auki sitä, mitä asioita cosplayvastaava tekee ennen conia, kun tuosta yleisemmästä ohjeistuksesta on kuulemma ollut iloa ainakin vähän. 

Mutta niin, pukuja ainakin voisi päättää. WCS-pukujahan me nyt ei Heidin kanssa Frostiin vielä tuoda näytille, kun itse tuskailen kangasongelmien kanssa ja Heidi koittaa esim valmistua. Asaman kengätkin tulivat lopulta vasta tällä viikolla, ja ovatkin niin ihanat kolpokkaat, että kiva päästä työstämään niitä kaikessa rauhassa, eikä viikossa. 

Leikin jättiläistä sit Japanissa. Asaman kengät ei pääse vielä Frostiin.

Suattaapi kyllä olla, että kepukkaa en Nibulle tee.

Perjantaina olisi tarkoitus Chuuneilla, koska chuunit on ihanimpia ja toinen kausi vaan heitteleen Nibutanille lisää ihania pukuja jatkuvasti. Miun toteutukseen asti päätynyt puku on kuitenkin spesiaalijakson kaapupuku, jota aloittelin jo rintakorun verran kesällä.

Naperoita!

Vähän on kyllä huonot muistot valkoisista ylipolvensaappaista ja Frostista... MUT nyt aattelin suosiolla ommella nuo kiinni sukkahousuihin, koska eihän ne pysy ylhäällä muuten mitenkään.

Eih, älä onnittele vielä Ritsuko, et ole lähelläkään valmista! (Ja voitko päättää mimmoiset korvikset sulla oikeesti on, kun puolet ajasta ne on napit ja puolet ajasta roikkuvat. Teen napit.)

Lauantaina olisi kunniavieraspäivä, eli Ritsuko nyt ainakin kipittää kisaajien perässä. Toinen valmistuva (tai siis kolmas, mutta lauantain kunniavieraat-on-ihania- puvuista toinen) on sitten Danganronpan Junko. Tällä hetkellä suurin stressitekijä on kengät, kun kirpputorit myyvät ei-oota ainakin kanoottikoossa. Taidan jopa sortua ihan tavallisen kenkäkaupan suuntaan. Mutta aikataulutusta puvuille en ole miettinyt ollenkaan, että olenko aamupäivän labratakissa ja iltapäivän minihameessa vai toisinpäin. Ehkä Junko ois se asu, missä vois bilettää illalla Ogatan tahtiin iltabibiksissä.

Otappa siitä Junko hameesta nyt kunnolla selvää. Tämän väristä se ei ainakaan ole, joten kangas käväisi punaisessa kylvyssä ennen ompelua.

Niin ystävällisiä ja kivoja karhuja.

Niin ja sitten ois se sunnuntai. Mietin jopa, että jos Junkosta tulee kiva ja jos sitä on kiva pitää päällä, että laitan sen sunnuntaina uudestaan. (!!) Tai sitten kaivan kaapista (tai noh, oikeastaan ikeakassista) Alton, joka ei ole Mimiconia lukuun ottamatta vielä päässyt conittamaan ja joka on pukuna oikeasti ihan tosi hauska. Todistin tämän menneellä viikolla, kun kävin kertomassa cosplaysta telkkarissa, mutta siitä kerron pidemmästi sitten kun se jakso tulee ulos ja tarkistan miten pöhköjä oikein puhuinkaan. 

Mut niin, ei ole vapaa-ajan ongelmia tulevalle viikonlopulle tai viikolle, mutta mikäs sen ihanampaa. Olen taas päässyt siihen sisäisen tyyneydentilaan, että teen pukuja itselleni ja omaksi ilokseni, valmistuu ne mitkä valmistuu ja sellaisina kuin ovat valmistuakseen. Ihana coni on aivan varmasti tulossa, maltan tuskin odottaa, että näen esim mielettömät NCC-karsintalaiset lavalla, on nimittäin melkoisia pukuja luvassa. Ja AKBabesin esitys! Ja ystävänpäivä ja Sibeliustalo ja Frostifiilis ja voi apua miten ihanaa! Parasta ihaninta ja upeinta!

Ilona

Translation: Yeah yeah nothing is ready and Frostbite is like really really really soon and well, not going to stress about it. Or maybe a little bit. 

ps. Yukin tuomaripalautteista osa on vielä antamatta, anteeksi! Koitan tän viikonlopun aikana saada kaikki tehtyä.

pps. Omatkin hampaat meinaa sulaa Ponyon suloisuudesta kuvissa, mut en viitsi niitä vielä julkaista, kun tahtoisin vain samalla linkata nettipukukisaäänestykseen JOSTA EI VIELÄKÄÄN KUULU MITÄÄN :<< Yukicon nyt hei äänestystä tulille hopedi hop!

Yukiconin KyoKana -päivä

Ei vitsi, muistin taas yhden tämän harrastuksen ihanan hetken, jonka olin ihan unohtanut; kivojen valokuvien näkeminen omasta puvustaan! Oikeasti omaan silmään nätiltä näyttävät kuvat saavat väkisinkin hykertelemään, mutta ainakin itse unohdan vähän turhankin usein kuvien merkityksen ja conikiireessä tyydyn siihen, että puvusta jää jokin todiste edes johonkin kännykän parin megapikselin kameraan. Tästä huonosta tavasta pitäisi opetella pois, koska voi vitsi miten kiva mieli siitä tulee, että näkee kivoja kuvia :3

Kurretädin epäuskoinen ilme. Kaikki kännylaatua paremmat kuvat (c) Matias Tukiainen

Toki käänteisesti kylläpä tietysi ketuttaa ihan sikana, kun conin jälkeen muka hienot ja vaivalla otetut kuvat ovatkin kaikki ihan derppejä, milloin idiootti-ilmeiden, milloin puvun hajoilun tai toimimattomuuden takia. Onneksi tällä kertaa tilanne oli tuo ensimmäinen, lauantaina jaksoin ja jaksettiin kuvata molempia pukuja ja kun kuvaajana oli madu, niin kuvista tuli ihan ältsin kivoja. 

Kivasti löydettiin sopivainen kuvausympäristö ihan sattumalta.

Heidi pukuili lauantaina supersöpöä silmälasipäätä, eli Kyoukai no Kanatan päätytyä Miraita. Mie jaoin rakkauttani kahdelle vähemmän fanitetulle sivuhahmolle. Izumi ja Yayoi olivat omat lempparihahmoni, kun lupaavalta vaikuttaneelle ihanalle opelle ei annettu riittävästi ruutuaikaa, että olisin ehtinyt mitenkään erityisesti häneen tutustumaan.

Pöhkö puku on paras ja pöhköt kyltit

Yayoin puvuista olin tosiaan jo ennen joulua tehnyt Kissatädin ja kun sopivat ihanaiset fleecet kävelivät minua vastaan kangaskaupassa niin Oravatädin puku oli aivan liian älytön, että sen olisi voinut jättää pukuilematta. Mukavin puku 5/5, haaremihousut oli ihan parhaat ja lämpötila pysyi koko ajan ihan optimaalisena, kun maha hengitteli kivasti. Miulle mahaa vilauttelevat ja tässä tapauksessa ihan reilusti paljastelevat puvut on aina niitä, joiden kohdalla pitää vähän tsempata itseään, että kehtaako niitä laittaa päälle, mutta nyt conissa oli hyvä fiilis viilettää maha paljaana. Kaikenlaista tökkimistä maha kyllä sai osakseen, tosin niin muutkin ruumiinosat.

Oravatäti valmistui oikein kivasti ennen conia ilman suuria stressejä, vaikka esim kenkiä maalasin kyllä vielä pari päivää ennen tapahtumaa. Puku oli tuomarointiin juuri omiaan, super mukava puku pitää päällä ja sopivan pöhkö, etten vahingossakaan vaikuttanut liian vakavasti otettavalta tai pelottavalta. Plus haaremihousuissa oli pakko tanssia pöhköjä mc hammer -mooveja vähän joka välissä. 

Ollaan niin edustavia, että ei ole tottakaan!

Korvissa oli sisällä softispalat, johon levitin liimaa ennen kangaosioon sujauttamista. Kuivumisvaiheessa nuppineulat pitivät korvat sopivassa asennossa, niin että niistä tuli kivan malliset.

Vakavaa vakavointia.

Izumin puvuista mietin pariakin vaihtoehtoa, mutta tämä tuntui kivimmalta viimeisen viikon kokoamispuvulta, kun sopivan värinen paita löytyi kirpparilta kellertävän kankaan kanssa ja hame löytyi jo valmiina. Valkoiset peruskorkkarit jalkaan ja peruukin stailaaminen ja se olikin siinä. Tämä peruukki oli eka, jonka suoristin ihan vaan suoristusraudalla, kun hoksasin että kyseessä taisi olla lämpökäsittelyä kestävä yksilö. Käytin aivan samaa lämpösuojasuihketta, jota omiinkin hiuksiini, ennen suoristamista ja voi että kun suoristui kuin unelma! Käytin sitten ihan samaa menetelmää Oravatädin tukkaan, joka oli alle kuuden euron laineikas heräteostos.

Huuh, Yayoin tukasta muistin ottaa kuvankin kun se suoristui! Käytin itse 135 asteista suoristusrautaa ja suihkutettavaa lämpösuojaa. Nopeampaa ja jotenkin kivempaahan suoristus näin oli perinteisen kuuman vesisuihkun sijaan. Mutta EHDOTTOMASTI testatkaa ensin ihan alhaisella lämpötilalla JA johonkin huomaamattomaan kohtaan esim niskassa, ennen kuin käytätte mitään oikeasti kuumia ja oikeille hiuksille tarkoitettuja muotoiluvälineitä peruukeille.

Ainakin kolmesti lauantain aikana miun cosplay-ylpeyttäni kolhittiin, kun kuljimme Heidin kanssa Miraina ja Izumina conissa ja Heidi pysäytettiin ja vain hänestä pyydettiin kuvaa ;___; Olen tottunut höpsöjen sarjojen ja sivuhahmojen aiheuttamaan kuvapyyntökatoon, mutta että saman sarjan hahmolta siinä vieressä pyydetään kuvaa ja minusta ei, aiheutti sentään jo vähän tyrskähtelyä. Ehkä myönnän vain, että en ollut erityisen tunnistettavissa ilman proppiasetta. Tai muutenkaan. Mutta onneksi en ole enää siinä vaihetta harrastusta, että pyydettyjen kuvien määrä vaikuttaisi fiilikseen oikeastaan ollenkaan.

Mutta katsokaa KyoKana! Ihana sarja, josta Hootti kirjoitti pidemmästi täällä. Ihanista kuvista puheenollen, miun tekisi kauheasti mieli päästä ulos kuvaamaan tai olemaan kuvattavana, kun ainakin Kuopion korkeuksilla on ihan satumaisen kaunista, kun kaikki puut ovat aivan lumen peitossa ja kaikkialla pöllyää puuterimainen lumikerros. Olen kyllä oikeasti liian mukavuudenhaluinen, ulkovälituntivalvonnat riittää miun ulkoiluksi niin kauan kun lämpömittari on lähempänä kahtakymmentä kuin nollaa.

Sunnuntain ponyopartiosta ei tullut otettua erikseen kuvia, mutta luotan siihen, että lavaosuudesta niitä kivasti räpsyteltiin. Kokoan niistä oman päivityksensä ja sanon vielä sanasen siitä, miten kivaa oli pukeutua lyrcakaapuun ja kipitellä kultakalatytyn perässä.

Ilona

Translation: Heidi and I did cosplays from Kyoukai no Kanata to Yukicon. I had the crazy cute Mrs Squirrel aka Akkey's mom while we judged the cosplay competition and Izumi before and after that. Such a nice anime, so very comfortable cosplays.

ps. Kyllä miun aavistuksen verran tekisi mieli pukuilla Izumin pikkusiskoakin jossain vaiheessa... Vähän idolimekkoa (ja limahirviöitä) vielä joskus!

pps. Ei jumpe kun on tulossa jänniä juttuja cosplayn osalta, menetin eilen yöunenikin kun jänskätti jo niin paljon!

Ihan kiva Yukicon

Ottakaas pitkästä aikaa perinteinen coniraportti. Kuvia puvuista saatte sitten kun niitä on, tarinoin ja turinoin puvuista sitten enemmän. 

Jos en olisi lupautunut cosplaytuomariksi, olisin varmaan kieriskellyt päättämättömyyden tuskassa ennen Yukiconia, että pittäisköhän sitä mennä sinne vai eikö sitä pittäis. Espoo on kaukana täältä kalakukkojen luvastusta maasta katsoen, eikä ohjelmakartta tarjonnut minulle kuin muutaman mielenkiintoisen ohjelman. Puhtaasti hengaustapahtuman takia ihan syvään etelään lähteminen näin lähellä itselleni sitä alkuvuoden päätapahtumaa eli Frostbitea (johon on muuten vieläkin lippuja myynnissä, klikedi klik!) olisi tuntunut aavistuksen pöljältä. Tuomarointihomma kuitenkin ratkaisi arpomisen puolestani ja pääsin taas testaamaan miten kuolettavan pitkästyttävä se tie Kuopiosta Espooseen onkaan. 

Oikeesti mun piti twiitata tämä kuva, koska twiitti twitterseinästä, jossa twiitataan mulle ois ollu aika deeppiä.

Yhdyn aika moneen jo sanottuun mielipiteeseen, että conipaikka oli tälle kävijämäärälle aikalailla sopiva, kasvun varaa sen sijaan ei kyllä ole. Suosittujen ohjelmien aiheuttamat jonotukset ja koko rakennuksen rakenne eli käytäviä toisensa perään aiheuttivat helposti ihmistukoksia. Varsinkin, kun perinteiseen tapaan isolta osalta kävijöistä unohtui taas taito tarkkailla ympäristöään. Portaat olivat kyllä sen verran leveät, että yksittäinen ihminen voi niillä istua ilman, että aiheuttaa ruuhkaa, mutta isompi porukka sen sijaan aiheutti heti ainakin minulle ahdistusta, kun ei päässyt kunnolla kulkemaan. Erityisesti se tapa, miten portaitten ala- tai yläpäähän jäädään vaan seisomaan ja ihmettelemään aivan välittämättä siitä, että joku ehkä siellä takana tahtoisi liikkua, raivostuttaa minua ihan suunnattomasti. Meinasin välillä iskeä opemoodi päälle, mutta yritin olla komentelematta ihmisiä liikaa. 

Sokkeloita talossa kyllä riitti ja jos olisin ollut etsimässä jotain tiettyä salia tai yrittämässä ehtiä tiettyyn ohjelmaan, niin olisin itkenyt jo katkeria kyyneliä moneen otteeseen. Nyt kun pakollinen liikkuminen rajoittui välille ovi-desuteltta-bäkkäri -niin homma pysyi aika hyvin kasassa.

Lauantaipäiväni kului käytännössä kokonaan tuomarointihuoneessa tai cosplaykisan yleisössä. Tuomarointi oli pitkähkön tauon jälkeen opettavaista ja mukavaa. Huomasin kiinnittäväni huomiota sellaisiin juttuihin, mitä ei ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksikaan ja luulen, että tämä huomio välittyy kyllä omiinkin pukuihini. Toivottavasti tuomarointi oli kiva kokemus kisaajille, yritimme olla rentoja ja mukavia, vaikka ainakin omat vitsini olivat ehkä aavistuksen, pikkuriikkisen huonoja. (Voi energia-muna...)

Oon kuullu huhuja, et sekä mie että ihanin Yumi osataan posettaa yhdessä nätistikin, mut todisteita en oo vielä nähny.

Kisaajien määrä putosi vielä lauantaina puoleen siitä, mitä listat alunperin näyttivät. En muista olenko koskaan ihan noin korkeita perumisprosentteja nähnyt, kun kokeneista taisi karsiutua oikeasti puolet, eli vain kahdeksan kisaajaa tuli lavalle asti. Ilmeisesti iso osa kisaajista ei ollut edes peruuttanut, vaan ainoastaan jättänyt tulematta. Tuomarina tämä toki teki päivästä huomattavasti kivemman, kun jokaista kisaajaa kohti oli nyt tuplasti enemmän aikaa, mutta osoittaa melkoista ajattelemattomuutta ja epäkunnioitusta conia ja cosplayvastaavaa kohtaan. Tuntekaa suuri pistos sydämessänne te lurjukset, jotka ilmoittamatta jätitte vain tulematta. (No en edes oikeasti tiedä, että oliko näitä ilmoittamattomia tapauksia kuinka paljon, huhut vain semmoista kertoivat, mut yleisemminkin, ilmoittakaa AINA jos joudutte perumaan kisan ja vielä ilmoitus aina MAHDOLLISIMMAN AIKAISIN). Nyt tosiaan ei tarvinnut olla aikataulujen kanssa ihan niin tarkkana, joten aikataulutus vähän venyi ja paukkui ja juttelimme mukavia pidemmästi. 

Mikäli kisaajat haluatte kommentteja puvuistanne, niin minuun saapi yhteyden maililla mp.edeae@gmail.com. Kisaajat olitte ihania ja juuri sitä kisafiilistä, minkä toivoinkin näkyvän teissä, suorastaan sädehti kaikista :3 Toivottavasti varsinkin aloittelijoista osalle tarttui kisakipinä vahvemminkin ja nähdään teitä uudestaankin kisalavoilla!

Esityskisan peruuntuminen oli tiedotuksellisesti vähän Jännä Juttu, kun se meni niin viime tippaan. Toki peruminen on aina ikävää ja onneksi nyt tuli nettipukukisa sunnuntaille paikkaamaan esityskisan puutetta. Voin joskus kirjoitella pidemmästi cosplaykisoista Suomessa tällä hetkellä, mutta tiivistetysti kisaajamäärät eivät ole juurikaan nousseet, vaikka uusia tapahtumia ja kisoja on syntynyt paljonkin. Mutta kirjoitan tästä tosiaan pidemmästi vielä! Ja muutenkin törmistäydyn tämän blogin kanssa taas, meinasi ihan itku tulla kun heti tapahtumaan tullessa sain kommenttia miten kiva blogiani on lukea. Palaute on parasta, kiitos.

Ois pitäny ottaa taas enemmän näitä pöhköilykuvia, tai kuvia ylipäätänsä. Ilsu!

Lauantaina oli vakaana aikomuksena päätyä jonnekin ihmisten ilmoille, koska kaipuu sosiaalisiin kontakteihin oli suuri, mutta liekitetyt letut ja jäätävä väsymys voittivat. Onneksi, koska en ois taatusti jaksanu sunnuntaina jos olisin jatkanut iltaa ravitsemusliikkeeseen.

Sunnuntaina oli vuorossa vähän erilainen conipäivä, kun aamulla autolla paikalle hurahti allekirjoittanut Granmamarena eli Ponyon äiskänä ja miulla oli mukanani edes välttämättä kovasti liitoittelematta sunnuntain kuvatuin ja eniten söpöyskohtauskuolemia aiheuttanut Ponyo 4-v. 

Kiitos ihana Tounis-setä kun antoi lainaspawnillekin muistoksi oman badgen. < 3 Meillä luetaan iltasaduksi Anime-lehteä!

Ponyon mekko oli varmaan ensimmäinen mittatilauscosplaytyö minkä olen tehnyt ihan oikeasti cosplayna, Mörköä sun muuta ei lasketa kun ne on olleet naamiaisasuja. Oli ihana ommella pikkuiselle tytylle söpö mekko ja pöksyt ovat olleet ahkerasti jalassa jo ennen conia, kun tyllitäytteiset "buffhousut" ovat niin söpöt. Koska "pukutapahtumat" ovat käytännössä aina puheissa tarkoittaneet pukukilpailuja, oli nyt ennen conia vaikea selittää, että mitä conissa tehdään jos siellä ei kilpailla. Selitin ihan turhaan, koska Ponyo/meidät pyydettiin mukaan sunnuntain nettipukukisaan. Itse olin lähinnä statistina mukana, koska neiti Neljäveetä ei ihan vielä yksin voi kisaamaan laittaa. Oli kivaa päästä kuitenkin taas kisaajapuolellekin ja kun bäkkäririvissä viereen osui vielä Ponyon lempihahmo Talvililja, joka on siviilissä oma oppilaani, niin takahuonehengailu oli oikein kivaa. Lavaosuus meni superkivasti, odotan että sähköpostini täyttyy kuvista minusta juoksemassa Ponyon perässä kun piti saada kisaajien yhteiskuvaa. 

Leikitysvuorossa Korppu-täti.

Jos harkitsette pikkusisarusten tai lapsienne tai lainalasten tuomista mukaan coneihin, niin muutaman vinkin voin antaa. Tapahtumassa pitää olla lapsen ehdoilla, eli ohjelmissa ei istuta jos muksua ei kiinnosta, kun väsyttää niin levätään ja ruoka-ajoista kannattaa pitää conissakin kiinni. Miulla oli se onni, että pääsin greenroomiin ja bäkkärille aina välillä lepäilemään, koska jo pelkästään ihmisvilinä ja ihmispaljoudesta lähtevä meteli uuvuttaa pikkuihmisiä huomattavasti isoja ihmisiä enemmän. Eli jokin rauhallisen, hiljaisen huoneen löytäminen ei ole mitenkään huono idea. Lainaspawni on aavistuksen (:D) puolueellinen, joten Desuteltta oli tietysti paras, mutta hyvänä kakkosena oli kyllä Traconin legolinna, jonka kanssa leikkiessä kului hetki jos toinenkin. Kuvia meistä pyydettiin tosiaan ihan älyttömästi ja aluksi Ponyo jaksoikin poseerata, sitten siitä meni maku. Toivottavasti kaikki kuvaa pyytäneet, jotka saitte kuvan vain Ponyon niskasta tai karkuun kipittävistä jaloista ymmärsitte tilanteen, jos kuvassa oleminen ei huvita niin tietenkään ei ole pakko olla kuvattavana.

Kaiken kipittelyn jälkeen Ponyo väsähti vähän ennen päättäjäisiä, jossa vaiheessa oli sitten aika hipsiä majapaikan kautta taas autolla kohti kotia. Itse nukuin suurimman osan matkasta, mutta maanantaina oli silti aivan jäätävä conidarra ja koomaus. Onneksi kahvilla voi korvata ison osan oikeasti aivotoiminnasta.

Autossa oli ollut kylmä.

En tiedä oikein mikä Yukiconissa jäi jotenkin mättämään, mutta "ihan kiva" on paras kuvaus mitä pystyn tapahtumasta sanomaan. Jännä nähdä, mihin suuntaan Yukicon lähtee kehittymään, peruspaketti näyttää olevan kivasti kasassa ja kysyntää pääkaupunkiseudun conille varmasti on jatkossakin. Uhmaanko seuraavallakin kerralla Suomen maanteitä riippuu pitkälti siitä, tarjoaako Yukicon jatkossa itseäni kiinnostavaa ohjelmaa, sattuuko se sijoittumaan sellaiseen ajankohtaan, että tarvitsen sosiaalisia kontakteja tai päädynkö sinne taas töihin. 

Kaksi conipäivää hurahtivat ohi niin nopeasti, että nyt tuntuu, etten nähnyt puolikaan niistä ihmisistä, keitä olin suunnitellut tapaavani ja niitäkin keitä näin, en ehtinyt näkemään tarpeeksi. Onneksi ihan nurkan takana kurkkii jo Frostbite, joten koetan kääntää tämän conidepression äkkiä odotusinnoksi.

Ilona

Translation: I was at Yukicon last weekend, still feeling tired. The con was okay, nothing really special but a positive experience over all. At Saturday I judged the cosplay competition and during Sunday I ended up going on stage too, with the cutest little Ponyo. Too bad it's such a long way from my home town and during two days I still didn't meet all the people I wanted or spent long enough time those that I did meet. Luckily Desucon Frostbite is just around the corner :3

Kännyblogausta auton takapenkiltä

No huh huh, iski niin huono omatunto tästä blogin laiminlyömisestä, että piti ladata blogger puhelimeenkin. Ihka ensimmäinen kännykällä kirjoitettu päivitys Ilona Cosplayn historiassa, olkaapa hyvä! (Ja luultavasti viimeinen, jos tämän kanssa pitää yhtään tapella) //edit: korjailtu nätimmäksi ja kuvatekstejäkin lisäilty.

 

Tarkoituksena oli tänään kirjoittaa nopeasti etukäteisfiiliksiä Yukiconista ja puvuista, mutta vähemmän yllättävästi tapahtui perinteinen Pakkaus Kiire Paniikki, jonka aikana ei paljoa konetta aukaista. Nyt auton takapenkillä ajatukset on hyvä tiivistää ennen kännykän akun simahtamista. Hukassa oli töiden jälkeen mm yksi peruukki ja useamman puvun kanssa logistiikan miettiminen oli taas yhtä tuskaa. Päädyin pakkaamaan about kaiken yhteen jättimäiseen säkkiin, tosi kätevää varmasti.

 

En ollut pakkaillessa ihan näin levollinen.

 

Useampi puku tarkoittaa kolmea pukua miulle ja yhtä twitterjulkkis #lainaspawnille. Viime hetkellä meinasin vielä napata Nibutanin mukaan koska Chuunin toinen kausi aiheuttaa niin isoja fiiliksiä,mutta ajatus pukujen vaihtamisesta sunnuntainakin herätti enemmän isoja inhofiiliksiä.

 

 

Puku, jota kukaan ei taaskaan varmasti tunnista.

Lauantaina on Kyoukai no Kanata -päivä. Nappaan aamulla päälle viime yönä valmistuneen Izumin, jonka minihameessa palellun conipaikalle. Ennen tuomarointihommia vaihdan Akkeyn mutsin eli Oravatädin pöhköt housut päälle ja olen superpelotta---naurettava tuomari.

 

"Tää on ihan vakavasti otettava, aikuisten ihmisten harrastus"

 

 

Kännykkä on paras ja laatu. Ja karmiva jumppalycra.

Sunnuntaina luvassa Ponyo rantakalliolla Ponyon ja Ponyon äidin voimin :3

 

Lauantai menee tosiaan tuomaroidessa, sunnuntaina toivottavasti sitten paljon sosialisointia. Ohjelmien osalta vain muutama oikeastaan kiinnosti, katsotaan päädynkö yleisöön asti missään vaiheessa vai löytääkö miut vaan desupisteeltä.

 

En oikeestaan oo yhtään kaivannu peruukin sävyttämistä keskellä talvea kylppärissä.

 

Nyt kuvittelen, että tähän tuleepi kuvat jotenkin nätisti. Ainakaan kirjoittamisen osalta tämä kännyblogaaminen ei ole erityisen nautinnollista, kun nakkisormeni eivät vaan halua oikein osua oikein. Kuvatekstejä en varmaan osaa lisäillä, mutta ehkä ne eivät ole niin kryptisiä, ettei ilmankin pärjäisi.

 

Tulkaa moikkaamaan kaikki coniin eksyvät lukijat :3 Yritän etsiä ja kaapata jonkun kamerallisen ihmisen conissa, että saatte puvuista muitakin kuin kännykkäpeilikuvia ensi viikolla.

 

Ilona

Ai nytkö se vuosi jo vaihtuu?

Luulitteko pääsevänne vaihtamaan vuotta ilman, että tännekin blogiin pärähtää pakollinen katsaus vuoden 2013 pukuiluihin? Olitte väärässä! Vuoden viimeisten tuntien käyttäminen tämän päivityksen kirjoittamiseen ja kokoamiseen tuntuu todella hyvältä idealta, varsinkin kun vuosi muuten on ollut niin laiskottelua blogin puolella.

Elin jälleen saman illuusion vallassa kuin vuosi sittenkin, kun meinasin väittää, että en ole vuoden aikana tehnyt kovinkaan montaa pukua. Kun suurin osa puvuista ajoittuu keväälle ja kesälle, on niitä kumman vaikea muistaa näin räntäsateisen joulukuun (kyllä, Kuopiossa satoi tänään jotain lumeksi luokiteltavaa asiaa taivaalta!) keskellä. Listattuna noita onkin sitten ihan kiitettävä määrä.

Uudet puvut: (klikatkaa isommaksi. Tai siis avatkaa uuteen välilehteen koska blogspot)

Muutama puku. Nibutanin ylivalta jotenkin korostuu näin listatessa. Tässä pitäisi ehkä olla kaikki, aivan varmaksi en kyllä mene vannomaan.

Ja jostain syystä Whedon puvut erikseen. Hitaasti ja epävarmasti se tavoite kahdestatoista puvusta lähestyy!

Yhteensä laskettuna siis 21 uutta pukua vuodessa.

Kierrätetyt tapaukset:

Sonoshee oli vain kuvailupuku, muut pääsivät pyörähtämään coneissakin. Sheryl vastustaa oikeasti. kaikkia aseita, paitsi jos Nova pyytää kivasti poseeraamaan semmoisen kanssa.

Tapahtumat:

Desucon Frostbite

Mimicon (minivisiitti)

Desucon

Animecon

Tracon

DesuTalks

Cosplaykisabisnekset:

WCS karsinnat Traconissa, ensimmäinen sija Heidin kanssa.

(Ja cosplayvastailin Frostbitessa ja Desuconissa, eli kisabisneksiä sieltä kisajärjestäjyyden puolelta.)

Syksyn aikana tosiaan iski se ikävä Aikuisten Oikea Elämä vähän kapuloita cosplaynkin rattaisiin, kun työpäivien jälkeen ei aikaa tai jaksamista oikein meinannut löytyä kuin arjen pyörittämiseen ja cosplayhaaveisiin. Työmäärä tuskin keväälle vähenee, mutta ehkä olen tässä oivaltamassa taas jotain aikatauluksesta, enkä ihan joka päivä toisi työkassiani kotiin asti. Tai sitten todella käytän tekstiilityön luokkaa välillä hyödykseni ja rentoudun hyppytunneilla tekemällä vähän pukujuttuja. Vähemmän oikuttelevat saumurit houkuttelisivat... :) Cosplayintoa löytyy edelleen enemmän kuin yhteen ruumiiseen luulisi edes mahtuvan, sen kanavoiminen oleellisiin asioihin on yhtä haasteellista kuin ennenkin.

Vuonna 2014 keskittymisestä suuren osan vie:

Yhdet puvuthan me ollaankin jo paljastettu, muutkin jo mietittynä. Kesään on vielä aikaa, mutta tarkoituksena olisi saada kaikki puvut valmiiksi reilusti tässä kevään aikana, jotta viime hetken paniikilta vältyttäisiin ja aikaa jäisi muuhunkin.

Kuten esimerkiksi siihen, että voin heinäkuun jälkeen keskustella rouva Huin kanssa näkemyksistä conien ja häiden järjestämisen samankaltaisuudesta ja eroista. Pari viikkoa ennen Japanin reissua on siis tarkoituksena hääjuhlailla ja jotenkin veikkaan, että kesästä osa menee tämän tapahtuman tiimoilta touhuamiseen. Kuulemma en saa tehdä pukuani itse (ilmeisesti pukustressini cosplaypukujen osalta on huomattu...), joten WCS-pukujen ompelun lomassa alkukeväällä olisi ostohääpukukin jostain löydettävä. Mut hei kengät taisin jo päättää, se on kai jo edistystä!

Yhden hääpuvunhan olenkin jo tehnyt. Onneksi tämä tuhoutui Jäähoron puvuksi, ei tule kiusausta tehdä cosplayhäitä (...eipä)

Muutenkin vuosi toivottavasti täyttyy ihanista fiiliksistä, olen jotenkin kauhean positiivisilla tuntemuksilla kyllä lähdössä uutta vuotta aloittamaan. Niin monia ihania asioita on odotettavissa ja isoja unelmia toteutumassa, että pakostihan tästä vuodesta tulee aivan mahtava!

Mahtavista asioista puheenollen, ajattelin oikeasti pakottaa itseni nyt irti joulusuklaasta valitsemalla mahaa vilauttevan puvun. Puolittain vitsillä katselin kankaita koodinimi Oravatätiin, mutta kun ne sitten löytyivätkin, niin pakkohan tuo on tehdä. Älyttömimmät haaremihousuasiat on jo melkein valmiina, joten rouva Kanbaran tämä asu näkyy joko Yukiconissa tai Frostissa. 

Eiiih, ei enempää suklaata, kuinka kestä tämän!

Tämä on ehkä taas malliesimerkki puvusta, jonka kanssa on vaikea puhua cosplaysta Aikuisten Oikeana ja Vakavana harrastuksena ilman, että pokka pettää. Mutta hauskoja pukuja on aivan ihana tehdä, suosittelen pelleilypukuja lämpimästi muillekin :3 

Tämän lisäksi vuoden 2014 varmoja pukuja on tosiaan WCSn ensimmäinen paljastus, eli Asama pinkissä asussaan. Tällä hetkellä ongelmia tuottaa tuo rusettien vaaleanpunainen kangas, joka ei vaan tahdo oikein löytyä. Toivottavasti sopiva sävy tipahtaisi taivaasta syliini tässä piakkoin niin pääsisin pukua tekemään. Tarkoituksena olisi Frostissa testata pukujen toimivuutta, mutta jos puku ei siihen mennessä valmistu, niin sitten ei. 

Toinen Frostin varma puku on NGE:n Ritsuko. Kunhan kunniavieraiden aikataulut ja ohjelmapaikat selviää, päätän mille päivälle tämän teen ja mihinkä aikaan koetan houkutella kaikkia mahdollisia muitakin NGE-pukuilijoita yhteiskuvailuihin. Innokkaat osallistujat voivat jo huutaa hep kommenttiboksissa!

(Kyllä, vähän tekisi mieli tehdä jokin puku Kappeinkin kunniaksi. Vähän ois elämän tilaisuus hyvällä syyllä tehdä Misa Misa. Yritän hillitä itseni ja katselle mieluummin vaikka Danganronpaa sillä silmällä....)

Muuten varmoja pukuja ei olekaan, pari projektia pyörii pöydällä (...ja lattialla) joko kankaina tai suunnitelmina, katsotaan sitten mitkä niistä toteutuu. Alkavan vuoden ekat tunnit aion viettää ompelukoneen ääressä, koska inspiraatio on saatava hyötykäyttöön silloin kun se iskee!

Kohti mahtavaa vuotta 2014 siis! 

Ottakaas aina vuoden vikana ja ekana päivänä ajankohtaista Abbaa korvamadoksenne:

Ilona

ps. cosplayorientoituneet aivoni alkoivat raapustelemaan abbapukusuunnitelmia. Lähettäkää apua.

Translation: My costumes from year 2013 and some plans for the the beginning of 2014. Happy New Year everyone :3