29 June 2016

Sateenkaareton Desucon ja miljoona iltsulia

Trigger warning: miljoona selfietä. Tai ei miljoonaa vaan vajaat viiskymmentä, eli voit triggeröityä myös liioittelusta.

Tämän vuoden viimeinen "varma" tapahtuma itselleni oli Desucon, vaikka tässäkin varmuus oli pienellä kysymysmerkillä. Jättimahan kanssa pitää mennä viikko ja päivä kerrallaan, mutta kun oma jaksaminen ja möyrijän jaksaminen on olleet niin hyviä koko ajan, uskalsin suunnitella viikonlopun Lahteen oikein kivasti.

Otsikko viittaa siihen, että ensimmäistä kertaa en ollut Desuconissa vastaavana (tai kävijänä, koska ihan ekaa kertaa siellä ollessani 2010 olin ihan normona CosplayGaalasta voittamallani rannekkeella. Oi nostalgiaa!) vaan badgeni säteili vihreää vänkärisävyä. Ihan en siis kävijätasolle keikahtanut, vaan hoidin Anetten apua cosplayhommia etukäteen ja viikonlopun aikana, sekä valikoin hallcosplaykisaajat. Sopivasti työtä, mutta ilman kovin kiinteitä työaikoja eli mahdollisuus lepuuttaa turvonneita kinttuja ja syödä joka välissä.

Koska tekemistä oli ja bäkkärihengausta ja kaatajaisia ja kaikkea, tuntui Desucon ihan yhtä kivalta kuin vastaavana ollessakin. Tuskin ihan puhtaasti kävijänä osaisin siellä enää ollakaan, kun tekisi mieli päästä auttelemaan kaikessa ja koko ajan. Nyt kun majoituskin järjestyi ihanimmassa hotelli Perhossa, oli viikonloppu oikein rentouttava ja kiva, vaikka turvonneita nilkkojani sainkin valitella joka välissä :D

Kirjoittelen raskauscosplayjutuista tässä vielä erikseen, mutta kintut ja niiden turpoaminen itselläni ainakin oli se isoin ongelma kun tapahtumissa on tottunut seisoskelemaan paljon ja kävelemään myös. No jättimahan kanssa se aiheuttaa sitä, että jalat turpoavat kuin puupökkelöt ja kävelemisestä tulee tuskaisaa vaappumista. Conissa itsessään harvemmin saa jalkoja ihan suoraan nostettua seinälle tai edes vaakatasoon, joten vaapuin aina nukkumaan tukkijalkojen kanssa suhteellisen aikaisin. Unimurmelihommat on siis myös olleet hyvin vahvoina, enkä coni-iltoina jaksanut bilettää kovin myöhään köhkymmeneltäunilleköh. Mutta noin niinkuin muuten jättimaha ei menoa haittaa, varsinkin kun lounasta saa ja greenroom on lähellä!

Hei desusää!
No kappas, Teeris ja skumppaa!
Ja om nom nom Lahden Seurahuoneen ruoka om nom erityisesti jälkkäri nom.

Jee, laminointihommaa jee!
Jee paikkalippuja jee!
Perjantaina pääsin kasauksessa tekemään kaikkea kivaa, eli laminoimaan ja lajittelemaan paikkalippuja :3 Jos Cosvisionissa oli tarve vähän selfieitä napsia, oli tarve nyt eskaloitunut vielä pahemmaksi ja selfie- eli iltsulitikku toimi kännykkäkoruna koko viikonlopun. Kuvasin itseasiassa myös videoita, mutta enpä ole jaksanut vielä edes vilkaista saisiko niistä jotain fiilistelyvidiä aikaisiksi. Ehkä jossain vaiheessa!
Tältä näytin siis 90% ajasta. Fiksulta ja filmaattiselta siis. Pinkki iltsulitikku Citymarketista, suosittelen! Kuvaajan kuvasi Mikael Peltomaa
Ihanaa kasausta!
Pukujen puolesta viikonloppu näytti tältä: 

Katerina, Kiyoh ja Tomoko. All dem mahat
Adios space cowboy ;3

Eli perjantain pukuna oli Cowboy Bebopin Katerina. Juu kaikkihan tän tädin muistaa, eiks niin? Ekasta jaksosta? Juu juu. Oikeastihan Katerina ei ole raskaana, vaan maha vaan kuljettaa huumeita, mutta mekko on nätti ja kiva ja se oli tosi mukava ommellakin. Ja kiva päällä. Oikeasti tämä oli ihan kevyesti koko viikonlopun suosikkipukuni ja vähän harmittelin jälkikäteen, etten laittanut sitä päälle sunnuntaina, kun kärvistelin vähän syntymäpäivätuskissani ja sunnuntain kaapumekko ei mitenkään tehnyt oloani viehättäväksi. Katerina sen sijaan oli oikein semmoinen fiiliksenkohottaja -mekko ja taputtelin mahaani oikein tyytyväisenä.

 


Titteliltäni olin mystinen Cosplay
Aloittelin conin avajaisilla. Avajaisten idea oli kiva ja kokonaisuutena avaijaiset ja päättäjäiset toimivat, mutta avajaissetti olisi kaivannut vielä paljon tiivistystä. Nyt se oli liian pitkä ja tavallaan se pointti, että mistä Desu-kunia syytettiin (ilon ja riemun murhaamisesta animeharrastuksessa) jäi kevyesti epäselväksi. Mutta tosiaan kun avajaiset yhdisti päättäjäisiin niin oikein kiva setti!

Tästä hommasta en huudellut mutta huomaajat huomasivat ohjelmalehdestä, että Desuconissa oli kaksi häirintäyhdyshenkilöä, joista allekirjoittanut oli toinen. Eli sain kulkea koko viikonlopun vihreän luurin kanssa siltä varalta, että tarvetta olisi ollut selvitellä häirintätilanteita.

Viattomat kanssakasaajat joutuivat iltsuliuhreiksi

Ja se oli kamalaa

Iltsulikeppi mahdollistaisi myös hameen alta kuvaamisen, tai sitten jättimahakuvat

Niiiiin iloinen porukka. Miinus noi kaksi myrtsiä.
Aaaaa irtsa-artsan parhaat nördekihlasormukset! Piti ottaa yhtäri mun tatuoinnin kanssa.

< 3
Kaappasin Cillan
Infossa oli tunnelmaa

Hissistä nyt puhumattakaan


Jonkinlaisia kävijöitä havaittu!

Ja nyt ne on jo sisällä!

Söpöin Senni :3

Kappas kappas!
Desusää loisti poissaolollaan, joten kummasti päädyin pariinkin otteeseen viikonlopun aikana Teerenrantaan nauttimaan virvokkeita. Alkoholittomat sidukat ja oluet 5/5 juon jatkossakin. Tapahtuma-alueen alkoholianniskeluun ei sen sijaan tullut koko viikonlopun aikana tutustuttua, koska aurinkoinen ilma houkutteli enemmän. Ja koska iltabileiden sijaan houkutteli unimurmelointi. 


Muutaman kerran tuli tämä matka käveltyä. Ilmankos jalkoja turvotti.

Green room oli paras ja paras.
Eturivihuutelijat
Triggers gonna trig
Kun ei ollut jatkuvasti vastaavafiilikset päällä, saatoin hyvällä omallatunnolla miettiä jo etukäteen mitä kaikkia ohjelmia halusin käydä katsomassa. Ihan semmoisiin määriin, mitä tavan kävijänä olisin kipittänyt, ei nyt ihan päästy mutta oli ihana nautiskella ohjelmapuolestakin pitkästä aikaa. Perjantain osalta se tarkoitti niidelin Käänteishaaremi -settiä, joka oli juurikin niin taatun viihdyttävä paketti kuin odottaa sopi. Ja sen jälkeen olikon jo zzz-vaihe.

Ilta-aurinko tuo tunnelmaaaaa

Suorastaan häikäisevää
Ja hetken aikaa Lahti on niin kovin kaunis :3

Hyvaa huomenta desu!
Unirytmini ei sopinut coniin ollekaan, mutta siitä oli se hyöty, että olin helposti hereillä ja  luennolla lauantaina aamulla, kun piti selvittää miksi ohjelmat eivät kiinnosta tapahtumissa. Livetötteröin välittömiä fiiliksiä varsin runsaasti, eikä tälleen jälkireflektoinnin jälkeenkään juuri muuta lisättävää ole. Oli kiva kuulla pariinkin otteeseen riittävän selvästi sanottuna, että jos ohjelmakartta ei tarjoa kiinnostavaa ohjelmaa, on väärässä tapahtumassa. Sen sijaan iso osa ohjelmasta itsestään oli vinkkejä parempien ohjelmien pitämiseen, jotka vinkit olivat aika itsestäänselvyyksiä tai tuttuja jo esim täältä . Kaipasin myös huomattavasti enemmän kyselyn tulosten esittelyä ja analysointia, kun semmoinen oli varsin hyvillä vastaamisprosenteille tehty. Niin ja se burgerointi -termi nyt selkeesti vaatisi vähintään yliopistotasoisen tutkimuksen, että mitä se tarkoittaa. Koska ilmeisesti näkymykset voivat olla ihan eri galakseista. 

Salin keskiosalta oli hyvä tötteröidä.
Ainoita ei-selfieitä ihmisistä mitä otin oli näistä kahdesta koska EN KESTÄ HNNNNNGGGHHHH SYDÄMENI SULAAAAAA
NIINKU KATTOKAA NYT NIITÄ ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Lauantain pukuna oli ihan viimeisellä viikolla ennen conia keksitty Kiyoh Littner Tengen Toppa Gurren Lagannista. Tämänkin asun kaikki varmasti muistaa, koska tämähän näkyy kokonaisen minuutin ajan. Kiyoh on myös malliesimerkki siitä, miten keinonahkaa pukeutuvasta seksipommista tulee kaapuihin pukeutuva ja mammatukan itselleen leikannut... mamma. Kamalaa.

Mut hei kengät oli mukavat. Ja asu kyllä muutenkin. Vaikka olikin kaapu.

Pusuhuuli-Anette
Korppu ja takana lurkkiva sytem
Söpöt tytyt iltsuleiden uhreina

Ja yksi söpö poika kanssa!
Aaaaaa että en kestä miten ihanalta Ilse näytti tässä puvussa!
Puoliltapäivin käväisin Elzyn haastateltavanaja siellä puputin kuin papupata sen verran tehokkaasti, että lounaan lisäksi iltapäivään ei juuri muuta mahtunutkaan. Cosplaykisojen ollessa sunnuntaina, oli treenit lauantai-iltana ja varasin itselleni tärkeän tehtävän avata ja sulkea taiteilijaovea. Eli siis jätin sen auki ja sen jälkeen lepuutin jalkojani bäkkärillä ja juttelin mukavia. Treenejä oli jännä seurata kun itse ei tarvinnut tietää kaikesta kaikkea tai juuri mistään oikeastaan mitään.

Bäkkärillä on myös tunnelmaaaaa~
Ja kovin kiire, yhtään ei kerkeä kaikkien kanssa vaan kuvailemaan.
Artsa oli hurjan tärkeä kun sillä oi tuo pääsetti.
https://pbs.twimg.com/media/CkrMQWoWUAQY1i2.jpg
Ei kaliaa :(
Lydia ja niin ihana nostalgiapuku!
Mullahan ei siis ole ollut raskauden aikana mitään omituisia mielihaluja. Suolaista ja makeaa tekee mieli, mutta ei vielä silleen yhtäaikaa. PAITSI kun greenissä oli suolakurkkuja ja raparperipiirakkaa :D
Ohjelmien kiinnostavuudesta puhuttaessa nousee aina esille että joku jättää jonkin ohjelman välistä esim siksi että ei ole nähnyt sarjaa tai ei ole tykännyt sarjasta. No omaan lauantai-iltaani valikoituneet ohjelmat käsittelivät sarjaa, josta en yhtään nauttinut ja mangakaa, jonka tuotannosta en tiennyt  yhtään mitään, ja molemmat ohjelmat antoivat ajattelun aihetta ja olivat nautittavia. Ja juuri näin tekisin, jos olisin kävijänä tapahtumassa, menisin rohkeasti myös oppimaan uutta, en vain kuulemaan burgerointia aiheista joista tiedän jo paljon. Ensimmäisenä oli Owari no Serpah -paneeli, joka ei ollut ihan niin loistava kuin tuolta puhujapoppoolta olisi voinut olettaa. Ehkä jäin kaipaamaan vielä jotenkin asteen syvällisempää analyysia, mutta oikein vaivattomasti tuota kuunteli siihen asti että maha ilmoitti iltapalatarpeestaan ja jouduin hipsimään pois ennen paneelin loppua. Itse en siis tykännyt Owari no Seraphista oikeastaan yhtään kun sitä animena katsoin, mikähän siinä lienee ollut ettei yhtään sytyttänyt.

http://www.ts.fi/static/content/pic_5_845603_k845604_1200.jpg
Huomautan, että löysin tämän kuvan ihan kuvahaulla, en ole tallentanut vastaavia itselleni talteen. Montaa.

Iltamässyjen jälkeen en antanut unelle vielä valtaa vaan kävin kuuntelmassa Perhoa, joka näytti Robinin Miten eskimot suutelee -musiikkivideon. Ja sen jälkeen puhui Inio Asanon tuotannosta. Luen itse mangaa ihan todella, todella vähän, mutta siitä on kiva kuulla hyvää ohjelmaa ja kaikesta masentavuudesta huolimatta aloitin Perhon luona iltalukemisena A Girl on the Shorea ja voisihan tuon lukea loppuunkin jossain vaiheessa! Mutta tosiaan ei haitannut mitään, vaikka lähdeteokset oli avain tuntemattomia, opin uutta ja oli mukava kuunnella. Niin ja se Robin.


Kinttuparat. Onneksi oli sen verran väljää, että sain lepuutella niitä.
Normoja ihmettelemässä että täälläkö ne persut kokoontuvat

Sunnuntaina en sen sijaan ehtinyt ohjelmiin, koska all dem cosplaykisat. Olen pari kertaa aikaisemminkin ollu hall cosplay kisassa valitsijana, mutta aina se on yhtä opettavaista. Nyt oman haasteensa toi tietysti ajankohta, kun kisa oli perinteisestä poiketen sunnuntaina, mutta olin asiasta ihan turhaa niin huolissani. Sunnuntaina kivoja pukuja alkoi virrata conipaikalle heti aamusta asti ja valitseminen oli varsin tuskatonta.

Paikkalippujono oli muuten pidempi kuin keskivertolauantaiaamuisin! Lippuja kuitenkin riitti ihan kivasti, eli ei todellakaan tarvinnut olla aamuvarhaisella liikkeellä, että pääsi kisaan.

Voin tässä avata valintaprosessin koukeroita sen verran, että aikaa valintoihin on se pari tuntia ja itse valitsijana pyrin löytämään paitsi upeita pukuja, myös pukuilijoita joita ei yleensä nähdä kisalavoilla ja Desuconin osalta pitämään sen pääpainon aasialaisissa puvuissa. Muutama länkkäri sinne mukaan tuli nyt kun ensimmäistä kertaa varsinaista lähdemaarajoitusta ei ollut, mutta ihan rehellisesti kyllä katselin enemmän japanipukuja. Jos kaikki sunnuntain pukuilijat saisi yhteen riviin ja siitä saisi valita ne kymmenen, olisivat valinnat varmasti erilaisia kuin nyt kun pukuilijoita näkee vain vähän kerrallaan. Välillä käy niin, että upeita pukuja löytyy aluksi paljon ja lopussa pitää ottaa täytteeksi vähän heikompia pukua, joskus taas ihan toisinpäin että aluksi pitää ottaa vähän sinnepäin ja lopussa olisi upeita pukuja tarjolla vaikka kuinka. Tällä kertaa oli ihanan tasapainoista koko ajan. Niin ja aina on myös kisaajia, jotka kieltäytyvät kunniasta eivätkä lähde mukaan, vaikka kuinka upea puku olisi päällä.

https://pbs.twimg.com/media/Ckv9uUbWUAAE5Ti.jpg
My babbys! Eli hall-kisan top kolmonen Tapion ikuistamana.

Sunnuntain pukuna minulla oli Tari Tari! -animesta äitiyslomalle jäänyt opettaja. Metatasojen metatasoilua, mutta puku oli oikeasti mukava päällä ja peruukkikin ei ollut enää ihan niin violetti kuin alunperin. Sen siis pitäisi olla ruskea aavistuksella violettia. Eikä violetti aavistuksella ruskeaa. Mutta enpä jaksanut asiasta stressata kun eipä tuota hahmoa kamalan moni liene tunnistanut muutenkaan :D

Aivan tahattomasti vangitsin Anetten epätoivoilmeen :D
Joten tilanne oli korjattava nopeasti pusukalailemalla!

Paitsi että cossasin äitiyslomalla äitiyslomalla olevaa opettajaa, infon kopiokonekin on identtinen kopio siitä jota töissä käyttelen.
Aamupäivä oli siis aikamoisen kiireinen, kun valitsin kisaajat, ohjeistin heidät, etsin ja tulostin referenssikuvat. Kun kaikki kisaajat olivat onnellisesti bäkkärillä, saatoin huokaista helpotuksesta ja nautiskella itse kisasta. Fiilis oli kyllä hyvin vahvasti kuin olisi omia muksuja katsellut siellä lavalla ja ylpeyden kyynel tippui poskelle palkintojenjaossa. Sitten vollotin kyllä kuin vesiputous taas ECC:n palkintojenjaossa, koska ainahan se aiheuttaa hirmuisesti fiiliksiä. Meri näytti niin upealta sekä bäkkärillä että lavalla, että teki mieli lauleskella "mä arvaan, mä arvaan" -laulua jo ennen julkistuksia.

Jännää oli seurata kisoja aitosta.
Kivasti oli värejä ja valoja ja vaikka mitä!

Bäkkäritankkaus ja Reta!

Artsan kanssa päättäjäisiä seuraamassa.
Ja sitten pitikin istuskella ja lepuuttaa kinttuja kaikessa rauhassa. Päättäjäiset päättivät päivän kivasti ja sain osallistuttua purkuunkin pallomeren ja radiopuhelimien verran. Kaatajaiset sujuivat tuttuun malliin, jotenkin se ilta hurahti hirmuista vauhtia ohi ja slushie oli parasta ikinä eivätkä aivoni edes jäätyneet.
Aada meinasi päästä livistämään koko viikonlopun ilman selfietä, mitä on tämä!

Ja sitten yksi tämmöinen komistus on saapunut takaisin Suomenmaata sulostuttamaan! Jee!
Sunnuntaina vanhenin myös ja se yhdistettynä kevyeeseen coniväsymykseen meinasi aiheuttaa jo vähän angstailua, jos nyt ei suoranaista ikäkriiseilyä. Viime vuonna pamahti kolmekymmentä vuotta rikki samalla kun poksautin skumppapullon Alakomaiden Animeconin pääaulassa, ja jos silloin tuntui että merkkipäivä meni ohi vähän huomaamatta, niin nyt samat fiilikset olivat vieläkin vahvemmat. Synttärionnitteluista huolimatta. Ehkä ensi vuonna pitää pitää perinteiset kermakakkukestit kotosalla ja köllötellä pallomeressä etsimässä kunnollista synttärifiilistä.

Voi punaviiniparkaa.
Lahti valkeni vielä maanantaiaamuna ja Game of Thrones -koukkuisena piti aloittaa aamu likaisella länsiviihteellä. Sitten kotia kohti ja seuraavia pukuja suunnittelemaan eiku.

Desucon oli siis semmoinen perusvahva paketti. Tuntui hyvältä olla sopivasti töissä, mukana kivasti kaikessa ilman että olisi ollut liikaa hommaa. Ihania pukuja aiheuttamassa inspiraatiota ja ohjelma juuri sellaista mistä itse tykkään. Ei tässä fiilistasossa päästy sinne vuoden 2012 tasolle, joka on jäänyt mieleen Bestes Time Everinä, mutta oikein mukava viikonloppu, kokisin uudestaan milloin vain!

https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-0/p526x296/13537567_10209418698405708_1739321870401514288_n.jpg?oh=5c94f2f10364c72e8dba4fe34bd31b7f&oe=57F5B4E2
Paitatuunailut jatkuivat, pinnasänky täyttyi desutyynyleistä! Seuraavaksi potkupukuja eiku!


Iltsi

28 June 2016

Ai niin joo Cosvision

"Joo ihan varmana olen Cosvisionista kirjoittanut! ...kappaleen verran ja jättänyt sen luonnoksiin" 

Itseasiassa tämä nyt kertoo aika paljon conin jälkifiiliksistä, kun palaan tähän päivitykseen vasta kaksi kuukautta tapahtuman jälkeen ja nytkin lähinnä siksi, että en kehtaa kirjoittaa Desuconista ennen kuin saan tämän pois alta :P 

Voin taas tiivistää tl;dr version: "Cosvision oli ihan ok mut vain ihan ok"

Minullahan oli Cosvisioniin oli Suuria Suunnitelmia, eli olin hurjan innoissani ja ylpeänä mukana All Stars on Stage -kisassa, johon oli pyydetty mukaan kymmenen suomalaista cossaajaa, jotka olivat edustaneet jossain kisassa ulkomailla. Facebookin puolella minua seuraavat (jos joku ei seuraa niin hei sinne niinku olis jo, siellä oikeesti kaikki tieto liikkuu) näkivätkin pukusuunnitelmani ja joitakin edistymiskuviakin.

https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/13076641_959910377412164_4538130431188491757_n.jpg?oh=5976c4f752efcecebe1a78d108aba2e5&oe=5804C591
Lopulliset pukuhommat viikonlopulle
Tarkoituksena oli tehdä Star Warsin Amidala sinisessä yömekossa episodi kolmosesta (juu juu koko muu universumi vihaa sitä elokuvaa, minusta se on edelleen ihana) sydänriipivällä esityksellä. Noh, se jäi toteuttamatta, kun lauantain täyttikin hautajaishommat. Siinä vaiheessa, kun tiesin että joudun kisan perumaan, innostus pukua kohtaa laski kuin lehmän häntä, enkä halunnut tehdä pukua valmiiksi ja pitää vain paria tuntia.Tällä hetkellä puku tuijottelee minua edelleen cosplayhuoneessa, mutta maha alkaa olemaan tässä vaiheessa jo niin jättimäinen, että en oikein usko puvun istuvan kauhean kivasti, jos sen nyt jaksan tehdä loppuun.

Räntäsadetta Kuopion suunnilla. Onneksi se ei seurannut etelään asti.
Joten hautajaishommien takia koko Cosvision -kokemukseni on kovin puolittainen. Hämeenlinnaan ajaa Kuopiosta neljä tuntia, joten olin paikalla lauantaina vasta varsinaisen conipäivän päätyttyä ja ehdin mukaan vasta iltarientoihin. Neljä tuntia tuntuivat paljon vähemmiltä kuin kuusi tuntia Turkuun kaksi vuotta sitten, joten en valita! 

Sunnuntain ihmismäärää
Verkatehdas oli tapahtumapaikkana varsin muikea. Erityisesti siis hengausta ja cosplaykuvaamista ajatellen, luentosalien puolesta fiilikset jäi aavistuksen vielä miettiviksi. Ala-aula oli iso ja avara ja heti rakennuksen ympärillä oli monenmoista kuvausympäristöä, erityisesti kiitos kauniille kevätpäivälle. Tai no lauantaina oli kevätilta kun porhalsin paikalle melkoisella pikavauhdilla tehdyssä Amidala -puvussani. Yläkerrassa oleva baari anniskeluineen oli oikein kiva ja baaritädin ilme kun tilasin gintonicin ilman giniä oli taas ihan näkemisen arvoinen. Kyllähän Cosvision oli lähinnä kavereiden kesken hengaamista, jossa iltaohjelma toimi oikein kivasti eli kerkesin näkemään monia tuttuja siinä illan mittaan.

Drinksuja oli.
Ohjelmansa puolesta olisin jättänyt iltaohjelman kyllä takuuvarmasti väliin jos olisin joutunut maksamaan siitä ylimääräistä kuten normaali kävijä. Hulluuden puuskassani olin kuitenkin syytänyt mesenointirahaa tapahtuman suuntaan sen verran, että saatoin kävellä sisään omistajan elkein. Iriksen ja Rimpun muistelot yläkerrassa olivat ihan ok kuultavaa, jota olen kyllä kuullut usein ennenkin ja jota kuuntelen mieluummin interaktiivisesti pienemmän porukan kanssa baaripöydän ääressä. Aikahan siellä loppui kesken jo ennen kuin ehdittiin kunnolla edes siihen aikaan kun itse tutustuin tähän pukuiluhommaan.
Vanhoja partoja muistelemassa
Ja löysin Artun! Riemuidiootti-ilme päälle siis!
Pukuvuoto on ohjelmaformaatti, joka pikemminkin aiheuttaa minulle myötähäpeää ja ahdistusta kuin positiivisia fiiliksiä, joten vietin osan siitä Verkatehtaan takana Aadan kameran kiikarissa ihanien avustajien kanssa.

Aadalta pöllitty kuva meidän foliohattuilusta. Koska folio on tärkeä ja hatut myös.
Angsti-Amidala on angsti. Puvusta tuli oikeasti tosi kiva, omien hiusten ja lettien yhdistelmä toimi ja thibraan testaaminen ekaa kertaa oli kivaa.
Kiipyltä pöllitty kuva avustajien kauneudesta ja kuvausten vakavuudesta.
Oikein muikeita kuvia saatiin kaukaisesta galaksista, vaikka laavaplaneettaa suoranaisesti ei kuulunutkaan tapahtumapaikan repertuaariin. Se mitä pukuvuodosta näin, oli juuri sitä mitä muistelinkin. Ei minun teekupposeni. Haluan ohjelmani joko vielä provosoivempina tai sitten asiallisempina, nyt oltiin juuri siinä ikävässä keskivälissä. Mutta tosiaan kavereiden tapaamispaikkana iltariennot toimivat kivasti ja erityisesti Erza Cosplayhin oli mukava tutustua ja keskustella saksalaisesta olutkulttuurista.

Pukuvuosi vuosi tuttuun tapaan, yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Kaikki Padme-kuvat löytyy fb:n puolelta, käykääs kurkkaamassa: Amidala
Hämeenlinna tuntui kovin turkumaiselta

Meinas hotelliselfiet unohtua, mut onneksi aamulla muistettiin!
Jaoin taas hotellihuoneen Yacin kanssa ja cosplaymaailmaa parannettiin taas jonkin aikaa ennen unihommia. Hotelli Emilia oli oikein mainio perushotla, jonka aamupala erityisesti oli hyvin nom nom nom.

Nom nom. Jättimahan kanssa oon syöny myös lihaa, kuten kuvasta ehkä näkyy.
Hissipeiliselfie on tärkeä!
Paitsi, että olin mesenaattina asiakasomistajana tapahtumassa, olin siellä myös tuplatöissä sunnuntaina. Juonsin esityskisan ja photoshoot-kilpailun ja osallistuin cosplayvastaavien paneeliin. Juontohommat oli oikein kivat, Keisarin uusien kuvioiden Chicha oli hahmona juuri mukava juontotehtäviin, koska äidillinen jutustelu oli parasta. Puuvillainen puku sen sijaan on yhtä tuskainen aina ja joka kerta, kun eihän se pysy sileänä. Mut kun en vaan opi ja nuo sävyt nyt vaan on siinä niin kivoja

Timo Virtasen kuvaamana Chicha ja tässä vaiheessa kesää katsottuna tosi pieni maha.
Sain lainata kaikki disneypaidat, joita kotoa vain löytyi, että Chichalla oli jotain pyykättävää. Kuva: Timo Virtanen
Edelliseen juontokertaan verrattuna tilanne oli toki erilainen, kun nyt juonsin kisaa josta en itse tiennyt aivan kaikkea kun en ollut samaan aikaan vastaavana ja juontokielenä oli ihan suomi. Mutta edelleen siis oli mukavaa ja mieluusti vastaavia hommia teen joskus jatkossakin wink wink jos joku tapahtuma joskus jossain on juontajaa vailla.

Söpöimmät kääpiöt. Kuva: Essi Hautala
Esitykset näin sivuvinkkelistä ja vähän heikolla keskittymisellä, mutta oikein muikeiltahan nuo näytti! Kiva, että esityskisassa oli esityksiä ihan kunnolla ja ne olivat kaikki mukavia seurattavia.

Lavailmeet on aina lavailmeitä, mutta ehkä tuosta meikkimäärästä johtuen oikeestaan tykkään näistä. Kuvasi Essi Hautala

Kuvatarinatuokio eikä yhtään ristiriitainen fiilis lavalla ja takana olevassa kuvassa. Kuva: Essi Hautala

Photoshootkisoja on nyt näkynyt Suomen tapahtumissa jonkin verran, itse en ole tainnut kertaakaan vaan seurata sellaista ihan yleisöstä. Ajatus kuvien tuijottelusta salissa ei kuulosta ihan kauhen viihdyttävältä, MUTTA toisaalta upeat kuvat näyttävät upeilta kun ne heijastetaan isolle screenille sen sijaan, että jokainen katsoisi ne vain omalta koneeltaan.  Meillä on niin upeita kuvaajia ja kuvausideoita tässä maassa, että niiden esilletuominen on kyllä kaikkien etu. Itselläni ainakin iski taas ihan kauhea vimma olla sekä kameran edessä että takana kun näki miten hienoja otoksia kisassa oli.
Niin minulla oli pieni vaje selfieiden kanssa, jota koitin kivasti paikkalla. Oli minulla selfietikkukin mukana, mutta marsua piti rutistella ihan ilman tikkustakin bäkkärillä.

Kun yksi ei riitä, eli Miron kanssa piti molempien päästä kuvaamaan yhtä aikaa. Koska se on tärkeää.

Ihanimman Maijan ihan mieletön puku ja disneyäippäyhtäri :3

Lisäksi löysin Suomen oloissa harvinaisen otuksen lajiltaan elffi hämminkinen, joka pyrki piilottelemaan alkuperäisväestön keskuudessa selvästi reviiriltään eksyneenä.

Tämä salakuva oli otettava, koska luulin joutuneeni ulkomaille jossa tämä harvinainen luonnonilmiö joutuu jatkuvasti pysäytetyksi nimikirjoitusten takia. Vielä mitä, sitä todistetusti tapahtuu myös Suomessa! Olen shokissa!

En tiedä onko kaikki saksalaiset vaan ihania, vai vaan ne cosplayihmiset joihin itse tutustun, mutta Erza oli ainakin :3

Suomalaisia ihanuuksia kauniine kasvoineen
Tarkoituksena oli Hengailla kaikessa rauhassa kolmeen asti kun paneeli alkoi, mutta hetkellisen aulahenkaroinnin jälkeen päädyin jotenkin kunniavieraiden ohjelman eturiviin. Onneksi ohjelmassa oli sentään kourallinen seuraajia ja kaikki vieraat olivat sen verran puheliaita, että ohjelmasta saatiin oikein mukava. Cosvision kärsi ikävästä vieraskadosta ennen tapahtumaa, mutta Erza worblataikoineen oli oikein mainio vieras ja Kairia nyt ei voi nähdä liikaa tai liian usein, niin taitava ja symppis tyty, vaikka tällä kertaa ei päästykään päiväkaljoittelemaan kuten viimeksi briteissä.
Jos toi taustakuva näyttää pahalta kuvissa niin joo ei se kauheen paljon kauniimpi ollut livenä :D

#vainlaamajutut
Sitten oli cosplayvastaavien paneeli, jonne menin huutelemaan juuri sopivassa roolissa, eli eläköityneenä mammalomailevana cosplayvastaavana. Yritin edes vähän aiheuttaa Anetelle ongelmia, mutta ei se ottanu Bile-Dania Desuconiin tuomaroimaan vaikka kuinka julkisesti näin lupasinkin. Cosplayasioista on aina kiva jutella, mutta nyt paneelista jäi vähän silleen meh-olo. Tai siis meiltä ehkä puuttui se fokus ja oikeasti sen miettiminen kenelle paneeli oli suunnattu ja miten paljon mennään yleisökysymysten kautta ja minkä verran etukäteen mietittyjen alustusten pohjalta. Ja kyllähän tuohon olisi puolitoistatuntia mennyt ihan kevyesti, kun meitä panelisteja oli kuitenkin sen verran monta. Olen puhunut samasta aiheesta aika usein yksinkin sen 90 minsaa :D

Ittepään lisäksi Miro, Essi ja Irtsa äänessä.
Mutta toivottavasti paneelia seuranneet viihtyivät ja saivat vastauksia ainakin joihinkin kysymyksiin. Itselleni nousi ainakin monia ajatuksia ja erityisesti se keskustelu, jonka Fukka aloitti eli arvokisojen kisaajien etukäteisjulkaisu, jäi mietityttämään jälkeenkin päin. Itse kisaajana arvostan sitä, että saan itse päättää paljastelenko vai enkö, ja oikeastaan vain WCS-karsinnan kohdalla olen sitä mieltä, että jokaisen parin pitää olla valmis mainostusryöpytykseen jo ennen karsintaa. 


Joku söpö tyty löytyi myös
Ja tottahan se on, että tällä hetkellä semmoisia Oikeita ja Vakavasti Otettavia kisoja Suomessa on lähinnä nuo karsintakisat. Että entäs ne kisaajat, jotka tahtoisivat vain kisata "kunnolla" ilman, että tarvitsee miettiä pitääkö reissata toiselle puolelle Eurooppaa/maata ja myydä itseään myös sen edustavuuden osalta? Aistin metablogauksen paikan tässä! Mutta "Miksi kukaan ei enää järjestä lavajuoksukisojaa?" kysymykseen eli paneelimme otsikkoon vastaus oli monipolvinen ja koostui mm. kohdista a) upeat lavat menee hukkaan lavajuoksussa b) lavajuoksut on tylsiä c) vastaavat ei halua/ei sovi conin teemaan. Mutta ehkä palaan vielä tähän aiheeseen, koska nyt eläköityneenä vastaavana minulla todellakin on juuri oikea spotti huudella Oikeita Mielipiteitä asiasta internettiin!

Geneerinen "hei tältä siellä näytti" kuva sunnuntailta.

Ja portaikossa oli muuten yllättävän kiva istuskella!

Selfietikulla voi esim ottaa tämmöisiä stalkkerointikuvia päättäjäisistä.


Tai tämmöisiä
Hengaajat hengasivat päättäjäisiä odotellessa ja päättäjäiset kestivät kokonaista kahdeksan minuuttia. Olen toki tiiviiden päättäjäisten ystävä mutta kyllä tuo silti vähän hymähdytti :D Varsinkin kun päättäjäisissä ei oikeasti tehty muuta kuin kerjättiin, anteeksi siis kehotettiin taputtamaan työntekijöille ja vänkäreille ja tapahtuman järjestäjille. Niin ja kerrottiin, että Cosplayn SM-kisat tulevat taas, tosin paikka ja aika paljastuivat vasta tapahtuman jälkeisellä viikolla.

Peruspäättäjäispuheet
(Väliulinana yritin etsiä nopeasti tietoa että niin missä ne nyt olikaan ja milloin ja ei osaa google kertoa ei. Facebookin kautta piti mennä ennenkuin pääsin oikeille sivuille uliuu google miksi et osaa lukea ajatuksiani)


Päättäjäisten jälkeen kokka kohti Kuopiota ja kotia ja conirutosta kärsimään! 

Kuten alussa jo sanoin, kertoo aika paljon tapahtumasta, että kirjoitan siitä vasta nyt.

Olisin ihan hirmuisesti tahtonut tykätä Cosvisionista. Yritin kovasti sitouttaa itseäni tapahtumaan tukemalla sitä taloudellisesti ja alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin osallistunut niin kisaan, juontohommiin kuin paneeliinkin. Mutta jokin minun ja Cosvisionin suhteessa tökkii. Se ei tunnu vieläkään, nyt toisella kerralla, omalta tapahtumaltani. En tykänny etukäteismarkkinoinnista ja moni juttu tapahtumassa herätti lähinnä mietiskelyä. Ehkä erityisesti jäin miettimään kenelle tapahtuma oikeasti oli suunnattu? Millainen cosplayharrastaja sai tapahtumasta eniten irti? Jos olisin päättänyt menemisestä tai menemättömyydestä puhtaasti ohjelmakartan perusteella, en olisi varmaan evääni heilauttanut Kuopiosta, koska vaikka moni ohjelma oli sellainen että kyllähän tuon _voisi_ käydä katsomassa, harva oli ihan semmoinen ehdoton tai tarjosi uutta ja ihmeellistä kuultavaa. Eli jos oikeasti tarkoituksena on tarjota kaikille cosplayharrastajille jotain, niin ohjelman pitäisi olla vielä laajempi ja tavoittaa sekä ne aloittelijat että kokeneet harrastajat. Ja kaikki siltä väliltä. Nyt en oikein tiedä oliko tapahtuma muuta kuin keväinen viikonloppu, jota pystyi käyttämään deadlinena puvuille ja jossa pääsi tapamaan kavereita. "Ihan kiva", mutta pettymys suhteessa siihen mitä kaikkea se ehkä olisi voinut olla ja miten paljon toivoin sen kehittyneen kahden vuoden takaisesta. 

Mut hei, siellä oli HATTARAA!

Näyttää olevan sateinen päivä, joten koitanpa naputella Desucon -tekstin ainakin luonnokseksi asti tässä samalla innolla!

Ottakaas vielä yksi Padme fiilistelemään.

Ilona