Hei hei heinäkuu!

Huoleton cosplayaaja viettämässä kesälomaa ilman yhtään pukuajatuksia?

No täydennetäänpä kuvaa vähän paremmin vastaamaan todellisuutta.

Pientä keskittymishäiriötä taas havaittavissa kenties?

Quistis pälyilee yläreunassa sen takia, että puolentoista vuoden jälkeen minua rupesi häiritsemään, ettei tästä puvusta ole kuvia, ja haluaisin saada vielä nyt kesän aikana jotain onnistuneita otoksia. Voi olla että ensi viikolla cosplayviikon kunniaksi (no cosplayviikkohan alkaa oikeastaan jo tänään, mutta viikonloppu menee rokkaillessa) muutan ajatukset teoiksi. Ehkä. Luultavasti on liian kylmää/kuumaa/sataa liikaa vettä tms.

Muuten päässäni surraavat neidot ovat blogia lukeneille jo tuttuja, lukuun ottamatta tuota alareunan Ritsukoa. Desuconissa oli vähän puhetta miten kiva Neon Genesis Evangelion ryhmä olisi, ja vaikka en kovin moneen cosplayryhmään haluakaan sitoutua, oli Ritsuko ja Misato jo pitkään pyörineet mielessä. Joten Ritsuko on yksi lisä ”teenpä sitten talven pimeinä iltoina kaikessa rauhassa” –listaani, jonka voi sitten kaivaa esille conikäyttöön jos siltä tuntuu. Muuten tämä NERV pimatsu ei olisi aivokapasiteettiani vielä vaivaamassa, mutta ebay luritti taas houkutuslauluaan ja tilailin halpojen hintojen houkuttelemana Ritsukolle tukan, joka on melkoisen loistava.

Kuvassa vielä täysin muokkaamattomana ja lyhentämättömänä. Peruukin kuitu kiiltää pikkuisen liikaa omaan makuuni, mutta tästä se lähtee. Peruukki on lähes aina se asia, jonka pukua tehdessä (tai suunnitellessa :D) hankin ensimmäisenä.

Posteljooni onkin saanut kannella niitä miulle viime viikkoina ihan urakalla. Tai oikeastaan posteljooni kantaa vaan lappuja, joissa kerrotaan että paketti odottaa lähikaupassa. Tilailen käytännössä kaikki peruukkini ebaysta, aika sattumanvaraisesti eri myyjiltä lähinnä hinnan perusteella. Joskus sitten tulee niitä tilanteita kun on pakko maksaa vähän enemmän kuin mieli tekisi kun esimerkiksi sitä täydellistä sävyä ei löydy kuin kiskurihinnoilla. Tai noh ei ebayn hinnat yleensä ole sitä paria kymmentä euroa enempää, varsinkin jos taktikoi ostokset semmoiseen saumaan, että euron ja dollarin suhde on edes vähän otollisempi kuin mitä nyt kesällä on ollut. Välillä tekisi kyllä mieli testata Cosworxin pitkiä peruukkeja, että ovatko ne tosiaan niin hyviä kuin miltä näyttävät, mutta hinta kirpaisee vielä vähän liikaa.

Jurin tukka pääsi tällä kertaa kotiin asti ja olen aivan rakastunut tähän. Sävyä on ihan mahdoton kuvailla, se on niin kuparinmahonkisenpunaisenvaaleanruskea, juuri sellainen mitä halusinkin. Jurin tukka on siitä hankala, että animessahan se on melkein oranssi, mutta olen vähän samoilla linjoilla Huin kanssa siitä, että ihan niitä kirkkaan neonvärisiä animehiuksia ei tarvitse cosplayssa noudattaa liian tarkkaan, vaan mieluummin etsiä vähän luonnollisempaa väriä. Eli nou nou oranssille tukalle, tuhat kyllää tälle kuparin sävylle. Tämä tukka pääseekin näillä näkymin jo tänään ulkoilemaan rokkitukaksi ja huolehtimaan siitä, ettei ihan jokainen oppilas tunnista minua kun fanitan the Baseballsia Rockcockissa :D Jurin kiharoille omistan varmasti montakin päivitystä sitten kun niitä rupean tekemään, aavistan jo pientä hermojen kiristymisen paikkaa.

Miten ihmeessä muotibloggaajat pystyy näyttämään muulta kuin idiootilta kun kuvaavat asuja, miulta ei meinannut edes neljän peruukin kuvaaminen onnistua ilman idiootti-ilmeiden tulvaa?

Fujinin tukka oli myös aivan loistava. Näköjään muut pukuilijat ovat välillä tulkinneet Fujinin kuontalon ihan blondiksi, välillä harmaaksi. Mie kuulun jälkimmäisiin, joten lyhyt hopeisen harmaa peruukki oli sävyltään melkoisen sopiva, pikkuisen vaaleampi saisi ehkä olla, mutta vielä väriä enemmän ihastuin peruukin laatuun, tämä menisi taas aivan täydestä omista hiuksista jos ei ihan sentin päästä tulisi tarkastelemaan. Leikkaus ja muokkailu odottaa tätäkin yksilöä.

Sen sijaan isompi miettimisen aihe on neiti Kiryuun hiuskuontalo. Supernopean toimituksen jälkeen sain käsiini tukan, joka ei mielestäni juurikaan vastannut myyntikuvaa. Sävy on enemmän hopeanblondi kuin lämpimän vaalea, jota olin vailla, eikä kuituakaan ole ihan riittävästi.

Yllä olevaa piti tulla, mutta tulikin tämmöistä:

Kysäisin jopa ebaymyyjältä olisiko tässä sattunut joku erehdys, että olen saanut väärän mallisen tukan, mutta ihan kuulemma pitäisi olla oikea. Tässä on oikeastaan ainoa ebaykaupan ongelmista (joka tosin koskee varmasti muitakin netin peruukkikauppoja), että jos ostos ei miellytä, ei sen palauttaminen yleensä kannata. Tämänkin tukan postittaminen takaisin maailman toiselle puolelle maksaa enemmän kuin mitä itse tästä maksoin, joten paljon järkevämpää on vaan ottaa se osaksi jo melko laajaa peruukkilaumaani. (Hei, jotkut keräilee postimerkkejä, minä peruukkeja.)

Sen sijaan tuleeko tästä Nanamin tukka, on vielä vähän kysymysmerkki. Periaatteessa voisin tietysti koittaa värjätä tukkaa lämpimämmän sävyiseksi, ja tilata vaikka lisäkuitua, mutta en tiedä. Vähän laiskottaisi ja ottaisin mieluummin kerralla sopivan sävyisen ja tuuheamman tukan. Pitänee siis tuumailla vielä tilannetta hetken aikaa, mutta tiedän kyllä, että kankaita en saa hankittua ennen kuin tukkaongelma on ratkaistu. Pitää tuijotella peruukkia intensiivisesti pari päivää, jospa tuo vaikka itse kertoisi mitä on tehtävä ja olisiko se kuitenkin Nanamille kelpaava hiuskuontalo.

Elämä ilman cosplay deadlineja ihan nenän vieressä on outoa, juuri kerkesi kevään ja kesän aikana tottua siihen, että pukuja oli pakko olla koko ajan tekeillä. Chibiconiin on vielä kaksi kuukautta aikaa, mutta jotain päätöksiä sen puvun suhteen pitäisi kyllä alkaa kohta puoliin tekemään. Eikä se wcs-karsinnan katsastaminenkaan ole siitä sitten kuin kuukauden päässä... Perhana, on kai sitä kangaskauppaan kerittävä vielä tämän loman aikana.

Ilona

Animea cosplaylasien läpi: Tapaus Simoun

Olen hirmuisen epätasainen animen katselija. Välillä tulee katseltua paljon, välillä kuukausiin mikään sarja ei kiinnosta. Katsottavien listalla on vielä monia semmoisia klassikkoja, joiden katsomattomuutta on nolo myöntää, mutta hitaasti ja varmasti katsottujen lista kasvaa. Nykyään animen katsomisessa on se lisämauste, että epärealistisia piirroshahmoja katsoo sillä silmällä, olisiko niistä tulevien pukujen aineksiksi.

Mistä päästään taas cosplaypukujen valintaperusteisiin. Tähän mennessä olen tehnyt puvut hahmoista ja sarjoista, jotka olen katsonut ja joista pitänyt. Siinä järjestyksessä että ensin katson sarjan, sitten päätän tehdä puvun. Itselleni hahmon ja tarinan tunteminen on cosplayn kannalta kuitenkin oleellista, en voisi tehdä pukua pelkästään kuvan perusteella animea katsomatta tai peliä pelaamatta. En vaan pysty. Ei siinä mitään jos joku näin tekee, mutta olisi se kyllä melkoinen pettymys, jos conissa vaikka tulisi Vampire Princess Miyun Larva vastaan ja minun fanityttöihqutukseen tulisi vastauksena vaan että pukuilija valitsi puvun koska se oli niin kiva. Näin niin kuin kärjistetysti. Sen sijaan hyvinkin voisin kuvitella lähteväni mukaan ryhmäcosplayhin tms niin että tutustuisin sarjaan vasta kun olisin jo alustavasti sopinut siitä jotain cossaavani. Toki sillä veto-oikeudella, että jos koko sarja vaan sukkaa tai hahmo ei miellytä ollenkaan niin en semmoista rupeaisi tekemään. Tämmöistä tilannetta ei vielä ole tullut vastaan, mutta avoimin mielin lähtisin tutustumaan uusiin sarjoihin cosplayn takia, jos aikaa vaan olisi riittävästi. Sarjan pitää kuitenkin jotenkin kolahtaa ja hahmossa olla jotain erityistä, että se pukuilulistalle pääsee.

Välillä tuntuu siltä, että miun pitäisi rajoittaa uusien animesarjojen katsomista. Cosplayvirikkeitä tulee liikaa, kun tekemättömien unelmapukujenkin lista on vielä melkoinen (myönnän kyllä että niiden yberkisapukujen lista on jo vähän kutistunut). Ja laajennettuna, kaikkien visuaalisten ärsykkeiden saamista pitäisi rajoittaa, telkkarissa pyörivä Star Wars on aiheuttanut taas sen että voisin kuvitella hyvin pyöriväni kaikki ensi vuoden conit vaan Amidalana tai Leiana. Jotain Star Wars matskua on kyllä todennäköisesti tulossa ensi vuoden puolella, katsellaan sitten tarkemmin että miten monesta puvusta loppujen lopuksi onkaan kyse.

Olen kuitenkin helposti houkuteltavissa uusien sarjojen pariin, joten kun Vorona ihastuttu Desuconissa sunnuntaina upeassa pantsunvilauttelupuvussaan (hykertelen edelleen sille, että meistä haluttiin sunnuntaina myös yhteiskuva. Pantsut voittoon!) ja suositteli Simoun –animea, joka jo muutenkin on pyörinyt katsottavien sarjojen listalleni pidemmän aikaa, arvasin kyllä että sorrun. Joten viime viikot ovat muutamaa syrjähyppyä (Strike witches toinen kausi ja Highschool of the dead) lukuun ottamatta kuluneet taivailla Ri Maajoneita piirrellessä. Isohko spoilauksen riski tuleepi tästä eteenpäin, että jos Simoun on vielä katsomatta etkä tahdo kaikkea siitä tietää niin hus hus.

Ensin tietysti se hehkutus, jota kaikki sarjaan tutustuneet varmaan jo odottikin. Odotin hyvää sarjaa ja sain jotain paljon parempaa. Simoun kiilasi suoraan hyvin lähelle Utenan pitämää suosikkianimen paikkaa (tosin sillä ykköstilalla on jo muutenkin vähän tunkua, kun ei miun mielestä esim Utenaa ja Cowboy Bebopia voi kilpailuttaa keskenään). Monipuolinen hahmokaarti, joka ei jäänyt stereotypioiden vangiksi, lumoava visuaalinen ilme, sopivan mystinen maailmankuva ja upeat musiikit. Anime, joka jopa välillä herätti oikeasti ajatuksia (!) nättien tyttöjen ja maisemien lisäksi. Tarina, joka käsitteli niin monella tasolla paitsi kasvamisen ja valinnan vaikeutta, myös sotaa, toiseutta (hah, akateemikko minussa herää!) ja uskontoa. Ei taida sanat edes riittää sarjan ihanuutta kuvamaan, katsokaa ja tehkää omat päätelmänne. Mutta kun sarja vetäisi jalat alta näin totaalisesti, kiilasi se myös cossaamista huutavien sarjojen joukkoon. Näin upea sarja näin upeilla hahmoilla tarvitsee lisää cosplayta!

Sarjan päähahmokaartihan näyttää suunnilleen tältä.

Olen sekä liian vanha että liian pitkä pukuilemaan noita söpöjä pikkutyttöjä, joten pukuilija-minäni keskittyi vähemmän pieniin ja ehkä välillä vähemmän söpöihinkin tyttöihin. Yleisesti ottaen sarjan hahmot ovat kauttaaltaan lumoavia ja jaksoivat yllättää moniulotteisuudellaan aivan viimeiseen jaksoon saakka, joten valinnanvaraa on melkoisesti. Pukujen puolesta kaikkien simoun sibyllean puvustus on sarjassa nättiä ja kutkuttavaa, sopiva sekoitus fantasiaa ja scifiä. Vaatteita on myös aika paljon, eli valinnan varaa olisi. Mitään hurjan näyttävän upeaa kisapukua ainakaan yksilökisaan sarja ei ehkä tarjoa, sen sijaan haasteellisia ja kauniita pukuja kyllä. Ja voi mitä ryhmäesityksiä tästä saisikaan aikaan...

Chor Tempest poppoosta huomioni kiinnittyi ensin Paraiettaan, jonka rasvahiuslookki kyllä vaati hetken totuttelua. Para-saman luonteessa on kuitenkin jotain helposti samaistuttavaa ja neidin tarina on kokonaisuudessaan hieno. Yksi ehdottomia lemppareita siis.

Jo pelkästään OP:n perusteella mieleen jäi pieniä pahis-viboja aiheuttanut jättikorkkiruuvivihreäpää Dominura. Neidin häikäilemättömyydessä ja pienessä syöjätärmäisyydessä on sitä jotakin, tosin tuo tukka aiheutti heti mietiskelyä, että olisiko sellaista järkevää toteuttaa mahdollisimman hahmodesignille uskollisesti, vai siirtää vähän realistisempaan suuntaan. Dominura osasi myös yllättää sarjan aikana aika monta kertaa ja on loistava esimerkki siitä, että sarjan hahmot ovat kaukana stereotypioista.

Niistä pienistä ja söpöistä se ainoa oikeasti kutkuttanut oli sinitukkainen Mamina, joka ei tyydy olemaan vain söpö ja hyväntuulinen. Hahmo on kuitenkin sen verran lyhyt ja söpö, että ei ehkä ihan taivu miun cosplaymuottiini, ehkä.

Päätähti Neviril oli hahmona mielenkiintoinen eikä ärsyttänyt läheskään niin paljon kuin neidin pariksi kovasti hinkunut Aaeru. Vaikka Aaerunkin hahmo saa kivaa syvyyttä sarjan aikana, ei tuollaiset peruspirtsakan naiivit hahmot aiheuta mitään pukuiluintoa, pikemminkin vähän kylmiä väreitä. Pitää olla vähän (eli paljon) draamaa, tragediaa ja vakavuutta! Tästä syystä Nevirilin piirittäjistä kaikki muut Aaerua lukuun ottamatta olisivat ihan potentiaalisia pukuiluhahmoja, Para-sama, Mamina ja harmittavan lyhyeksi tuttavuudeksi jäänyt Amiru ovat kaikki mukavan traagisia. Ja myönnän kyllä että Aaerunkin pisteet nousi viimeisissä jaksoissa huomattavasti!

Pakko kyllä sanoa, että nuo maaju-boolin puvutkin hotsittavat jollain hullulla tavalla.

Päästäisiin taas puhumaan siitä, kuinka paljon vaatetta coneissa loppujenlopuksi pitää olla päällä. Tosin kunnon jumppalycralla tuon toteuttaisi ihan säädyllisesti, mikä tietysti veisi pois suuren osan puvun viehätyksestä, eikä puku sillä tavalla toteutettuna edes olisi niin upean ilmava ja viileä, että pelastaisi kesäconien läkähtymiseltä.

Mutta nyt päästään siihen naiseen joka TODELLA herätti mielenkiinnon muutamassa sekunnissa.

Toivoin sormet ristissä, ettei tämä mielenkiintoinen ilmestys vain jäisi yhden jakson ihmeeksi, joten voitte kuvitella onneni kun Onasian merkitys koko sarjan kannalta avautui. Hahmo, joka ikänsä (heh heh) ja pituutensa puolesta natsaa ihan täysillä, ja jonka tarina oli aivan loistava. Puku on kaunis ja erikoinen, tuon siirtäminen todellisuuteen vaatisi oikeasti miettimistä, esimerkiksi hihat ovat periaatteessa vain käärittyä kangasta, mikä ei oikeasti tulisi näyttämään yhtään noin hyvältä. Vaalea, ilmava mekko olisi kerrankin miellyttävä päällä, ei tarvitsisi huolehtia pantsujen vilauttelusta jatkuvasti (voi harmi), ja puvun veistoksellisuudessa on taas jotain sellaista uutta haastetta, mikä kutkuttaa. Yksityiskohtia on melko vähän, mutta esimerkiksi noiden korvisten toteuttamisessa olisi pakko opetella edes vähän työstämään metallia, softis ei antaisi oikeaa vaikutelmaa.

Pukusuunnitelmien lista on pitkä, ja ensi vuoden pukuja en käytännössä Juria ja mrs Lovettia lukuun ottamatta ole miettinyt juuri lainkaan. Osa puvuista on niitä, mitkä ovat jo sen kaksi vuotta kulkeneet pakko-tehdä-listalla, mutta joille ei vielä ole ollut aikaa. Mutta koska en tee pukujani järjestyksessä, Onashia saattaa hyvinkin kiilata ensi vuoden puvuiksi, sen verran innoissani olen tästä ilmestyksestä tällä hetkellä.

Simounin loistavuudesta kertoo osittain myös se, että huomaan vasta tässä vaiheessa jättäneeni kokonaan mainitsematta sarjan yuri-puolen. Koko asetelma maailmasta, jossa kaikki syntyvät naisina ja valitsevat sukupuolensa vasta 17 ikäisinä (tai jättävät valitsematta), on oleellinen osa sarjaa, mutta itse en kuvailisi Simounia ensimmäisenä yuri-sarjaksi, se on niin paljon enemmän kuin ”vain yuri-sarja”. Jotain yhtenäisyyttä Utenan kanssa on aistittavissa muustakin kuin päähenkilön hiusten väristä.

Utenan voisinkin tässä lomani ratoksi katsoa jälleen kerran, uusiin sarjoihin en ihan heti ehkä uskalla koskea ettei pukuiluinnostus räjähdä ihan katosta läpi. Paitsi jos suosittelette jotain uskomattoman upeaa sarjaa, niin ehkä sitten ;)

Ilona

Seuraavia projekteja kohti!

Ihan ensimmäisenä, jos et vielä ole lukenut Luultavasti Parasta Blogikirjoitusta Cosplaykisoista Ikinä, niin hop hop Konamin luo. Ei voi kuin nostaa hattua paitsi jäsennellystä tekstistä, myös kaikkien niiden ajatusten esilletuomisesta, joita varmaan jokaisella kisaajalla on jossain vaiheessa ollut. Nyt vaan toivomaan, että tulevaisuuden kisajärjestäjät ottavat tuosta oppia.

Kuten sanottua, nyt on se hetki vuodesta kun pitää pistää suunnittelumyssy päähän. Tämän vuoden puvut eivät suinkaan ole vielä ohi, kaksi pukua on tulossa ihan coneihin vielä ja ainakin yksi kuvauksia varten. Ja sitten se gaalan puku...

World cosplay summit -karsintaa lähden katsomaan Helsinkiin ihan vaan turistina. Parikisa ei itseäni houkuta, kun oma cossientekemiseni on niin yksinpuurtamista, että en osaisi siihen ketään toista ottaa vierelle kuuntelemaan kisastressaamistani tai komenteluani. Ja kun paikalle lähden vaan katsomaan, niin tarkoituksena olisi kerrankin tehdä jotain --- no jos ei suorastaan simppeliä, niin ei mitään kermakakku-unelmaa tai kamalan jättimäisiä proppeja. Tästä syystä Lani, joka muuten on tekemislistallani aika korkealla, jääpi vielä odottelemaan.

Toinen tapahtuma mikä on pakko käydä katsastamassa tänän vuonna on Chibicon, joka pidetään siis Kuopiossa ja on nimensä mukaan ilmeisesti jotain pientä. Mutta onpahan jotain conintapaista kuitenkin ja kun paikalla on vielä cosplaykisakin, niin olenpa siellä miekin. Lani saattapi hyvinkin päästä sinne kisapuvuksi, vaikka tällä hetkellä enemmän houkuttaisi löytää joku kiva hahmo, joka käyttäisi koko kasvot peittävää naamiota, niin voisin kisata Ilona-aliaksen takana oppilailtani rauhassa... Saa ehdotella jos moisia naamioituja neitoja tulee mieleen! :D

Lani pääseepi ehkä chibittelemään.

Yleensä kun puhutaan cosplayn kierrätettävyydestä, pyrin sanomaan että voin kyllä pitää samaa pukua uudestaan sitten kun olen siihen pukuun oikeasti tyytyväinen. Että ei nämä cosplayt mitään kertakäyttökamaa ole. Mutta näistä 20 puvusta en ole vielä yhtäkään käyttänyt toista kertaa conin jälkeen, kuvauksia lukuun ottamatta. Tosin pakko kyllä myöntää, että en mie niistä mihinkään ole täysin tyytyväinen, ja jotenkin jo kertaalleen esitellyn asun parantelu ei vaan houkuta minua ollenkaan. Mio on tässä suhteessa poikkeus, sitäkään ei voi laskea uudestaan pidettyjen asujen olemattomaan joukkoon, kun suurin osa asusta oli kokonaan uudestaan tehty.

Tämän hetkisistä asuista on melkein yhden käden sormilla laskettavissa ne, jotka voisin laittaa coniin uudestaan päälle: Miyun koulupuku, Mio, Giselle, Faye, Quistis ja pienellä varauksella Julia Heartilly. Varmaankaan mitään näistä en ihan suoraan kaapin pohjalta päälleni viskaisi, mutta näihin ei myöskään mihinkään tarvitse miun mielestä tehdä suuria muutoksia, jotain kulumisten korjaamisia korkeintaan. Ja Quisty tartteisi uudet kengät. Näiden lueteltujen pukujen lisäksi en oikeastaan pysty edes katsomaan vanhoja pukujani sillä silmällä, että pitäisin niitä uudestaan, kaikissa on miun mielestä jotain niin perustavaa laatua olevia virheitä tai tekotapa on ollut ihan älytön, että homma menisi käytännössä aika uusiksi.

Nämä neidit saattavat vielä joku päivä löytää itsensä taas conista.

Samoin miulla on jotain antipatioita uudestaan samalla puvulla kisaamista vastaan. En tiedä yhtään miksi. Kyllä mie jollain tasolla tiedostan, että esimerkiksi Ultimecia on pukuna sen verran hieno, että jossain vähemmän yberkisassa kuin Eurocosplay, sillä todennäköisesti olisi palkinnoilla. Mutta jostain syystä en tällä hetkellä pysty kuvittelemaan kahdesti samalla puvulla kisaamista. Mikä on siis ihan älytöntä! Mie todellakin toivon, että ajattelutapani muuttuu, koska muuten mikään vaatekomero ei parin vuoden päästä riitä kaikille miun cosplaypuvuille, ja oikeasti hienot kisa-asuideatkin loppuu varmasti jossain vaiheessa. Minusta on ihana nähdä muiden pukuilijoiden pukuja useamminkin, varsinkin jos niiden ekan esiintymisen sattuu missaamaan. Esim trinoden Gwendolyn oli kuolattava kuvissa ja livenä jotain vielä parempaa. Tosin nyt kun rupesin asiaa miettimään, niin ne puvut joilla voisin kuvitella joskus vielä kisaavani uudestaankin ovat niitä, joilta se on kiellettyä. Hilda, Quina tai Shiva nykyisellään ei enää kisalavoille astu joko sijoittumisen tai kunniamaininnan takia. Shivan uudestaan tekeminen ainakin kuvauksia varten, luultavasti ilman bodysuitia, kyllä jollain tasolla houkuttaa, mutta vaatisi vähän enemmän itsekuria tuon ruokailemisen ja liikunnan suunnalla.

Tästä ei pitänyt tulla entry cosplaykisoista, mutta kun tässä nyt aiheeseen pääsin, niin olen vähän sitä mieltä, että kunniamainintojen jakaminen kisoissa on pikkuisen turhaa. Tai siis onhan se mairittelevaa saada kunniamaininta, ei se tietenkään sama asia ole, kuin top kolmosessa oleminen, mutta siinä kuitenkin saa jotain tunnustusta omasta työstään. Mutta samalla se sulkee siltä puvulta ovet suuressa osassa tulevaisuuden kisoissa. Eli jos ajattelee vaikka sitä miun Quinaa, jolla sain siis kunniamaininnan hahmoon eläytymisestä (”mitä perkelettä, larppaamisestako miut palkittiin?”), en niinkään siitä puvusta, niin kyllä se vähän harmittaa, että sillä puvulla ei nyt sitten enää kisata. Toki säännöissä on kisakohtaista vaihtelua, mutta vaikka säännöissä ei olisikaan suoraan kirjoitettu sijoittumis- ja kunniamainintakieltoa, niin miulla se on jotenkin niin selkärankaan upotettuna, että en sen puuttumista kyllä huomaisi. Eli niin kivoja kuin kunniamaininnat onkin, niin niitä ei tuomariston miun mielestä pitäisi missään nimessä heitellä miten sattuu. En kyllä osaa sanoa olisiko parempi antaa kunniamaininnat aina niille melkein-top-kolmoseen-sijoittuneille, vai nimenomaan säästää heitä kunniamaininnoilta ja mahdollistaa jatkossakin kilpailu samalla puvulla? Tai vaihtoehtoisesti kunniamainintoja saaneiden pukujen kilpailukielto vaan pois kaikista kisoista? Vai mentäisiinkö suoraan USAn malliin, jossa samalla puvulla saa kerätä vaikka koko vuoden kaikki voittopokaalit, jos oikeasti parempia pukuja ei muka ilmesty haastamaan?

Kylläpäs kuulostin taas kiittämättömältä. Syytän tätä hellettä, vähemmästikin rupeaa pää kiehumaan ja kaikki pienet asiat ärsyttämään. Luultavasti en Quinalla kisaisi koskaan ikinä kuitenkaan vaikka tuota kunniamainintaa ei olisikaan, mutta pitipähän käyttää esimerkkinä. Ja toinen asia jonka ärsyttävyydestä voin myös avautua, on ne kisojen kunniakirjat. Siis ihaniahan ne on, mutta yhdenkään kisan kunniakirja ei ole miulla siinä kunnossa että sitä voisi kenellekään esitellä. Totta kai se on on käytännön kannalta parasta antaa kunniakirjat heti kisan jälkeen lavalta poistuttaessa, mutta en tiedä teistä muista kisaajista, itse ainakin joudun sitten vähemmän kunnioittavasti survomaan kunniakirjan yleensä hyvin, hyvin pieneen laukkuun, jossa se sitten rypistyy oikein kauniisti. Ensi kisaa varten otan kyllä jonkun kansion mukaan. ...jonka sitten ryttään taas siihen pieneen käsilaukkuun ja ihmettelen kotona miksi miulla taas on ryppyyntynyt kunniakirja.

Vaikka lupailin itselleni pitäväni puvuista ja jopa pukujen miettimisestä pientä taukoa, selailin eilenkin puolet päivästä ebayta peruukkien perässä. Jurin tukka lähti uudestaan tilaukseen ja toivottavasti ei häviä tällä kertaa matkalla (voisin hihkua tähän pukuun liittyvästä jutusta hirmuisesti, mutta säästän hihkumisen ensi vuoden puolelle. Mutta Juria siis takuuvarmasti luvassa ensi vuonna). Ja ne kaksi muuta peruukkia, jotka lähtivät tilaukseen, kuuluvat näille neideille:

Eli pallottelen vielä vähän kumpiko blondi Helsinkiin karsintoja lähtee katsomaan, Final Fantasy VIIIn Fujin vai Revolutionary Girl Utenan Nanami. Luultavasti teen jotain päätöksiä sitten kunhan neitien tukat tulevat kotiin ja näen onko ne kuinka sopivaisia. Tuumailin kuitenkin molemmat puvut tekeväni tässä syksy- ja talvikauden aikana (kylläpä tuntuu tyhmältä puhua talvikaudesta heinäkuussa). Katsoo sitten päätyvätkö molemmat coneihin asti. Unelma olisi kyllä saada kaikessa rauhassa ilman deadlineja tehtyä sellaisia pukuja, joihin oikeasti olisin tyytyväinen ja jotka voisi siis hyvillä mielin kaivaa kaapista conikauden alussa. Deadlinet vaan vetävät minua aina puoleensa kuin magneetit, joten jännään kyllä vähän miten tämmöinen suunnitelma onnistuu.

Ja koska olen oikeasti maailman huonoin pitämään salaisuuksia, ainakin omiani, niin menköön. Saanko esitellä Glorialle lähtevän rouva jättihelman, hermojeni kiristäjän, ei taatusti Suomesta löytyvän kankaan ja takuuvarman kuumuuskuoleman helmikuussakin, parturointijätteiden ensiluokkaisen kierrättäjän ja kaikinpuolin viehättävän laululintusen, Mrs Lovettin Tim Burtonin rakastettavasta elokuvasta Sweeney Todd! Tämän hahmon ja nimenomaan tämän puvun edistymistä pääsette siis seuraamaan helmikuulle asti:

Ilona

Neiti Housuttoman paluu

Strike Witchesin majuri Sakamoto oli miun Traconin lauantaiaamun ja -illan pukuna, mikä kyllä conissa osoittautui huomattavan stressaavaksi ratkaisuksi. Miun salamannopea pukujenvaihto aiheutti nähtävästi muutamassa tutussa hämmennystä, sen verran pikaisesti Adel hävisi takaisin matkalaukkuun kisan jälkeen (ja tämähän onnistuu kun vaan ignorettaa kaikki muut vessatilassa olijat ja heiluu meikit puoliksi pestynä, peruukkimyssy päässä ja puolialasti hirmuista vauhtia toisia vaatteita pois ja toisia päälle).

Desun Miosta nyt oli jäljellä vain peruukki ja uimapuku. Takin tekemisestä kerroinkin jo tuolla aikaisemmin ja on siihen edelleen pakko olla aika tyytyväinen. Taskuja siinä ei muuten tälläkään kertaa ole, aika vaan loppui kesken enkä enää hotellilla kehdannut rueta niitä säätämään. En oikeasti kyllä tiedä mitkä supervoimat miulla oli sen vajaat kolme viikkoa, jonka aikana nämä kolme pukua tein, sillä nyt jälkeenpäin on pakko ihmetellä esimerkiksi miten olen osannut oikeasti vuorittaa tämän takin aika nätisti, vaikka moista puuhaa olen vaan kahdesti aikaisemmin tehnyt. Kengät oli nyt paremmat kuin viimeksi käytössä olleet tennarit, vaikka ne tennarit oli kyllä mukavammat.

Meinasin kuitata sekä hännän, korvat että silmälapun ihan maininnalla, mutta kun joku näköjään on tänne blogiin jo eksynyt hakusanoilla ”koiran häntä itse tehty” ja ”miten tehdä silmälappu cosplay”, niin ehkä kuitenkin selitän niistä tarkemmin. Silmälapun pohjana on softis, joka tuntuu mukavalta ihoa vasten ja joka on kivan taipuisaa. Siihen päälle on liimattu ihan vaan valkoista paperia sinisellä viivalla ja reunoihin tuikattu reiät, joista meneepi tuollaista melko paksua kuminauhaa. Desussa se nauha oli muuten liian ohutta, nyt oltiin lähempänä sitä mitä pitikin olla. Itse solmin vaan muutaman solmun kuminauhan molempiin päihin ja oikein hyvin kesti. Softis taipuu varsin mukavasti kulmaluun ja posken muotojen mukaa, eli ei paina mitenkään ikävästi silmää. Pitkät ripset kyllä otti kiinni lappuun ja kuten sanottu, valokuvaaminen vasemmalla silmällä on melko haasteellista.

Ensi kerralla voisi muistaa, että silmälapun alla ei tarvitse laittaa meikkiä, kun se on kuitekin tuossa silmälapussa päivän lopussa.

Häntä ja korvat on tehty kangaslaatikostani löytyineistä jämäkankaista, ruskeasta fleecetyyppisestä kankaasta ja mustasta karvakankaasta, jonka alkuperästä ei ole mitään muistikuvaa. Ainakin ne Eurokankaan karvakankaat on aika kamalia tähän hommaan, se musta ainakin oli enemmän harmaa ja ne karvat aivan liian pitkiä. Korviin kiinnitin tuommoiset klipsut, että sain säädeltyä korvien paikkaa eikä tarvinnut ommella niitä suoraan peruukkiin.

Hännässä on sisällä tämän näköinen rautalanka. Näköjään 1,6 millistä rautalankaa. Tuon paksun kuminauhan tarkoituksena on kulkea vyötärön ympäri ja pitää siis häntä paikallaan. Ja jotta häntä tulisi sieltä uimapuvun sisältä, niin uikkariin pitääpi leikata pikkuinen reikä. Onneksi lycra on purkautumatonta materiaalia, joten reiän saa aina ommeltua umpeenkin jos haluaa olla hännättömänä (tosin lauantain iltana pistin siihen vaan hakaneulan, piti ihan hyvin puvun kasassa).

Vaikka tämä ei animeblogi olekaan ja normaalisti olen pihalla kuin peipponen kaikista kulloinkin pyörivistä sarjoista, niin pakko sanoa, että Strike Witches kakkoskauden avaus oli varsin mukavaa katseltavaa. Mion ääninäyttelijän vaihtuminen häiritsi jopa paljon vähemmän kuin olin odottanut ja pieniä kylmiä väreitä jopa ilmestyi selkärankaan hetkittäin. Pitää ehkä kerrankin tavoistaan poiketen olla edes hetki mukana animemaailman menossa ja katsastaa sarjaa vähän ripeämmällä tahdilla kuin normaali aikaisintaan-kaksi-vuotta-ilmestymisen-jälkeen-maratoonina –tavallani.

Pitäisi varmaan itsekin tehdä se Mion katana...

Pelkästään cosplayasujen kierrättämisen kannalta (yeah right) tämä neiti kiinnostaa kummasti.

Ja tämän tekstin myötä saatiin Ilonan puvut ajantasalle. Muutamat kuvausideat pyörii vähän päässä ja ainakin Ultimeciaa olen luvannut ulkoiluttaa jossain vaiheessa, mutta periaatteessa tässä kai pitäisi rueta tähyämään jo seuraavia projekteja kohti. Niistä tarkemmin siis ensi kerralla!

Ilona

ps. since there seems to be a few non-Finnish readers out there, please leave a comment if you’d like me to write a translation of something. I do hope at least some pictures speak for themselves.