Neiti Housuttoman paluu

Strike Witchesin majuri Sakamoto oli miun Traconin lauantaiaamun ja -illan pukuna, mikä kyllä conissa osoittautui huomattavan stressaavaksi ratkaisuksi. Miun salamannopea pukujenvaihto aiheutti nähtävästi muutamassa tutussa hämmennystä, sen verran pikaisesti Adel hävisi takaisin matkalaukkuun kisan jälkeen (ja tämähän onnistuu kun vaan ignorettaa kaikki muut vessatilassa olijat ja heiluu meikit puoliksi pestynä, peruukkimyssy päässä ja puolialasti hirmuista vauhtia toisia vaatteita pois ja toisia päälle).

Desun Miosta nyt oli jäljellä vain peruukki ja uimapuku. Takin tekemisestä kerroinkin jo tuolla aikaisemmin ja on siihen edelleen pakko olla aika tyytyväinen. Taskuja siinä ei muuten tälläkään kertaa ole, aika vaan loppui kesken enkä enää hotellilla kehdannut rueta niitä säätämään. En oikeasti kyllä tiedä mitkä supervoimat miulla oli sen vajaat kolme viikkoa, jonka aikana nämä kolme pukua tein, sillä nyt jälkeenpäin on pakko ihmetellä esimerkiksi miten olen osannut oikeasti vuorittaa tämän takin aika nätisti, vaikka moista puuhaa olen vaan kahdesti aikaisemmin tehnyt. Kengät oli nyt paremmat kuin viimeksi käytössä olleet tennarit, vaikka ne tennarit oli kyllä mukavammat.

Meinasin kuitata sekä hännän, korvat että silmälapun ihan maininnalla, mutta kun joku näköjään on tänne blogiin jo eksynyt hakusanoilla ”koiran häntä itse tehty” ja ”miten tehdä silmälappu cosplay”, niin ehkä kuitenkin selitän niistä tarkemmin. Silmälapun pohjana on softis, joka tuntuu mukavalta ihoa vasten ja joka on kivan taipuisaa. Siihen päälle on liimattu ihan vaan valkoista paperia sinisellä viivalla ja reunoihin tuikattu reiät, joista meneepi tuollaista melko paksua kuminauhaa. Desussa se nauha oli muuten liian ohutta, nyt oltiin lähempänä sitä mitä pitikin olla. Itse solmin vaan muutaman solmun kuminauhan molempiin päihin ja oikein hyvin kesti. Softis taipuu varsin mukavasti kulmaluun ja posken muotojen mukaa, eli ei paina mitenkään ikävästi silmää. Pitkät ripset kyllä otti kiinni lappuun ja kuten sanottu, valokuvaaminen vasemmalla silmällä on melko haasteellista.

Ensi kerralla voisi muistaa, että silmälapun alla ei tarvitse laittaa meikkiä, kun se on kuitekin tuossa silmälapussa päivän lopussa.

Häntä ja korvat on tehty kangaslaatikostani löytyineistä jämäkankaista, ruskeasta fleecetyyppisestä kankaasta ja mustasta karvakankaasta, jonka alkuperästä ei ole mitään muistikuvaa. Ainakin ne Eurokankaan karvakankaat on aika kamalia tähän hommaan, se musta ainakin oli enemmän harmaa ja ne karvat aivan liian pitkiä. Korviin kiinnitin tuommoiset klipsut, että sain säädeltyä korvien paikkaa eikä tarvinnut ommella niitä suoraan peruukkiin.

Hännässä on sisällä tämän näköinen rautalanka. Näköjään 1,6 millistä rautalankaa. Tuon paksun kuminauhan tarkoituksena on kulkea vyötärön ympäri ja pitää siis häntä paikallaan. Ja jotta häntä tulisi sieltä uimapuvun sisältä, niin uikkariin pitääpi leikata pikkuinen reikä. Onneksi lycra on purkautumatonta materiaalia, joten reiän saa aina ommeltua umpeenkin jos haluaa olla hännättömänä (tosin lauantain iltana pistin siihen vaan hakaneulan, piti ihan hyvin puvun kasassa).

Vaikka tämä ei animeblogi olekaan ja normaalisti olen pihalla kuin peipponen kaikista kulloinkin pyörivistä sarjoista, niin pakko sanoa, että Strike Witches kakkoskauden avaus oli varsin mukavaa katseltavaa. Mion ääninäyttelijän vaihtuminen häiritsi jopa paljon vähemmän kuin olin odottanut ja pieniä kylmiä väreitä jopa ilmestyi selkärankaan hetkittäin. Pitää ehkä kerrankin tavoistaan poiketen olla edes hetki mukana animemaailman menossa ja katsastaa sarjaa vähän ripeämmällä tahdilla kuin normaali aikaisintaan-kaksi-vuotta-ilmestymisen-jälkeen-maratoonina –tavallani.

Pitäisi varmaan itsekin tehdä se Mion katana...

Pelkästään cosplayasujen kierrättämisen kannalta (yeah right) tämä neiti kiinnostaa kummasti.

Ja tämän tekstin myötä saatiin Ilonan puvut ajantasalle. Muutamat kuvausideat pyörii vähän päässä ja ainakin Ultimeciaa olen luvannut ulkoiluttaa jossain vaiheessa, mutta periaatteessa tässä kai pitäisi rueta tähyämään jo seuraavia projekteja kohti. Niistä tarkemmin siis ensi kerralla!

Ilona

ps. since there seems to be a few non-Finnish readers out there, please leave a comment if you’d like me to write a translation of something. I do hope at least some pictures speak for themselves.