Ei etene

Eilisen ja tämän päivän cosplay(kin) tunnelmat on tiivistettävissä yhteen kuvaan.
Eilen piti oikeasti sensuroida jo itseäni ja pistää kone kiinni siinä vaiheessa kun teki mieli tulla päivittämään, sen verran pahasti otti kaikki päähän. Ennustin jo aikaisemmin, että revin hiuksiani siinä vaiheessa kun alan tosissani kokoamaan siipiä, no hiukset on vielä päässä, mutta ärräpäät ja siiven osaset on lennelleet pitkin asuntoa ja muutamaan otteeseen meinasin heittää koko roskan parvekkeelta. Siipisateen sijaan ilahdutin itseäni tekemällä oppilaille kokeita ja palasin sitten suunnittelupöydän ääreen. Tänään siipien teko alkoi sitten ihan alusta ja oli hyvällä mallilla kunnes puurima loppui kesken. Taas pikkuisen ärräpäitä, huomenna uusi yritys. Siipien lisäksi verenpainetta nosti pelkäksi takkupehkoksi äitynyt peruukki, jonka selvitteleminen toimitti paremman puoleisen mietiskelyharjoituksen virkaa. Ja sitten puuttui kaikki läpinäkyvät kumilenkit ja muut tarpeelliset, jotka unohdin sitten vielä tänäänkin ostaa kaupasta. Heh heh heh.

Mutta kyllä tämä tästä huomenna taas lähtee käyntiin. Ja etenemään. Kun vaan muistaisin suunnitella tekemiseni kunnolla ja oikeasti kirjoittaa ostoslistan ennen kauppaan menoa ja ottaa sen vielä mukaankin.

Ilona

ps. ei hyvää päivää taas tämän fontin koon kanssa. Koittakaahan tihrustaa, mie koitan opetella joskus käyttämäänkin tätä.

Etenee, etenee

Hupsistakeikkaa, miten tämä aika näin nopeasti hyppeleekään. Jos viime kirjoituksessa toivon kesäkuun tulevan nopeasti, ottaisin nyt kyllä mieluusti pari viikkoa lisää itseni ja Desuconin väliin, kaikki asiat on niin pahasti levällään ja vaiheessa ja tekemättä. Tähän liitettynä tieto siitä että kahden seuraavan viikon aikana pitäisi pitää ja korjata tusinan verran kokeita, jolloin töitten jälkeinen aikakin on melko kiireistä, niin paniikin ainekset alkaa olemaan aika hyvin koossa.

Jos toissakertaisesta kirjoituksesta jäi sellainen kuva, että sulkien värjääminen on mukavaa ja helppoa puuhaa, niin korjaanpa moisen väärinkäsityksen heti. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään miksi niin monet tutoriaalit kehottavat ihan suosiolla hankkimaan sulat oikean värisinä, vaikka siinä menisikin hivenen enemmän rahaa. Revin täällä hiuksiani enkä ole siis edes aloittanut varsinaista siipien kokoamisoperaatiota, joka tulee varmasti olemaan yhtä tuskien taivalta.

Kotikemisti-Ilona testasi myös iloksenne ihan oikeasti ajatuksen kanssa, että paljonko sitä sitruunahappoa kannattaa heittää seokseen. Seuraava resepti toimii aika hyvin (pienemmillä sulilla ja höyhenillä):

Sankollinen niin lämmintä vettä kuin hanasta tulee (jättäkää kuitenkin vähintään se 5 senttiä tyhjää siihen sangon yläpäähän, muuten sattuu värikäs ja märkä vahinko pitkin lattiaa kun lisäätte sulkia) Lisätään suolaa semmoiset 300 grammaa ja liotellaan. Sitten sekoitetaan (Erillisessä astiassa on helpompi) Dylonin tekstiiliväriä puolikas paketillinen ja lisätään seokseen. Hulautetaan joukkoon vielä 50 grammaa sitruunahappoa (hox hox, se kuohuu. Elekee lisätkö kaikkea kerralla. Tai parkettilattian päällä) Ja sitten sulat sinne muhimaan.

Itse olen jättänyt sulat yötä myöten lilluamaan, tarvitteassa pistänyt vaan päälle jonkin painon niin että kaikki varmasti pysyy veden alla. Sitten kuivamaan sanomalehtien päälle. Sulat päästävät pikkuisen väriä, joten vesisateeseen tämmöisten sulkien kanssa en suosittelisi menemään, toisaalta jos kärsivällisyyttä riittäisi tolkuttomasti enemmän kuin minulla, voisi sulat välillä huuhdella ja sitten värjätä uudestaan niin kauan että väri on sopiva. Värjäysseos ei ole muuten kertakäyttökamaa, lisäilin yön yli seisoneeseen mustaan nesteeseen pikkuisen lämmintä vettä ja tujauksen sitruunahappoa, ja eikun uudet sulat sinne vaan.

On varmaan jostain planeettojen asennoista ja kuun kiertoradasta kiinni, miten hyvin väri tarttuu, kun jotkut sulat värjäytyvät helposti, toisia saa pariin otteeseen uittaa pitkiäkin aikoja (Veikatkaapa vaan kumpiako tapauksia minulla näyttää suurin osa olevan?) Planeettojen asentojen lisäksi veikkaan, että värjäytymiseen vaikuttaa sulan kunto ja sulan edellisen omistajan laatu, siinä missä hanhen pienemmät sulat tuntuvat nappaavan värin vähintään toisella liottamisella kiitettävästi, isot joutsenen sulat pysyvät harmaina vielä kolmannenkin kerran jälkeen. Otin siis suosiolla spraypurkin kauniiseen käteen ja maalasin isoimmat sulat mustalla spraylla. Lopputuloksesta tuli paljon kauniimpi kuin osasin kuvitella, sitruunahappokylvyt on ilmeisesti tehneet sulista huomattavasti vastaanottavaisempia myös spraymaaleille. Toki spraymaali tekee sulista semmoisia tönkköjä, mutta sitähän ne on ihan aluperinkin, höyhenet vaan on pehmeän höttöisiä.

Summa summarum, valkoisten sulkien värjääminen pikimustiksi on työlästä ja mitä isompia sulkia, sitä heikommin väri niihin tarttuu. Värillisistä sulista saa varmasti kauniita sitruunahapposeoksella, mustaan se ei ihan tunnu riittävän. Joten tänään äidin autotalli saa vieraakseen pari sataa sulkaa ja minut spraypullon kanssa.

Kangaskauppaseikkailuni tuotti tulosta, uusi rakkauteni on kyllä Puijonkadun Savon Palat, josta löytyi sekä sopivaa sifonkia Romylle, että nyt täydellistä punaista sametti-tyylistä kangasta Ultyyn. Kuvittelin ostaneeni kangasta reilusti liikaa (Quina-vahingosta viisastuneena), mutta tuota taisi kuitenkin tulla juuri eikä melkein oikea määrä. Hinnat on Savon Palassa vähän suolaisemmat kuin Eurokankaassa, mutta kankaat nyt on kalliita aina, ei se 5 euroa lisää metrihinnassa tunnu niin pahalta kun ei kymmeniä metriä aio ostaa. Cosplay on kyllä niin materialistinen harrastus, että paikallisen liikkeen suosimisella voisi vähän edes tyynnyttää omaatuntoaan. Ultyn mekon kanssa liikkuminen tulee varmasti olemaan vähän haasteellista, että ei ihan kamalasti tulisi vilauteltua paikkoja, mutta cosplayn suola ja sokerihan on epämukavat ja epäkäytännölliset asut.

Esitys valoineen ja musiikkeineen pitäisi olla viimeistään viikon päästä tiptoplähetyskunnossa. Esityksen perusidea on ollut aika selvä alusta saakka, puku siipineen rajoittaa aika tehokkaasti nopean liikuskelun lavalla, joten... No enpä paljastakaan enempää, jääpi jotain katsottavaakin teille lukijoille. En tiedä olenko nyt kuunnellut omia ohjeitani siitä, että esityksen pitäisi aueta myös peliä tuntemattomille, mutta noh, sen näkee sitten.

Menkäähän nauttimaan ihanan aurinkoisesta kesäpäivästä. Lisää pukuahdistuskirjoittelua luvassa varmaan jo huomenna.

Ilona

ps. hippuisen cosplayjuttuja sivuaa myös uusin leluni, fisheye-linssi kameraani. Sormet jo syyhyää päästä taas kuvaamaan pahaa-aavistamattomia pukuilijoita.

Eyes on Me part 2

Pitää heti päästä jakamaan iloni kun ylitöiden täyteisen päivän jälkeen kotona odotti ilmoitus paketista ja tällä kertaa paketti vielä löytyikin tuolta Salesta. Ultimecian piilarit saapuivat!

Tilasin nyt siis ensimmäisiksi testaukseen Iso-Britanniasta vahvuudettomat piilarit (joita muuten markkinoitiin ”Mad hatter” –termillä, vaikka paketissa kyllä lukee että ”Eagle eye”, niin ne mainosmiehet vaan kaikkea keksii...) Värillisissä piilareissa on aina se ongelma, että omien silmien väri vaikuttaa, joten näissäkin oli miulla se pieni pelko että silmistä tulee aivan vihreät. Mutta päätinpä testata näitä ensin ja hankkia sitten toiset jos nämä ei pelittäisi.

Ja kyllähän nämä pelittävät. Kuvissa sävy vähän vääristyy vielä enemmän vihreään päin kuin livenä, reippaasti ylivalottamalla on vähän lähempänä todellista väriä. Linssit on peruskeltaisen väriset mustalla, aika selvästi näkyvällä reunuksella, joka lisää katseeseen ihan oman jujunsa verrattuna ihan tasakeltaisiin. Jonkin aikaa piti kyllä peiliin tuijotella, niin erilaiselta silmät näyttää kun pupillin koko ei muutu. Hinta ei mitenkään päätä huimannut, 13 puntaa kahdesta piilarista ilman postikuluja, joten en olisi ihan verta itkenyt jos olisin joutunut vielä toiset etsimään näiden tilalle.

Vahvuuksittomilla piilareilla siis mennään. Näköä on sen miinus kolmen ja neljän välillä, joten ei ilman laseja kyllä mitään autoa ajella, mutta tuskin ihan isoimpiin esteisiin kävellessä törmäilen. Ihmisten tunnistaminen on kyllä vähän siinä ja siinä, metrin päästä se jo onnistuu ihan hyvin. Täytyy kyllä pitää lasit käden ulottuvilla Desussa, ettei mene ihan kaikkien ohjelmien visuaalinen puoli ohi.

Tästä tuli nyt tämmöinen tynkä-kirjoitus, kun piilareiden lisäksi ei kyllä muuta mainittavaa ole päivässä tapahtunut. Se on kyllä kumma, kun itse blogin lukijana tykkään päivityksistä mahdollisimman usein, mutta tämän oman blogin kohdalla tuntuu että pitäisi muka olla aina jotain edes vähän järkevää kirjoitettavaa :P Muutaman tunnin suunnittelu huomiseksi ja sitten takaisin sulkien kimppuun!

Ilona

Desutusta ja sulkia

Aamulla herään kesken painajaista, jossa olen cosplayesityksessä vain puoliksi pukeutuneena. Aamupäivällä töissä huomaan laskeskelevani, milloin voin alkaa odottaa piilareiden saapumista. Ruokavälkällä oppilaat laskevat päiviä koulun loppumiseen, minä lisää mielessäni tuohon lukuun vielä seitsemän päivää. Työpäivän jälkeen kalenteri on täynnä listoja tekemättömistä asioista ”Korjaa 8b:n rästikoe. Värjää Ultyn peruukki”. Tuntien suunnittelu ei onnistu ollenkaan tietokoneen ääressä, referenssikuvat tuijottaa silmät kiiluen kokoajan syyttävästi ja jatkuvasti pitää ponkaista tuolista ylös testaamaan miten pitkiä askelia musiikin tahtiin kannattaisi ottaa. Illalla FFVIIIn soundtrack soi päässä niin kovaa, etten meinaa saada unta.

Minua vaivaa aivan armoton desutus. Jos puku ei aiheuttaisi nyt näin suurta kiirettä ja tekemisen paljoutta, loikkaisin oikein mieluusti jo tuonne kesäkuun puolelle. Eurocosplayn ensimmäiset infoviestit ei ollenkaan helpota tilannetta, vaikka aiheuttivatkin jo hiukan kaipaamani paniikin ajan kulumisesta ja kiireestä. Onneksi ihanan aktiivinen desublogi tarjoaa pikkuisen helpotusta ja varsinkin työkalenterin täydet sivut kyllä muistuttaa, että ei siihen kesään enää kovin montaa hetkeä ole.

Huhut kertovat, että viime viikonloppuna oli taas vappu ja lukuun ottamatta oppilaiden säikyttelyä violetilla peruukilla, oma vappuni kului nukkumalla ja cosplay-touhuissa. Tällä hetkellä työn alla ovat puvun kaksi vaikeinta ja haastavinta osiota, peruukki ja siivet. Sulkien värjääminen on sotkuista ja aikaa vievää puuhaa, mutta alkaa jo sujumaan. Leikin kotikemistiä, kun netin loisteliaat tutoriaalit sisälsivät paljon amerikanihmeaineita, joita suomesta ei saa, tai joilla ei mustaa väriä saa aikaisiksi.

Sulkien värjäämisen ongelma on, että sulka ei ime väriä itseensä ilman apua, sulkahan on suunniteltu pitämään vesi ja muut nesteet poissa linnun iholta eikä suinkaan imemään niitä itseensä. Apuna värin imeytymiseen pitääpi käyttää happoa, joka ilmeisesti avaa sulan rakenteita sen verran, että väri pääseepi sinne minne pitääkin. Englanninkielisissä tutoriaaleissa puhutaankin acid dyesta. Kyllä semmoista varmaan suomestakin saa (ei-mustiin sulkiin haluaisin joskus päästä testaamaan värjäämistä Kool-aidin kanssa) mutta jos varsinaisesti sulkien värjäämiseen tarkoitetun aineen etsiminen ei innosta, niin hapan aine + väri + sulat toimii aika loistavasti.

Luulisin että pelkän etikankin avulla homma saattaisi onnistua, mutta kun haluan värjäämiseen mukaan kunnolla poreita, käytin itse sitruunahappoa. Sitä maanmainiota ainetta, jolla voi pestä niin pyykinpesukoneenkin kuin tehdä taikoja keittiössä, ja jota saapi kaikista hyvin varustetuista apteekeista. Hinta about 2 euroa/100g. Mahdollisimman lämmintä hanavettä, suolaa, väriä sopivaisesti ja sitruunahappoa myös sopivaisesti sekoitetaan astiaan johon sulat mahtuvat kunnolla. Itse heittelen aineita ihan näppituntumalla, mutta aika tujuja seoksia olen tehnyt. Jos sulat ei tunnu värjäytyvän, niin ensimmäisenä lisäisin sitruunahappoa ja sitten väriainetta. Sulat saa hengata seoksessa niin kauan kuin vaan värjääjän hermot kestää, mutta kun sulkia on useampi sata värjättävänä, niin ei se aika kyllä kovin pitkä ole. Sulkien liikuttelu värjäämisen aikana on myös suositeltavaa, ne kun herkästi liimautuvat kiinni toisiinsa. Asiasta enemmän kiinnostunut voisi varmaan selvitellä optimaalisen seoksen ja värjäysajan, itse teen kaiken ihan mutu-tuntumalla ja osan sulista värjään pariinkin otteeseen jos väri ei kuivumisen jälkeen näytä tarttuneen kunnolla. Paras vaihe värjäämisessä on kyllä se sitruunahapon lisääminen, kun musteelta näyttävä neste poreilee kuin mikäkin noidankattila.

Mutta sulkien kanssa on kyllä vielä paljon töitä, valmiit siivet saan kuviin varmasti vasta kesäloman puolella. Peruukki on värjätty lämpimän blondista kylmän harmaaksi ja päähäppeningin kanssa on jo muutama ratkaiseva ongelma ratkaistu. Vaate (Voiko sitä sanoa edes mekoksi kun se on vaan pikkuisen edestä kiinni?) sen sijaan ei ole edistynyt yhtään, kiitos Eurokankaan. Viimeinen kerta kyllä kun luotan, että jotain niinkin peruskangasta kuin punaista samettia löytyisi aina, kun parin viikon ajan olen tuijotellut ostamaani pientä palaa ja tutkaillut että onko se varmasti oikeaa sävyä, niin nyt sitten myydään ei-oota, eikä keskusvarastollakaan kuulemma kyseistä harvinaisuutta ole. Lienee tällä viikolla jälleen aika tutustua tarkemmin Kuopion pienempien kangaskauppojen tarjontaan.

Ilona

ps. Buffy ja Quina -kuvat ovat kuvasinnostuksen puutteen vuoksi vieläkin ottamatta. Kyllähän tässä kerkiää...

Minä olen prinsessa, rakkaudessa kestävä

Tai olin ainakin hetken taas tänään. Olen niin kiltti bloginpitäjä, että toteutan lukijoiden toiveita flunssasta, allergiasta ja huonosta olosta huolimatta. Joten Romykuvia luvassa! Romystä on tähän mennessä nettiin tiensä löytänyt muutama kuva, jotka todistavat taas että en vaan osaa kuvissa olla hiljaa ja poseerata, vaan aina pitää puhua tai mulkoilla samalla. Ja sehän tunnetusti näyttää todella viehättävältä kuvissa.

Joten pidin itseni riemuksi pienen kuvauksen Romystä ja kun en jaksanut vaivata hovikuvaajaa, pyörin sekä kameran etu- että takapuolella. Anttilasta ostettu halpis-jalusta pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin ja yllätti kyllä positiivisesti. Kaukolaukaisimen hankkiminen olisi ehdottomasti ostoslistalla, jos näitä omia kuvauksia rupeaisi ahkerammin pitämään. Koska ulkona on edelleen tuollaista... rumaa, niin sisäkuvaukset oli ehdottomasti paremmat. Päivänvaloakin oli hiukkasen ja lampuilla valoa sai ihan riittävästi lisää.

Peruukki on vanha ebayostos, joka on palvellut jo parissa larpissa ja jolle on kyllä lisäsuunnitelmia tämäkin cossin jälkeen. Huivi on puhtaanvalkoista, ohutta sifonkia, jota sai jonkin verran metsästää että löytyi mieluista. Mekko on Eurokankaasta Jamaican-puuvilla nimellä myytyä tavaraa, jossa viehätti väri. Kävin viime syksynä ekan kerran etsimässä marjapuuronpunaista kangasta ja tuolloin Joensuussa myytiin ei-oota koko syksy, mutta nyt löytyi juuri sopivan sävyinen. Kangas on pikkaisen läpinäkyvää, joten alla on toppi, joka jossain kuvassa näkyy ikävästi. Romyn mekon kaula-aukko tosiaan muuttuu sarjan aikana ilman eri selitystä, alkutunnarissa se on vain yhden olkapään yli menevä, sari-tyylinen, jossain vaiheessa kaula-aukko on pyöreä, joskus kulmikas. Mie päädyin tekemään v-aukkoisen kaulan, jollainen mekossa on kun Romy ensimmäisen kerran pukee sen päälleen. Hame on jotain keinokuitusekoitusta, laskeutuu kauniista mutta rypistyy myös pitkän conipäivän aikana. Hame joutaisi jo pesuun, kun keräsi likaa Pieksämäeltä niin tehokkaasti.

Vaikka teinkin hahmosta ihmisversion enkä violettia kissaa, tahdoin kuitenkin pitää vähän sitä animoitua fiilistä myös mukana, erityisesti koruissa. Otsan koru, joka pitää samalla huivin paikoillaan, on tehty softiksesta samoin kuin rintakoru. Aluksi meinasin tehdä molemmat Fimosta ja tein jo malliversiotkin, mutta tykkäsin softiksen lopputuloksesta kuitenkin enemmän. Ranne- ja käsikorut, yhteensä siis kuusi rinkulaa, on tehty (ja tässä päästään tämän puvun kierrätysosioon) suihkun vanhasta muoviletkusta. Sopivan kokoisiin paloihin on pistetty kuminauhaa sisälle, joka pitää ne ympyrän muodossa ja myös antaa vähän joustoa, jolloin nuo käsivarressa olevat korut pysyvät paikoillaan. Maalattu ihan Tiimarin kultasprayllä, jonka pito ei ollut kyllä ihan toivomaani. Jos tekisin uudestaan, käyttäisin automaalia, mutta en jaksanut lähteä sillä maalailemaan.

Meikistä tein Bollywood-tyylisen. Ei historiallisesti mitenkään paikkaansapitävä, mutta enpä siihen kyllä tämän hahmon kohdalla muutenkaan pyrkinyt :P Paksut, nestemäiset rajaukset ylös reippailla jatkoilla sivuille, musta rajaus alapuolelle, ripsaria niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Luomiväreistä käytin kullan ja pronssin lämpimiä ja kimaltelevia sävyjä. Kulmat harjasin kuntoon, lisäsin pikkuisen väriä (ei liikaa, vaikka tukka olikin musta, ja kulmat olisivat voineet olla tummematkin, niillä Romystä tuli liian kovan näköinen) ja otsaan tein punaisen bindin jonka keskelle liimasin vielä punaisen kyynelenmuotoisen kynsikorun. Bindiähän käyttävät naimisissa olevat hindunaiset, joten piti vähän miettiä laitanko sitä Romylle vai en, mutta veikkaisin että kun nainen aiotaan polttaa miehensä ruumiin mukana, heidän avioliittoaan pidetään kyllä edelleen voimassaolevana. Ja bindi kuitenkin lisäsi sitä intialaistafiilistä melkoisesti.

Kasvot, kädet ja kaiken muun näkyvän ihon värjäsin Grimasin Creme Make-up Pure sävyllä B6 ja meikkisienellä. Kyseessähän on vahvabigmenttinen meikkiväri, ei samanlainen kuin Grimasin rasvaliukoiset värit, tämä leviää paljon kauniimmin, pysyy pitkään ja näyttää yllättävän tasaiselta. Iholla ei näissä kuvissa edes ole kuin pikkuinen sipaisu aurinkopuuteria, conissa sitä oli vähän enemmän. Valotus tekee paljon, osassa näistä kuvissa näytän vain pikkuisen ruskettuneelta, osassa taas varsin tummaihoiselta. Sävy on livenä kuitenkin juuri sopivan tumma miun mielestä.

Buffy-kuvia ja Quina-otoksia tulossa varmaan ensi viikolla. Ja ehkä jotain edistystä Ultynkin suhteen, toivottavasti.

Ilona

ps. Ilonan uudet päivitykset näkyypi nykyään myös ani.mu sivustolta.