Yksityiskohtia

Olen koettanut saada itseäni lupaamaan, että puku on valmis viikko ennen conia, viimeistään maanantaina 7.6.

Lupailin itselleni vähän liikoja, hommahan on vähemmän yllättävästi vielä ihan kesken. (Tosin tätä päivää on vielä monta tuntia jäljellä ja Suomen huippisten lomassa ainakin mekon kauluksen pitäisi valmistua tämän päivän puolella.) Mutta toivoa on, kyllä tässä on kaksi päivä aika tehokkaasti cossin kanssa mennyt. Tänään oli aika keskittyä yksityiskohtiin, koruihin, meikkiin sun muuhun. Nappailin muutamia teaser-kuvia, kuvaa koko cossistahan on toivottavasti luvassa jo ennen desua, vaikka se sitten tarkoittaisikin perjantaina kuvausten järjestämistä. (Olen ihan varma että onnistun hajottamaan jonkin osan puvusta joko matkalla Lahteen tai viimeistään sieltä tullessa, joten pitää saada edes muutama kuva, jossa koko komeus on koossa)

Fimo on rakkautta. Se on helposti muovattavaa, uunissa kovettaminen on helppoa kuin mikä, ja tätä tökötti voi vielä esimerkiksi vuolla uunista ottamisen jälkeen. Fimoa löytyypi Ultimeciasta niin korvista, päähineestä kuin rintakehästäkin. Aluksi tein kaikki korun osat valkoisesta/värittömästä fimosta ja suunnittelin niiden maalaamista, mutta maalit tarttuu massaan aika huonosti ja kuluvat nopeasti, joten tänään meni koko homma uusiksi värillisten Fimojen kanssa. Korviksista ja muista osasista (en keksi noille kiemuroiden päässä oleville punaisille mitään oikeaa nimitystä) tuli varsin kivoja.

Face on/off

Pohjustuksena kerrottakoon, että miullahan on normaalioloissa melko täydelliset kulmakarvat, tummat ja muotokin ihan ok. Koska naisia aina pitää jonkin asia itsessään ärsyttää, niin itselläni se on liian pitkät yksittäiset kulmakarvat, jotka eivät ilman kulmageeliä pysy oikeassa suunnassa. Mutta yleisesti ottaen ihan kivat siis. Mutta silloin tällöin kyllästyn niihin, haluan vaihtelua, muuttaa ulkonäköäni esim jotain larppia varten, tai kuten tänään, cosplayta varten. Joskus ne omat kulmat vaan on liian tummat. Itseasiassa tänä keväänä testasin kulmakarvojen vaalentamista Bakan aikaan, perushiusväri/raitavaalennusaine kulmille vaan kaikista paketin varoituksista huolimatta ja johan vaaleni. Ihan kivat tuli ja varmasti jatkossa esim Buffy-kuvia varten vaalennan taas. Mutta sitten on hahmoja, joilla ei ole kulmakarvoja ollenkaan/selvästi piirretyt kulmakarvat. Ja ei muuta kuin pinsetit/sheiveri kauniiseen käteen!

Kulmakarvat kasvaa takaisin siinä missä mitkä tahansa muutkin karvat, myös silloin jos ne nyppii. Pelkästään ajellut kulmat kasvaa itselleni takaisin viikossa aika hyvin, nypityissä saapi odotella vähän pidempään. Kesällä piirrettyjen kulmakarvojen pitäminen naamalla koko päivän on vähän haastavampaa, jos välillä hikoilee, käy uimassa yms, ja ilman kulmakarvoja näytän ihan Minority reportin Agathalta. Mikä ei miuta haittaisi, mutta muita kuulemma kyllä :D

Meikkejä olen testaillut pari kertaa jo ennenkin, enkä nytkään sitten päässyt tekemään kaikkea ihan toivomallani tavalla, kun oli onnistunut taas hävittämään osan niistä meikeistä mitä meinasin käyttää. Mutta ihan kivaltahan tuo näyttää, aikaa koko komeuden maalaamiseen menee kyllä ihan kiitettävästi, pitää miettiä lauantain aikataulua ihan tosissaan, että missä vaiheessa lähden maalailemaan kinttuja, massua ja nassua. Ja meikissä ei ole ollenkaan pohjustusta tässä, lauantaina Ultyn iho on toivottavasti vähän tasaisemman värinen.

Ja vielä yksi kuva viime viikolta, osoittamassa miten ison eron nuo keltaiset piilarit tekee verrattuna miun normaaliin sinisilmiin.

Ilona

Ope-Ilona

Kevään viimeisen työpäivän kunniaksi:

(Ilona-open muotokuva Mörkö-nimimerkillä esiintyvän oppilaani koepaperista skannattu, surkea kuvanlaatu ja huono tussaus allekirjoittaneen käsialaa. )

Luvassa yhdet lakkiaiset ja sitten minä ja Ultimecia vietetään laatuaikaa ihan kaksistaan. Neidin olisi parasta rueta valmistumaan, joten lauantai-ilta kuluu tiiviisti cosplayn merkeissä. Eikä sanaakaan siitä, että #desuconilla vietetynkin ajan voisi käyttää tehokkaammin puvun kimpussa...



Ilona,
joka lupaa olla tekemättä tämän tyylisiä tynkäentryä kovin usein.

Pukuja, pukuja, pukuja!

Kesäkuun puolella ollaan ja pukupaniikki on virallisesti alkanut. Tunnelmat pukujen (kyllä, monikko) suhteen on kuitenkin ihan korkealla, kun työstressi on loppusuoralla, pukujen aiheuttama kiire ja tekemisen meininki tuntuu oikeastaan ihan kivalta vaihtelulta. Tekemistä on vielä ihan tolkuttoman paljon, mutta ainakaan tällä hetkellä pukujen ajatteleminen ei nosta kylmää hikeä pintaan, kuten viimeisen parin viikon ajan.

Tulossa olisi kuitenkin kolme pukua. Jooh, tämä keskittymishäiriöisyys on jo melkoinen ongelma. Mion kohdalla houkuttimena oli se, että peruukki oli valmiina, piti vaan pistää ponnarille ja pidennyksiä, ja muuten puku ei ole kuin takki ja kengät, joista jälkimmäset nekin on hätätapauksessa valmiina, vaikka mieluummin teen vähän paremmat vielä ennen conia. Uikkari-alaosa on jo valmiina, mutta en nyt kuitenkaan toivottavasti pelkästään siinä hypi, vaan koitan tässä ensi viikolla ommella surauttaa takin. Siitä ei varmasti tule mitään ompelutyön mestarinäytettä, mutta jos se edes sinne päin onnistuu, niin Mio saapuupi sunnuntaina paikalle. Lauantaina harkitsin jopa(!), että olisin ihan normivaatteissa ennen kisaa ja illalla, mutta kun yksi maailman simppelein cossi on ollut jo pitkään mielessä ja joka olisi semmoinen, että sillä kehtaa lähteä iltaakin istumaan, niin sorruin. Valkoinen t-paita, mustat shortsit, blondi peruukki (joka tosin on vähän väärän sävyinen, sorry) ehkä vihreä esiliina, ja pieni lisärako hampaiden väliin. True blood on parasta mitä telkkarista on näkynyt vuosiin ja Sookie on hahmona vihastuttavan ihastuttava.

Traconin kisailmot pamahti toisen kerran auki ja.... mie sorruin. Luotan vaan tähän kesän ja ihanien ilmojen antamaan lisäinspiraatioon ja yöttömään yöhön, että se tarjoaisi vähän lisätunteja tekemistä varten. Kisan ja piraattiryhmän ajoittuminen samaan päivään aiheuttaa pientä päänvaivaa, kun pitäisi nyt päättää onko kolmas pukuni Lani, ja jos on niin onko Lani vai Giselle sunnuntain pukuna. Lauantaina siis puvun vaihtoa kesken päivän luvassa, kun ei tuolla kisapuvulla ehkä koko päivää pysty olemaan, jälleen.

Lanin siis ajattelin tehdä ei-kisapuvuksi. Kisapuku sen sijaan on juuri sellainen hulluus, josta olen hokenut itselleni, että ei tuota saa hyvin tehtyä, älä edes unelmoi. Pari viikkoa kuvia sillä silmällä tuijottelun jälkeen päätin kuitenkin, että menköön, kerrankos sitä kesä vietetään pukuja tehdessä ja uusia haasteita kaivataan aina.

Traconin kisapukuna on siis:

[viiden pisteen vihje] Final Fantasy hahmo

[neljän pisteen vihje] joka esiintyy sarjan kahdeksannessa osassa

[kolmen pisteen vihje] joka sanoo koko pelin aikana vain kolme repliikkiä

[kahden pisteen vihje] jolla on punaiset hiukset ja joka ulkomuodostaan huolimatta on nainen

[yhden pisteen vihje] joka pelin tapahtumien aikaan nökötti kuuta kiertävällä radalla kunnes Ultimecian riivaama Rinoa kävi hänet vapauttamassa

Tadaah, velhottarien (onkohan se edes sorceress-sanan oikea suomennos?) keräily jatkuu! Olen kyllä edelleen vahvasti sitä mieltä että Rinoana minua ei tulla näkemään (tai noh ehkä joskus teen sen tanssiaismekon), joten voipi olla että vain nämä kolme pahisvelhotarta, Edea, Ultimecia ja Adel päätyvät cosplaykokoelmiini. Hahmosta, puvusta ja suunnitelmista sen suhteen tarkemmin kirjoittelen Desun jälkeen, nyt keskityn tähän kauniimpaan velhottareen, että hänet saataisiin esittelykuntoon.

Adel, niin kovin nättinä vankilassaan

Ja ne lukijat, jotka haluaisitte tulla minua Desussa moikkaamaan, mutta ette oikein tiedä mitä sanoa, saapi tulla lauantaina onnittelemaan, vaikka olisin kisassa vihon viimeinen. Satuin ajoittamaan syntymiseni päivälleen 25 vuotta ennen toisen Desuconin alkua, ihan tarkoituksella tietysti. Kun miulta on kysytty mitä aion synttäreilläni tehdä, kun maaginen neljännesvuosisata nyt täyttyy, olen aina vastannut että ”enpä mitään ihmeempiä”. Ja sitten jälkikäteen tajunnut että noh, ehkä sittenkin nimenomaan jotain ihmeempiä.

Ilona

Tissit

Otsikko ei edes ole (vain) törkeää lukijoiden kalastelua, vaan nyt on perjantain kunniaksi ihan oikeasti aiheena tissit tai niiden puute. Vorona teki aikoinaan ihan loistavaa tissipohdiskelua omassa blogissaan, ja taidan nyt pikkuisen toistaa samoja asioita. Rintavarustus vaan nousi taas pohdintojeni aiheiksi Desun pukuja touhuillessani.

Crossaavat tyttöpukuilijat valittelevat aina rintavarustustensa suuruutta ja useampikin ihminen on kommentoinut jostain omasta pukuvalinnastani, että haluaisi tehdä puvun myös, jos omistaisi pienemmät rinnat. Sehän on cossaajien kesken ikuisuuskysymys, että kuinka paljon se oma keho kaikkine rajoituksineen vaikuttaa hahmon ja puvun valintaan, mitkä seikat ovat anteeksiantamattomia (kuten tissit miehellä) ja mistä avaudutaan huomattavasti vähemmän (=naishahmojen tissit). Mielestäni varsin hyvä logiikka on siinä, että jos jokin hahmon ominaisuus ei ole oikeasti määrittävä tekijä, ei sen laiminlyöminen/erilaisuus ole mitenkään erityisen pahasta. Jos hahmon pituudella ei oikeasti ole suurtakaan merkitystä, ei luulisi cossaajankaan pituudella olevan (pois lukien ryhmät, joissa keskinäiseen pituuteen ei varmaan voi kiinnittää liikaa huomiota). Jos hahmo taas nimenomaan saa jatkuvasti kuittia lyhyydestään tai valittaa koko ajan olevansa liian pitkä, niin siinä vaiheessa cossaajankin pituuteen pitäisi kiinnittää huomiota. Sama logiikka pätee mielestäni myös tisseihin. Jos aiot cossata Rushuna Tendoa Grenadierista, on itsestään selvää, että rinnanympärystä pitää löytyä, kun taas Chobitsin Chii pärjää huomattavasti vähemmällä.

Bindaamisesta ja tarkemmin siis sen puuttumisesta valitetaan aina, mutta rintojen suurentamisesta sen sijaan keskustellaan vähemmän. Ehkä kyseessä on joku ikiaikainen tyttöjuttu, kun kaikki ovat kuulleet urbaaninlegendan ala-asteen tytöstä, joka laittoi sukkia rintsikoihin ollakseen vähän povekkaampi ja miten sukat sitten lähtivät valumaan, mutta jotenkin tuntuu, että sen oman rintavarustuksen buustaamisessa on jotain noloa. Ja monesti niillä hahmoilla, joiden rintojen koolla ei oikeasti ole väliä, pärjää cossaaja ihan hyvin niillä varusteilla mitä on luonnostaan saanut. Tosin huomautettakoon, että isommilla rinnoilla saa sen vyötärönkin helposti näyttämään pienemmältä, joten jos tavoittelee sitä täydellistä animetiimalasivartaloa, ei pikkuiset toppaukset pienempirintaisilla cossaajilla ole ollenkaan pahitteeksi.

Mutta sitten on niitä hahmoja, joilla tämä ei vaan riitä. Itse olen testaillut vaikka minkämoisia toppaussysteemejä aina puvusta ja hahmosta riippuen, kätevin on kyllä ollut myös PikminLinkinkin vinkkaaman kaksien rintsikoiden –taktiikka, jossa normialusvaatteiden päälle laitetaan halutun kokoiset rintsikat ja toppaillaan ne sopivan täysiksi. Tämäkin vaatii kuulkaas tytöt (ja pojat) harjoitusta, ettette conissa sitten näytä siltä että teillä on sukat siellä paidan sisällä. Ja tämä myös toimii vain hahmoilla, joiden vaatetus peittää sen rintakehän melko tehokkaasti, mitä avonaisempi vaate on, sitä varovaisempi toppausten kanssa pitää olla, että homma näyttää luonnolliselta.

No palatakseni omiin pukuihini, nyt jo ei-todellakaan-valmistu-desuun-korissa oleva Mio on helpompi tapaus (samoin mahdollisesti uusintakierrokselle lähtevä Faye); univormun takki kun niin nätisti peittää koko rintakehän. Joten muutaman kuppikoon verran lisäyksen hankkiminen ei ole mitenkään vaikeaa. Sen sijaan murheenkryynini on tuo ihastuttava Ultimecia.

Hei, jos olen kaikkivoipa yberpahis, joka aion tuhota maailman, en varmasti käytä aikaa käytännöllisten vaatteiden miettimiseen, tai siihen miten nämä vaatteet edes pysyvät päällä. Eli eihän tuosta edes voi käyttää termiä avonainen kaula-aukko, tuo on pikemminkin vain pieneltä alalta kiinni oleva kylpytakki! Asun etuosa olikin se ensimmäinen ongelma, mihin piti keksiä jokin ratkaisu ennen kuin uskalsin edes haaveilla Ultimecian tekemisestä. Jos sattuisin omistamaan about c-kupin silikonitissit (mitkään muut tuskin uhmaisivat painovoimaa noin merkillisesti), ei tämäkään asu olisi kovin haastava, kaksipuolista teippiä vaan kehiin. Nyt kaksipuolisen teipin lisäksi on käytössä tuunatut rintsikat ja parit olkatoppaukset. Puvun etuosa tulee olemaan suurimalla osalta kaksipuolisella teipillä kiinni ihossani, tosin sen pysyvyyttä pitää vielä testailla. Hakaneula/ompeluviritelmät sen sijaan tulee sen pienen kaistaleen kohdalle, jossa mekko on kiinni ja muutama pisto myös rintsikoiden kohdalle. Se pieni lisä, joka tämän puvun kohdalla on tarpeellinen, on tässä:

Vanhat pushup-rintsikat keskeltä naps naps poikki ja siihen sitten silikoniolkaimesta pätkä. Sen voisi ommella suoraan kiinnikin, mutta itse ompelin irrotetut hakaset molemmille puolille, niin että tämän keskiosan leveyttä voi nyt vielä säädellä. Toppausten lisäksi rintavakoa saapi kummasti aikaan, kun rintsikoiden hihnat vaihtaa kulkemaan takaa ristiin. Normipituiset olkaimet ei tähän ehkä riitä, kahdet kun yhdistää niin hyvä tulee. Ja kyllä, tähän rintaliivihökötelmään pitää vähän pujotella, tai sitten vaihtoehtoisesti irrotella olkaimet pukemisvaiheessa.

Lupaan jo tässä vaiheessa, että vaikka Desun lavalla sattuisikin vaateongelmia, niin vilauttelen korkeintaan ilmastointiteippiä. En pystyisi kävelemään lavalle jos en voisi olla aivan varma siitä, että paikat pysyypi suunnilleen säädyllisenä, vaikka kaksipuolinen teippi pettäisikin jossain vaiheessa. Samasta syystä pyöräilyshortsit tai lahkeelliset (naisten) bokserit on aika ehdottomat tämän puvun kanssa, kun ei tuo alaosa ole yhtään yläosaa peittävämpi.

Taisin tällä kirjoituksella juuri antaa kaikille luvan tuijottaa tissejäni Desussa. Tosin ei niissä nyt pitäisi olla mitään tuijotettavaa, kun tiedätte niiden salaisuuden.

Ilona

ps. joku muu saa sitten hoitaa liian suurista rinnoista kirjoittamisen, miulla kun siitä ei ole kokemusta.

pps. Kaksi viikkoa! Iiik!

Ajankääntäjää kaivataan

Vuorokauteen kun saisi sen 12 tuntia lisää aika, niin saisi ehkä kaiken tarpeellisen tehtyä. Varmaan nykyisilläkin tuntimäärillä se onnistuisi, jos osaisi jättää kaiken sen tarpeettoman pois, mutta sehän olisi ihan liian helppoa. Kolmen viikon päästä eletään jo Desuconin jälkeistä aikaa ja puku näyttää... noh, melko surulliselta edelleen. Hetkittäin kun epätoivo iskee, olen ihan varma että puku ei millään kerkiä valmistumaan, mutta kolme viikkoa on kuitenkin aika pitkä aika, kun ottaa huomioon, että yleensä aloitan pukuni kaksi viikkoa ennen conia. Kaksi viikkoa työttömän/opiskelijan elämässä on kuitenkin huomattavasti enemmän tehokasta puvuntekoaikaa, kuin kolme viikkoa opettajan arjessa. Olen koettanut saada itseäni lupaamaan, että puku on valmis viikko ennen conia, viimeistään maanantaina 7.6. Ainoa mikä tuolloin saa vielä olla kesken, on puvun kaulus, kun en ole tyytyväinen tämän hetkisiin sulkiin ja tilasin uusia vasta hetki sitten. Nyt siis sormet ristiin, ettei uusi tuhkapilvi yllätä ja pidätä miun sulkia Atlantin toisella puolella. Jos niin sattuisi käymään niin sitten äkkiä jonkin sortin suunnitelma b käyttöön.

Ainoa puvun osa, jota voi edes vähän sanoa melkein valmiiksi, on siivet, jotka odottelevat vielä viimeistelyä mutta alkavat jo näyttämään siiviltä. Voitte kuvitella kuinka monta koriste-esinettä on tippunut kun kävelen kahden 1,5 m leveän siiven kanssa 42 neliön asunnossa. Niinpä. Päähäppeninki on... noh, juuri siinä ikävässä vaiheessa, että sitä pitäisi jatkaa. Kaikilla muillakin elämänaloilla havaittava taipumus aloittaa asioita ja jättää kesken, vallitsee myös tässä. Jos kerralla saa jotain valmiiksi niin hyvä, uudelleen toimeen tarttuminen on jotenkin kamalan vaikeaa.

Toiveikkaana hankin myös mustaa lycraa (kiitos jälleen Savon Pala, buu Eurokangas) Mion alusasua varten, mutta katsotaan nyt alanko tekemään sitä ollenkaan ennen Desua vai jääkö suosiolla myöhemmäksi. Koetan pähkäillä mitä ihmettä pistän päälleni jos koko viikonlopun ainoa uusi asu on Ultimecia. Olen semmoinen perfektionisti, että en tähän mennessä voi sanoa olevani täysin tyytyväinen mihinkään asuuni, joten niiden laittaminen uudestaan päälle ilman suuria muutoksia, on vähän vaikeaa. Ja niille muutoksille kun ei nyt ole ollenkaan aikaan. Buffy valkoisessa mekossaan saattaisi haluta uusintakierrokselle, jos en olisi niin ärtynyt puvun etuosaan. Faye voisi hyvinkin hypätä komerosta esille, jos kengät ei olisi niin uskomattoman tuskaiset pitää päivää jalassa. Quistis lähtisi mielellään Lahteen, mutta uniformupuku keskellä kesää ei oikeasti houkuttele. Ja siinäpä oikeastaan onkin puvut, joita nyt tekisi mieli pitää päällä. Joten pähkäilyä on luvassa.

Toinen pähkäilyn aiheeni liittyy Traconiin. Yksi puvuista on jo selvä ja päätetty, eli Giselle Pirates of the Caribbeanista, mutta muuten on kaikki vielä ihan auki. Vaikka nyt keskittyminen onkin nimenomaan Desussa ja Desun kisassa, niin haluan pikkuisen jo miettiä Traconiakin, kisaan ilmoittautumisen jälkimmäinen puolisko kun aukeaa kesäkuun alussa. Tiedän, että tahtoisin kisata Traconissa, mutta en tiedä mitenkä paljon jaksamista minulla on enää Desun jälkeen. Ja uskokaa tai älkää, hahmoideat alkavat jo olemaan tällä hetkellä kisojen suhteen lopussa. Toki on muutamia ”ei kukaan oikeasti voi tehdä tuota. Joten sillä vielä joskus kisaan” pukuja, jotka vaatii huomattavasti pidempään kuin kuukauden valmistuakseen, ja sitten on paljon ”ehdottomasti puku, jonka haluan tehdä, vaikkei olekaan kovin näyttävä”, mutta semmoista Upeaa, Voittopukua ei juuri nyt oikein löydy. Kisoihin voi toki lähteä monella mielellä, mutta itse tahdon lähteä kisaan vain puvulla, jolla tiedän olevan mahdollisuuksia oikeasti sijoittua. Perusuniformupuvulla, oli se sitten miten hyvin tehty tahansa, ei oikein voitosta kannata haaveilla, joten Juri esimerkiksi ei tule kysymykseen. Samoin se, että kisa koskee vain japanilaisia hahmodesigneja, rajaa tehokkaasti pois ne muutamat oikeasti Upeat puvut, jotka on suunnitteilla. Yksi puvuista, jota pyörittelen mielessäni tällä hetkellä, on Final Fantasy IX Lani, jossa houkuttaa tuo ihanan kirveen tekeminen. Ihana hahmo, ihana puku, mutta onko riittävän näyttävä tai haasteellinen, että kisassa olisi mitään mahdollisuuksia menestyä? Auttakaa naista mäessä ja kertokaa mielipiteenne.

Kaksi muuta päässäni surraavaa pukua jääköön vielä salaisuuksiksi, kummassakin olisi haastetta ja näyttävyyttä, mutta saattavat olla pikkuisen liiankin haastavia tällä aikataululla ja Gisellen puvun lisäksi. (mitä tapahtui sille yksi puku kerrallaan kunnolla valmiiksi ajatukselle?) Kerron kyllä ensi viikolla jos hulluuspäissäni olen jommalla kummalla mennyt kisaan ilmoittautumaan, sitten pitää vaan toivoa että kesällä cossintekointo pamahtaa katosta läpi.

Pukujen puurtamisen lisäksi olen koittanut saada itseäni muutenkin Desukuntoon. Töitten puolesta tarjotuilla zumbatunneilla on ollut ihan tuskaista, mutta koitan vaan hokea että pömppämaha ei sovi Ultylle. Kaupassa muutama karkkipussi on jäänyt ostamatta saman hokeman takia ja olen käynyt tutustumassa uuden kodin läheisiin lenkkipolkuihinkin. Cosplayn luomista ulkonäköpaineista voisin kirjoittaa joskus erikseenkin pitkät pätkät, mutta miun mielestä asenne on kyllä kiloja tärkeämpää lähes aina. Samaan hengenvetoon todettakoon, että olen aikonut laihduttaa cosseja varten Edeasta lähtien, mutta painan tällä hetkellä edelleen grammalleen saman verran kuin kaksi vuotta sitten. Aikomukseksi on siis jäänyt. Nytkään tarkoituksena ei ole itseni riuduttaminen, mutta jo pelkästään tieto siitä, että on edes vähän paremmassa kunnossa conissa kuin kuukautta aikaisemmin, lisää kummasti sitä hyvää fiilistä, joka sitten näkyy pukua kantaessa.

Ja vielä täytyy ääneen ihmetellä, että mistä näitä käyntejä tänne blogiin oikein tulee? Laitoin tuon sivupalkin kävijälaskurin ihan omaksi ilokseni ja pikkuisen antamaan osviittaa, että käykö täällä kukaan, kun kommenttejen määrästä ei kävijöiden määrää voi päätellä. Ja kyllähän täällä näköjään jokunen ihminen käy, hämmästelen joka kerta noita lukuja. Jatkakaa samaan malliin, toinen toistaan huonompia juttuja luvassa jatkossakin. Ja kommentoida saa vaikka ei olisikaan mitään maailmaa mullistavaa asiaa :)

Ilona