Joulu ja loma!

Toistaiseksi vihon viimeisen työpäivän kunniaksi tähän alkuun taas oppilaiden näkemys minusta. Edellinen taideteoshan löytyy täältä. Tämä alla oleva on piirretty pian Chibiconin jälkeen, kun harkitsin tuon kirveen tuomista kouluun ihan vakavissani.

Ja huom huom kaikki te historian opettajiksi haluavat. Jos joku ei ole vielä kertonut, niin meitä on viimeisten parin vuosikymmenen ajan valmistunut liikaa, joten ylitarjontaa (lue= työttömyyttä) on luvassa. Että harkitkaahan vielä. Allekirjoittaneella on näillä näkymin tiedossa animemaratoonien ja cosplayn täyteinen kevät työttömyyskortiston jäsenenä. Loma tekee ihan hyvää, mutta kyllä nousi pala kurkkuun kun pitää nuo ihanat oppilaat jättää. Että jos muistatte omalta kouluajaltanne jonkun opettajan, joka nolosti itkeskeli kevät- ja joulujuhlissa, niin mie olen just semmoinen. Voin vaan kuvitella millainen vollotus iskisi, jos samaa luokkaa opettaisi sen kolme vuotta. 

Cosplaykärpänen puraisi tuossa jo viime viikolla, kun kangaskaupasta löytyi t-ä-y-d-e-l-l-i-s-t-ä violettia taftia Queen Mabin mekkoa varten. Kunhan joulutohinat on ohi, taidan kiinnittää huomioni tähän leidiin samalla, kun mielikuvissani eräs keltashortsinen kaunotar kärttää kovasti, että miksi hän ei ole valmistunut vielä ollenkaan. No Nanamin keltaisen kankaan löytäminen on osoittautunut kyllä sellaiseksi haasteeksi, että järkevämpi ihminen varmaan odottaisi kevättä ja Eurokankaan sesonkivärejä kolmannen hutiostoksen jälkeen (omissa silmissä luonnonvaalea kangas saattaakin olla juuri sen verran sinertävä, että keltaisen kangasvärin kanssa vaikutelma on harmaan vihreä..) Koska en kuitenkaan ole mitenkään järkevä, taistelen edelleen täydellisen keltaisen kankaan kimpussa ja jos sellainen löytyy, Nanami lähtee ehkä hengaamaan seuraavaan Chibiconiin, joka pidetään jo helmikuussa. DesuTalks –lippu on oma joululahja itselleni, mutta niin virallisessa tapauksessa taidan kuitenkin jättää cossaamisen välistä. Ehkä ;)

Ilona toivottelee kaikille lukijoille rattoisaa joulua, seuraavalla kerralla onkin käsittelyssä cosplayhin liittyvät uuden vuoden lupaukset. Joista osa on varmasti tarkoitettu rikottaviksi. 

Samalla tuli testattua miltä uusin ”Nokun niin halvalla saa” –ebay ostos näyttää kuvissa. Livenä peruukki on häiritsevän vihertävän sävyinen, näköjään kuvissa vain vähän häiritsevän harmahtava. Nyt kun vielä muistaisin, että mikä se suuri suunnitelma tämän_kin_ peruukin hankkimisen takana oli...

Ilona

Blogitusta

Tässä viikon ajan saattaa vielä tapahtua yllättäviä säätämisiä blogin ulkoasun suhteen, älkää hämmentykö. Koetan säätää tunnisteita yhtenäisimmiksi ja muuta pientä huomaamatonta juttua, näkyvämpänä muutoksena päädyin sitten lopultakin kuvalliseen banneriin, joka kyllä vaihtuu heti kun luminen Hilda Cidin kanssa rupeaa tuntumaan liian talviselta. Tietysti voisi loogisesti pitää bannerissa vaikka jotain kivaa kuvaa aina uusimmasta puvustaan, mutta en ole kyllä ikinä väittänyt olevani kovin looginen. Blogger saa kyllä välillä hakkaamaan päätäni pöytään, joten jos täällä välillä näyttää keskeneräiseltä, niin johtuu ihan siitä, että on mennyt hermot. 

Sivupalkissa ollut äänestys siitä, millaisia juttuja teistä olisi kiva täällä lukea, täytti tehtävänsä ja prosenttiluvut olivat aika lailla samalaisia jo pitkän aikaa. Näköjään te lukijat kaipaatte tasapuolisesti kaikkea mahdollista, mutta selvästi eniten olette vailla kuvia (48%), cosplayn päivänpolttaviin kysymyksiin kantaaottavia tekstejä (46%),  ja tutoriaaleja (47 %).  Reilut 30% toivoisi edelleen yksityiskohtaisia kuvauksia pukujen edistymisistä. No minähän kirjoittelen mistä sattuu ja miten sattuu, mutta esimerkiksi kuvien suhteen on kiva tietää, että ne osalle lukijoista ovat tärkeitä eivätkä vaan turhaa tilan täytettä. Tutoriaaleja on luvassa aina kun jotain niin hienoa saan aikaan, että siitä tutoriaalia kannattaa vääntää, ja yksityiskohtaiset puku/proppi kuvaukset ovat myös aika lähellä noita tutoriaaleja. Mutta semmoisia on siis luvassa jatkossakin, heti kun saan vaan tämä laiskuusvaiheen pois päältä ja alan oikeasti taas jotain pukuja tekemäänkin. 

Viime viikonlopun blogimiitti oli vähintään yhtä hauska tapaus kuin viimeksi, porukkaa taisi olla suunnilleen saman verran kuin viime kerralla, mutta nyt useampi jaksoi jatkaa iltaa vähän pidemmällekin. Mutta silti hei, treenatkaapa sitä viinapäätänne ensi kertaa varten! (enkä edes tarkota tällä pelkästään Novaa , Nova sentään oli oikealla asenteella mukana) Tällä kertaa olin last woman standing ja jatkoin Tsubasan  kanssa anime- ja conimaailman parantamista sunnuntain puolelle saakka glögilasillisten äärellä. Ensi kerralle voisi tosissaan harkita jonkin kabinettitilan varaamista, jossa taustamusiikki ja muu meteli eivät häiritsisi niin kovin, pitkän ruokapöydän ääressä kaikkien juttuja ei kuule millään ja nytkään ei kerinnyt kaikkien aikaisin karanneiden kanssa vaihtaa kuin ihan muutaman sanan. Samalla viattomien sivullisten korvat säästyisivät pahimmilta järkytyksiltä.

Itseäni jaksaa aina vaan hämmästyttää, kun näennäisesti pelkän saman harrastuksen yhteen liittämillä ihmisillä voi joskus osua jutut niin hyvin yksiin, että tätäkin porukkaa lähtisi mieluusti Helsinkiin asti uudestaan tapaamaan. Illan aikana tuli aivan loistavia kirjoitus- ja muita ideoita ja sitten tonneittain ehkä vähemmän hyviä juttuja. Suomen animebloggaajilla roolitettu haaremianime oli kyllä ideana melko häiriintynyt vaikkakin viihdyttävä. Ilona olisi kyllä yandere-hahmo, sitä en kiellä. Hämmästelen vaan miten Jaksu ja Nova sen tiesivät :D Se on kyllä hauska huomata, miten blogin luoma mielikuva jostain ihmisestä ja todellisuus yleensä osuvat aika hyvin yksiin, Arana esimerkiksi on juuri niin söpö, kuin neidin sivut antaa olettaa. Joten seuraavaa kertaa odotellessa. Toivottavasti en seuraavallakin kerralla mene lupaamaan lisää sellaisten asujen toteuttamista, joita olen luvannut vältellä. Mutta lupaus on lupaus, joten ensi kesälle taitaa olla tämä luvassa... 

Oikeasti odotin vain tekosyytä päästä hankkimaan tämän värinen peruukki! Mizuho on kyllä ihana ja tämän asun kanssa ei ehkä edes olisi (fyysisesti) kamalan tukahduttavaa olla.

Itseäni jaksaa aina huvittaa nämä omituisimmat hakusanat, joilla blogeihin päädytään, joten on taas aika tämän huumoriosuuden. Edellisen kerran listasin vastaavia aamukahviintukehduttavia sanahirviöitä täällä.

"ilmainen ihmisen verenkierto esitys" Siis oikeesti. Millä logiikalla nämä hakukoneet oikein toimii?

mikä on cosplay tai coni ja mitä siel tehdään No ne on sitä, kun pukeudutaan pelkkään uniformun takkiin tai asuun, jonka kaula-aukko loppuu navan kohdille tai jättimäiseen muskelipaitaan ja mennään joko paleltumaan tai saamaan lämpöhalvaus samaan paikkaan monien muiden nörttien kanssa, jotka kaikki istuu jossain luentosalissa tosi vakavina.

cosplay kylpytakki Kylpytakillisia hahmoja löytyy aika monista sarjoista ja semmoinen cosplay olisi kyllä melko helppo toteuttaa.

miten leikata tyllistä paloja ....otat sakset, laitat tylliä siihen saksien leikkaavien terien väliin, painat terät kiinni. Näin ainakin meillä päin.

pieleen menneet tatuoinnit Vihjailetko google taas jotain? Ilona Ink –päivitys on tuloillaan kyllä, kunhan jaksan tässä oikeasti ottaa kuviakin jossain välissä.

mies cossaajat Krhöm. Ei löydy täältä. Menkää etsimään muualta.

Myönnän kyllä, että silloin tällöin kirjoitan tisseistä. Lähinnä yleisellä tasolla. Joten tissi –hakusana on ihan selitettävissä. Vähän enemmän repeilyä aiheutti ”hei hei heinäkuu tissit” sanakombinaatio, kiva jos joillekuille jää mieleen minun otsikoinnit ja aiheet näin tehokkaasti. Pahempia naurukohtausia saivat aikaan nämä hakusanat:

sukat rintsikoissa. Ihan ymmärrettävää, mie kirjoitin tästä joskus. Että ei pidä laittaa sukkia rintsikoihin, mieluummin olkatoppauksia, ne on paljon realistisemman oloisia.

megahinkit !!! Voin vaan kuvitella sitä pettymyksen määrää, kun joku on tuolla hakusanalla tänne joutunut! Ja tämä joku tai jotkut on vielä onnistuneet siinä kuusi kertaa. Kenenkähän megahinkkicossaajan kuviin tai blogiin miun pitäisi äkkiä laittaa linkkiä, ettei pettymys aivan näitä ihmisiä nujertaisi?

cosplay lauta. No niin, nyt osuu vähän paremmin. Ai kuinka niin tämä voi tarkoittaa kuvalautaa ja siellä olevia cosplayjuttuja? Jaaa, no osuu sekin melkein kohdalleen, oli miun kuva siellä kuitenkin ainakin kertalleen ollut.

kontaktimuovi tissit ...Ei. Tissejä ei kannata kontaktimuovata. Ehkä. Toisaalta jos johonkin pukuun tarvittaisiin tosi avonainen etumus ja rintojen pitäisi pysyä ihan paikallaan niin... no ei, en oikein kyllä keksi mikä järki kontaktimuovissa silti olisi.

tissi teipit Noh, kyllä niitä tissejä voi teipata, jos niiden pitää kovasti painovoimaa uhmata tai mekko ei meinaa pysyä muuten säädyllisesti. Mutta älkää teipatko millään jesarilla, oikeesti ahdistaa kun crossaajat välillä kertoilee teippikokeiluista joiden lopputuloksena on ollut isotkin arvet.

tissi askartelu Jaah. Ehkä nyt en tähän sano enää yhtään mitään.

eeppinen tissivako No tähän välillä pyritään, aina se ei oikein onnistu. 

Hämmästelen, miksi tänne on tultu niin monesti kynsien lakkaamiseen tai rakennekynsiin liittyvillä hakusanoilla, mutta tehdään nyt niillekin lukijoille mieliksi: tämän paidan ja näiden kynsien takia olisin jo pelkästään voinut lähteä Helsinkiin. Ja voi että oli vaikeaa saada molemmat fiksusti samaan kuvaan. On joskus ehkä posetuksesta päätellen tullut luettua muotiblogeja...

Helsinkiviikonloppu antoi sopivasti lisävirtaa jaksaa vielä pari viikkoa koe- ja arvostelurumbaa. Epäilen vahvasti, että puvut saavat olla miulta rauhassa aina joululomaan saakka, vaikka toisaalta kesken joululahjaostosten kangaskauppa ja itsensä lahjominen cosplaykankailla saattaakin muuttua varsin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi...

Ilona

Ope-Ilonan tyyliviikko

Edellinen töihin liittyvä päivitys täällä. Tämän otsikko voisi olla ”Ope, miksi sinä pukeudut koko ajan hassuihin vaatteisiin?”

Oppilaat tuli kertomaan minulle jo monta kuukautta sitten, että koululla järjestetään tyyliviikko. Perinteisesti syksyllä yhden viikon ajan on oppilaita ja opettajia kannustettu pukeutumaan johonkin tiettyyn väriin joka päivä, mutta tänä vuonna hommaa oli vaikeutettu vaihtamalla värit erilaisiin pukeutumistyyleihin. Miksi tästä tultiin heti minulle kertomaan, johtui varmaan suunnitellusta manga-päivästä, kun jokunen luokka on ehkä joskus kuullut, että olen semmoisesta kiinnostunut. No mangapäivä-ajatus jäi suunnittelupöydälle, mutta tällä viikolla muuten on jokaiselle päivälle ollut oma pukeutumistyylinsä. Veikkaan, että osa oppilaista toivoi jo jossain välissä, etten olisi koskaan koko viikosta kuullutkaan, sen verran monesti ”Ei ope oikeesti”/”Aiotko sinä ihan tosissaan pukeutua joka päivä”/”Voi v—” kommentteja kuului.

Eihän tämä oikeasti mitään cosplayta ollut. Sunnuntai-iltana tein inventaarion vaatekaapin kätköistä ja aika hyvin sieltä löytyikin kaikki tarpeellinen. Sopiva peruukki vielä jokaiselle päivälle ja oppilaiden nolostuttaminen alkakoon. Oikeasti suurin osa oppilaista tuntui olevan vaan ihmeissään ja naureskelivat, kun viimeistään viikon puolessa välissä tajusivat, että aion oikeasti joka päivänä laittautua. Ja peruukit ne jaksaa aina hämmästyttää ja kummastuttaa.

Viikon aikana piti siis testata seuraavat tyylit: rokkari, pissis, hoppari, sportti ja hippi.

Rokkaripäivänä kyllä vähän huijasin. Tyyliviikkoa järjestäneiden tukioppilaiden ohjeistuksessa kyllä puhuttiin nykyrokkareista, mutta kun semmoisia vaatteita ei oikein löytynyt, päätin vedota historian opettajan jälkeenjääneisyyteen ja mennä fiftarityylillä. Vaatteet löytyi aivan suoraan normaalista vaatekaapista ja peruukki on yksi ”oi kun on halpa, no ehkä tuota voi vielä johonkin käyttää” –sortumisista. Ei kyllä kuulunut Elvistä välituntimusiikkina.

”Ope, kasvata pitkät hiukset, käy sinulle paljon paremmin”.

Tiistaina oli vuorossa pissis/fruide –päivä. Tälle nauroin jo etukäteen eniten, mutta tässä piti myös eniten rajoittaa itseilmaisuaan. Kun kyseessä nyt kuitenkin on työpaikka, niin en oikeasti ihan niin pahasti voinut legginssit+tissipaita –linjalle lähteä kuin mitä tyyli olisi vaatinut. Alunperin meinasin yhdistää sukkahousut ja shortsit, mutta kun mittari aamulla oleili siellä miinus 20 paikkeilla, oli farkut turvallisempi vaihtoehto.

Gisellen kesäisessä tukassa oli tupeerauksetkin valmiina. Pitäisi ehkä huolehtia peruukeista vähän paremmin...

”Ope, värjää hiukset blondeiksi ja ota pidennykset, kävis tosi hyvin”.

Keskiviikko oli haastavin päivä, kun hopparityylisiä vaatteita ei oikeasti miunkaan vaatekaapista löydy. Onneksi on miehekkeen vaatekaappi, josta löytyi sekä housut että paidat. Lanin hiukset lähti sivuponnarilla huivin ja lippiksen alle. Kombinaatio näytti hyvältä, mutta aiheutti jäätävän päänsäryn, kun lippis puristi ohimoita. Mutta tyylin takia pitää joskus kärsiä, joten olihan sitä hattua koko ajan pidettävä.

”Mitä, eikö nuo muka oo sinun oikeet hiukset?”

Käyrälampi Camping –lippiksen katu-uskottavuudesta voidaan olla ainakin kahta mieltä.

Torstaina majuri Sakamoto oli hengessä ja hiuksissa mukana, kun Mion peruukki pääsi uusiokäyttöön sporttipäivän merkeissä. Tässä olisi voinut vetää överit ja pukeutua opettajanhuoneen painostuksen mukaan kasari aerobic-asuun, mutta koska se olisi vaatinut rahallista panostusta asun hankkimiseen, niin nyt mentiin aika perus liikuntalinjalla. En omista hikipantaa, joten huivi oli aamun pikaratkaisu peittämään sitä tosiseikkaa, että pääni on varmaan kesästä paisunut ja Mion tukka ei asettunut oikein nätisti niskasta ja korvien takaa.

”Onko sulla ope muka oikeesti noin pitkät hiukset?”

Huomenna perjantaina vuorossa on hippityyli. Jostain syystä oppilaat on kamalasti tämän tyylin perään koko viikon kyselleet, saa nyt nähdä miten pahat naurut viimeistään nuo silmälasit aiheuttaa. Tämän tyylin kaikki vaatteet on sellaisia, että olen niitä oikeasti yläasteaikanani käyttänyt. Paitsi housut, ne on ostos ihan viime vuodelta. Peruukki on lemppari larppitukkani, joku huippuhalpa ebaylöytö. Alunperin latvoistaan kiharan peruukin rakenne muuttui ihanan karheaksi ja oikeaa hiusta muistuttavaksi suoristuksen yhteydessä.

Tyyliviikko on ideana tosi hauska, mutta valitettavasti oppilaita ja opettajia taisi taas ujostuttaa melkoisesti. Todella harvat opet tai oppilaat lähti viikon ideaan mukaan, vaikka jokaisella päivällä oli kannustimena palkintokin parhaiten pukeutuneelle. Yhden oppilaan suusta kuultu ”tämä on ihan epäreilua, sinulla on niin paljon peruukkeja ja vaatteita että tämä on sulle ihan helppoa” pitää tietysti paikkaansa, ei suurimmalla osalla ihmisistä ole larppi- ja cosplayvuosien takia hamstrattuna niin älytöntä määrää vaatteita ja krääsää kuin minulla. Tosin jos kokonaisia asukokonaisuuksia ei kotoa löydy, niin olisi jo pienellä asustamisella voinut olla tyyliviikon hengessä mukana, hiuspanta hipille, verkkarit sprottipäivänä, huulipunaa pissikselle jne.

Minulla oli ihan älyttömän hauska viikko, kun pääsi viettämään naamiaisia joka päivä. En tiedä vaikuttiko muiden opettajien haluttomuuteen osallistua viikon rietoihin myös se vanha tuttu ”no en kehtaa” –asenne, oppilailla se ainakin varmasti oli jarruttamassa pukuiluintoa. Ja voin taata, että jos joku oppilas olisi yhtä monta kertaa viikon aikana kokenut, miten selän takana porukka räjähtää nauramaan kuin minä, niin olisi varmasti nolostuminen iskenyt. Tosin ei se, että oppilaat kulkee hupparissa ole ollenkaan niin hauskaa, kun jos kaksi historian opettajaa lampsii peräkanaa luokkiin kuin pahimmatkin teinit housut roikkuen. Sanoin jo tuolla aikaisemmassa opetustyötä koskevassa päivityksessä, että tätä työtä pitää tehdä koko persoonalla ja uskaltaa myös heittäytyä. Ja nolata itsensä silloin tällöin. Näyttää, että oikeasti osaa myös nauraa itselleen. Myönnän, että kyllä se maanantaina vähän jännitti fiftarityylillä lähteä liikenteeseen, coneissa kulkeminen tai niiden yhteydessä satunnaisesti normaalien ihmisten seassa liikkuminen on kuitenkin ihan eri asia, kuin tallustella työpaikalle satojen silmäparien eteen pukeutuneena johonkin ihan muuhun rooliin kuin normaalisti. Tyyleily tarjosi miulle mukavaa piristystä juuri ennen arviointikiireiden alkua, ja päätellen yleisestä hykertelystä, mikä käytävillä vallitsi, saattoi joku muukin siitä ilahtua.

Piti kirjoittaa tämä päivitys näin hiukan etuajassa jo torstai-iltana, kun huomenna heitän hippireleet nopsasti kotiin, riennän suoraan junaan ja suuntaan kohti pääkaupunkia. Katsotaan millaisia uusia kirjoitusideoita blogimiitti tällä kertaa tarjoaa.

Ilona