Tissit

Otsikko ei edes ole (vain) törkeää lukijoiden kalastelua, vaan nyt on perjantain kunniaksi ihan oikeasti aiheena tissit tai niiden puute. Vorona teki aikoinaan ihan loistavaa tissipohdiskelua omassa blogissaan, ja taidan nyt pikkuisen toistaa samoja asioita. Rintavarustus vaan nousi taas pohdintojeni aiheiksi Desun pukuja touhuillessani.

Crossaavat tyttöpukuilijat valittelevat aina rintavarustustensa suuruutta ja useampikin ihminen on kommentoinut jostain omasta pukuvalinnastani, että haluaisi tehdä puvun myös, jos omistaisi pienemmät rinnat. Sehän on cossaajien kesken ikuisuuskysymys, että kuinka paljon se oma keho kaikkine rajoituksineen vaikuttaa hahmon ja puvun valintaan, mitkä seikat ovat anteeksiantamattomia (kuten tissit miehellä) ja mistä avaudutaan huomattavasti vähemmän (=naishahmojen tissit). Mielestäni varsin hyvä logiikka on siinä, että jos jokin hahmon ominaisuus ei ole oikeasti määrittävä tekijä, ei sen laiminlyöminen/erilaisuus ole mitenkään erityisen pahasta. Jos hahmon pituudella ei oikeasti ole suurtakaan merkitystä, ei luulisi cossaajankaan pituudella olevan (pois lukien ryhmät, joissa keskinäiseen pituuteen ei varmaan voi kiinnittää liikaa huomiota). Jos hahmo taas nimenomaan saa jatkuvasti kuittia lyhyydestään tai valittaa koko ajan olevansa liian pitkä, niin siinä vaiheessa cossaajankin pituuteen pitäisi kiinnittää huomiota. Sama logiikka pätee mielestäni myös tisseihin. Jos aiot cossata Rushuna Tendoa Grenadierista, on itsestään selvää, että rinnanympärystä pitää löytyä, kun taas Chobitsin Chii pärjää huomattavasti vähemmällä.

Bindaamisesta ja tarkemmin siis sen puuttumisesta valitetaan aina, mutta rintojen suurentamisesta sen sijaan keskustellaan vähemmän. Ehkä kyseessä on joku ikiaikainen tyttöjuttu, kun kaikki ovat kuulleet urbaaninlegendan ala-asteen tytöstä, joka laittoi sukkia rintsikoihin ollakseen vähän povekkaampi ja miten sukat sitten lähtivät valumaan, mutta jotenkin tuntuu, että sen oman rintavarustuksen buustaamisessa on jotain noloa. Ja monesti niillä hahmoilla, joiden rintojen koolla ei oikeasti ole väliä, pärjää cossaaja ihan hyvin niillä varusteilla mitä on luonnostaan saanut. Tosin huomautettakoon, että isommilla rinnoilla saa sen vyötärönkin helposti näyttämään pienemmältä, joten jos tavoittelee sitä täydellistä animetiimalasivartaloa, ei pikkuiset toppaukset pienempirintaisilla cossaajilla ole ollenkaan pahitteeksi.

Mutta sitten on niitä hahmoja, joilla tämä ei vaan riitä. Itse olen testaillut vaikka minkämoisia toppaussysteemejä aina puvusta ja hahmosta riippuen, kätevin on kyllä ollut myös PikminLinkinkin vinkkaaman kaksien rintsikoiden –taktiikka, jossa normialusvaatteiden päälle laitetaan halutun kokoiset rintsikat ja toppaillaan ne sopivan täysiksi. Tämäkin vaatii kuulkaas tytöt (ja pojat) harjoitusta, ettette conissa sitten näytä siltä että teillä on sukat siellä paidan sisällä. Ja tämä myös toimii vain hahmoilla, joiden vaatetus peittää sen rintakehän melko tehokkaasti, mitä avonaisempi vaate on, sitä varovaisempi toppausten kanssa pitää olla, että homma näyttää luonnolliselta.

No palatakseni omiin pukuihini, nyt jo ei-todellakaan-valmistu-desuun-korissa oleva Mio on helpompi tapaus (samoin mahdollisesti uusintakierrokselle lähtevä Faye); univormun takki kun niin nätisti peittää koko rintakehän. Joten muutaman kuppikoon verran lisäyksen hankkiminen ei ole mitenkään vaikeaa. Sen sijaan murheenkryynini on tuo ihastuttava Ultimecia.

Hei, jos olen kaikkivoipa yberpahis, joka aion tuhota maailman, en varmasti käytä aikaa käytännöllisten vaatteiden miettimiseen, tai siihen miten nämä vaatteet edes pysyvät päällä. Eli eihän tuosta edes voi käyttää termiä avonainen kaula-aukko, tuo on pikemminkin vain pieneltä alalta kiinni oleva kylpytakki! Asun etuosa olikin se ensimmäinen ongelma, mihin piti keksiä jokin ratkaisu ennen kuin uskalsin edes haaveilla Ultimecian tekemisestä. Jos sattuisin omistamaan about c-kupin silikonitissit (mitkään muut tuskin uhmaisivat painovoimaa noin merkillisesti), ei tämäkään asu olisi kovin haastava, kaksipuolista teippiä vaan kehiin. Nyt kaksipuolisen teipin lisäksi on käytössä tuunatut rintsikat ja parit olkatoppaukset. Puvun etuosa tulee olemaan suurimalla osalta kaksipuolisella teipillä kiinni ihossani, tosin sen pysyvyyttä pitää vielä testailla. Hakaneula/ompeluviritelmät sen sijaan tulee sen pienen kaistaleen kohdalle, jossa mekko on kiinni ja muutama pisto myös rintsikoiden kohdalle. Se pieni lisä, joka tämän puvun kohdalla on tarpeellinen, on tässä:

Vanhat pushup-rintsikat keskeltä naps naps poikki ja siihen sitten silikoniolkaimesta pätkä. Sen voisi ommella suoraan kiinnikin, mutta itse ompelin irrotetut hakaset molemmille puolille, niin että tämän keskiosan leveyttä voi nyt vielä säädellä. Toppausten lisäksi rintavakoa saapi kummasti aikaan, kun rintsikoiden hihnat vaihtaa kulkemaan takaa ristiin. Normipituiset olkaimet ei tähän ehkä riitä, kahdet kun yhdistää niin hyvä tulee. Ja kyllä, tähän rintaliivihökötelmään pitää vähän pujotella, tai sitten vaihtoehtoisesti irrotella olkaimet pukemisvaiheessa.

Lupaan jo tässä vaiheessa, että vaikka Desun lavalla sattuisikin vaateongelmia, niin vilauttelen korkeintaan ilmastointiteippiä. En pystyisi kävelemään lavalle jos en voisi olla aivan varma siitä, että paikat pysyypi suunnilleen säädyllisenä, vaikka kaksipuolinen teippi pettäisikin jossain vaiheessa. Samasta syystä pyöräilyshortsit tai lahkeelliset (naisten) bokserit on aika ehdottomat tämän puvun kanssa, kun ei tuo alaosa ole yhtään yläosaa peittävämpi.

Taisin tällä kirjoituksella juuri antaa kaikille luvan tuijottaa tissejäni Desussa. Tosin ei niissä nyt pitäisi olla mitään tuijotettavaa, kun tiedätte niiden salaisuuden.

Ilona

ps. joku muu saa sitten hoitaa liian suurista rinnoista kirjoittamisen, miulla kun siitä ei ole kokemusta.

pps. Kaksi viikkoa! Iiik!

Ajankääntäjää kaivataan

Vuorokauteen kun saisi sen 12 tuntia lisää aika, niin saisi ehkä kaiken tarpeellisen tehtyä. Varmaan nykyisilläkin tuntimäärillä se onnistuisi, jos osaisi jättää kaiken sen tarpeettoman pois, mutta sehän olisi ihan liian helppoa. Kolmen viikon päästä eletään jo Desuconin jälkeistä aikaa ja puku näyttää... noh, melko surulliselta edelleen. Hetkittäin kun epätoivo iskee, olen ihan varma että puku ei millään kerkiä valmistumaan, mutta kolme viikkoa on kuitenkin aika pitkä aika, kun ottaa huomioon, että yleensä aloitan pukuni kaksi viikkoa ennen conia. Kaksi viikkoa työttömän/opiskelijan elämässä on kuitenkin huomattavasti enemmän tehokasta puvuntekoaikaa, kuin kolme viikkoa opettajan arjessa. Olen koettanut saada itseäni lupaamaan, että puku on valmis viikko ennen conia, viimeistään maanantaina 7.6. Ainoa mikä tuolloin saa vielä olla kesken, on puvun kaulus, kun en ole tyytyväinen tämän hetkisiin sulkiin ja tilasin uusia vasta hetki sitten. Nyt siis sormet ristiin, ettei uusi tuhkapilvi yllätä ja pidätä miun sulkia Atlantin toisella puolella. Jos niin sattuisi käymään niin sitten äkkiä jonkin sortin suunnitelma b käyttöön.

Ainoa puvun osa, jota voi edes vähän sanoa melkein valmiiksi, on siivet, jotka odottelevat vielä viimeistelyä mutta alkavat jo näyttämään siiviltä. Voitte kuvitella kuinka monta koriste-esinettä on tippunut kun kävelen kahden 1,5 m leveän siiven kanssa 42 neliön asunnossa. Niinpä. Päähäppeninki on... noh, juuri siinä ikävässä vaiheessa, että sitä pitäisi jatkaa. Kaikilla muillakin elämänaloilla havaittava taipumus aloittaa asioita ja jättää kesken, vallitsee myös tässä. Jos kerralla saa jotain valmiiksi niin hyvä, uudelleen toimeen tarttuminen on jotenkin kamalan vaikeaa.

Toiveikkaana hankin myös mustaa lycraa (kiitos jälleen Savon Pala, buu Eurokangas) Mion alusasua varten, mutta katsotaan nyt alanko tekemään sitä ollenkaan ennen Desua vai jääkö suosiolla myöhemmäksi. Koetan pähkäillä mitä ihmettä pistän päälleni jos koko viikonlopun ainoa uusi asu on Ultimecia. Olen semmoinen perfektionisti, että en tähän mennessä voi sanoa olevani täysin tyytyväinen mihinkään asuuni, joten niiden laittaminen uudestaan päälle ilman suuria muutoksia, on vähän vaikeaa. Ja niille muutoksille kun ei nyt ole ollenkaan aikaan. Buffy valkoisessa mekossaan saattaisi haluta uusintakierrokselle, jos en olisi niin ärtynyt puvun etuosaan. Faye voisi hyvinkin hypätä komerosta esille, jos kengät ei olisi niin uskomattoman tuskaiset pitää päivää jalassa. Quistis lähtisi mielellään Lahteen, mutta uniformupuku keskellä kesää ei oikeasti houkuttele. Ja siinäpä oikeastaan onkin puvut, joita nyt tekisi mieli pitää päällä. Joten pähkäilyä on luvassa.

Toinen pähkäilyn aiheeni liittyy Traconiin. Yksi puvuista on jo selvä ja päätetty, eli Giselle Pirates of the Caribbeanista, mutta muuten on kaikki vielä ihan auki. Vaikka nyt keskittyminen onkin nimenomaan Desussa ja Desun kisassa, niin haluan pikkuisen jo miettiä Traconiakin, kisaan ilmoittautumisen jälkimmäinen puolisko kun aukeaa kesäkuun alussa. Tiedän, että tahtoisin kisata Traconissa, mutta en tiedä mitenkä paljon jaksamista minulla on enää Desun jälkeen. Ja uskokaa tai älkää, hahmoideat alkavat jo olemaan tällä hetkellä kisojen suhteen lopussa. Toki on muutamia ”ei kukaan oikeasti voi tehdä tuota. Joten sillä vielä joskus kisaan” pukuja, jotka vaatii huomattavasti pidempään kuin kuukauden valmistuakseen, ja sitten on paljon ”ehdottomasti puku, jonka haluan tehdä, vaikkei olekaan kovin näyttävä”, mutta semmoista Upeaa, Voittopukua ei juuri nyt oikein löydy. Kisoihin voi toki lähteä monella mielellä, mutta itse tahdon lähteä kisaan vain puvulla, jolla tiedän olevan mahdollisuuksia oikeasti sijoittua. Perusuniformupuvulla, oli se sitten miten hyvin tehty tahansa, ei oikein voitosta kannata haaveilla, joten Juri esimerkiksi ei tule kysymykseen. Samoin se, että kisa koskee vain japanilaisia hahmodesigneja, rajaa tehokkaasti pois ne muutamat oikeasti Upeat puvut, jotka on suunnitteilla. Yksi puvuista, jota pyörittelen mielessäni tällä hetkellä, on Final Fantasy IX Lani, jossa houkuttaa tuo ihanan kirveen tekeminen. Ihana hahmo, ihana puku, mutta onko riittävän näyttävä tai haasteellinen, että kisassa olisi mitään mahdollisuuksia menestyä? Auttakaa naista mäessä ja kertokaa mielipiteenne.

Kaksi muuta päässäni surraavaa pukua jääköön vielä salaisuuksiksi, kummassakin olisi haastetta ja näyttävyyttä, mutta saattavat olla pikkuisen liiankin haastavia tällä aikataululla ja Gisellen puvun lisäksi. (mitä tapahtui sille yksi puku kerrallaan kunnolla valmiiksi ajatukselle?) Kerron kyllä ensi viikolla jos hulluuspäissäni olen jommalla kummalla mennyt kisaan ilmoittautumaan, sitten pitää vaan toivoa että kesällä cossintekointo pamahtaa katosta läpi.

Pukujen puurtamisen lisäksi olen koittanut saada itseäni muutenkin Desukuntoon. Töitten puolesta tarjotuilla zumbatunneilla on ollut ihan tuskaista, mutta koitan vaan hokea että pömppämaha ei sovi Ultylle. Kaupassa muutama karkkipussi on jäänyt ostamatta saman hokeman takia ja olen käynyt tutustumassa uuden kodin läheisiin lenkkipolkuihinkin. Cosplayn luomista ulkonäköpaineista voisin kirjoittaa joskus erikseenkin pitkät pätkät, mutta miun mielestä asenne on kyllä kiloja tärkeämpää lähes aina. Samaan hengenvetoon todettakoon, että olen aikonut laihduttaa cosseja varten Edeasta lähtien, mutta painan tällä hetkellä edelleen grammalleen saman verran kuin kaksi vuotta sitten. Aikomukseksi on siis jäänyt. Nytkään tarkoituksena ei ole itseni riuduttaminen, mutta jo pelkästään tieto siitä, että on edes vähän paremmassa kunnossa conissa kuin kuukautta aikaisemmin, lisää kummasti sitä hyvää fiilistä, joka sitten näkyy pukua kantaessa.

Ja vielä täytyy ääneen ihmetellä, että mistä näitä käyntejä tänne blogiin oikein tulee? Laitoin tuon sivupalkin kävijälaskurin ihan omaksi ilokseni ja pikkuisen antamaan osviittaa, että käykö täällä kukaan, kun kommenttejen määrästä ei kävijöiden määrää voi päätellä. Ja kyllähän täällä näköjään jokunen ihminen käy, hämmästelen joka kerta noita lukuja. Jatkakaa samaan malliin, toinen toistaan huonompia juttuja luvassa jatkossakin. Ja kommentoida saa vaikka ei olisikaan mitään maailmaa mullistavaa asiaa :)

Ilona

Ei etene

Eilisen ja tämän päivän cosplay(kin) tunnelmat on tiivistettävissä yhteen kuvaan.
Eilen piti oikeasti sensuroida jo itseäni ja pistää kone kiinni siinä vaiheessa kun teki mieli tulla päivittämään, sen verran pahasti otti kaikki päähän. Ennustin jo aikaisemmin, että revin hiuksiani siinä vaiheessa kun alan tosissani kokoamaan siipiä, no hiukset on vielä päässä, mutta ärräpäät ja siiven osaset on lennelleet pitkin asuntoa ja muutamaan otteeseen meinasin heittää koko roskan parvekkeelta. Siipisateen sijaan ilahdutin itseäni tekemällä oppilaille kokeita ja palasin sitten suunnittelupöydän ääreen. Tänään siipien teko alkoi sitten ihan alusta ja oli hyvällä mallilla kunnes puurima loppui kesken. Taas pikkuisen ärräpäitä, huomenna uusi yritys. Siipien lisäksi verenpainetta nosti pelkäksi takkupehkoksi äitynyt peruukki, jonka selvitteleminen toimitti paremman puoleisen mietiskelyharjoituksen virkaa. Ja sitten puuttui kaikki läpinäkyvät kumilenkit ja muut tarpeelliset, jotka unohdin sitten vielä tänäänkin ostaa kaupasta. Heh heh heh.

Mutta kyllä tämä tästä huomenna taas lähtee käyntiin. Ja etenemään. Kun vaan muistaisin suunnitella tekemiseni kunnolla ja oikeasti kirjoittaa ostoslistan ennen kauppaan menoa ja ottaa sen vielä mukaankin.

Ilona

ps. ei hyvää päivää taas tämän fontin koon kanssa. Koittakaahan tihrustaa, mie koitan opetella joskus käyttämäänkin tätä.

Etenee, etenee

Hupsistakeikkaa, miten tämä aika näin nopeasti hyppeleekään. Jos viime kirjoituksessa toivon kesäkuun tulevan nopeasti, ottaisin nyt kyllä mieluusti pari viikkoa lisää itseni ja Desuconin väliin, kaikki asiat on niin pahasti levällään ja vaiheessa ja tekemättä. Tähän liitettynä tieto siitä että kahden seuraavan viikon aikana pitäisi pitää ja korjata tusinan verran kokeita, jolloin töitten jälkeinen aikakin on melko kiireistä, niin paniikin ainekset alkaa olemaan aika hyvin koossa.

Jos toissakertaisesta kirjoituksesta jäi sellainen kuva, että sulkien värjääminen on mukavaa ja helppoa puuhaa, niin korjaanpa moisen väärinkäsityksen heti. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään miksi niin monet tutoriaalit kehottavat ihan suosiolla hankkimaan sulat oikean värisinä, vaikka siinä menisikin hivenen enemmän rahaa. Revin täällä hiuksiani enkä ole siis edes aloittanut varsinaista siipien kokoamisoperaatiota, joka tulee varmasti olemaan yhtä tuskien taivalta.

Kotikemisti-Ilona testasi myös iloksenne ihan oikeasti ajatuksen kanssa, että paljonko sitä sitruunahappoa kannattaa heittää seokseen. Seuraava resepti toimii aika hyvin (pienemmillä sulilla ja höyhenillä):

Sankollinen niin lämmintä vettä kuin hanasta tulee (jättäkää kuitenkin vähintään se 5 senttiä tyhjää siihen sangon yläpäähän, muuten sattuu värikäs ja märkä vahinko pitkin lattiaa kun lisäätte sulkia) Lisätään suolaa semmoiset 300 grammaa ja liotellaan. Sitten sekoitetaan (Erillisessä astiassa on helpompi) Dylonin tekstiiliväriä puolikas paketillinen ja lisätään seokseen. Hulautetaan joukkoon vielä 50 grammaa sitruunahappoa (hox hox, se kuohuu. Elekee lisätkö kaikkea kerralla. Tai parkettilattian päällä) Ja sitten sulat sinne muhimaan.

Itse olen jättänyt sulat yötä myöten lilluamaan, tarvitteassa pistänyt vaan päälle jonkin painon niin että kaikki varmasti pysyy veden alla. Sitten kuivamaan sanomalehtien päälle. Sulat päästävät pikkuisen väriä, joten vesisateeseen tämmöisten sulkien kanssa en suosittelisi menemään, toisaalta jos kärsivällisyyttä riittäisi tolkuttomasti enemmän kuin minulla, voisi sulat välillä huuhdella ja sitten värjätä uudestaan niin kauan että väri on sopiva. Värjäysseos ei ole muuten kertakäyttökamaa, lisäilin yön yli seisoneeseen mustaan nesteeseen pikkuisen lämmintä vettä ja tujauksen sitruunahappoa, ja eikun uudet sulat sinne vaan.

On varmaan jostain planeettojen asennoista ja kuun kiertoradasta kiinni, miten hyvin väri tarttuu, kun jotkut sulat värjäytyvät helposti, toisia saa pariin otteeseen uittaa pitkiäkin aikoja (Veikatkaapa vaan kumpiako tapauksia minulla näyttää suurin osa olevan?) Planeettojen asentojen lisäksi veikkaan, että värjäytymiseen vaikuttaa sulan kunto ja sulan edellisen omistajan laatu, siinä missä hanhen pienemmät sulat tuntuvat nappaavan värin vähintään toisella liottamisella kiitettävästi, isot joutsenen sulat pysyvät harmaina vielä kolmannenkin kerran jälkeen. Otin siis suosiolla spraypurkin kauniiseen käteen ja maalasin isoimmat sulat mustalla spraylla. Lopputuloksesta tuli paljon kauniimpi kuin osasin kuvitella, sitruunahappokylvyt on ilmeisesti tehneet sulista huomattavasti vastaanottavaisempia myös spraymaaleille. Toki spraymaali tekee sulista semmoisia tönkköjä, mutta sitähän ne on ihan aluperinkin, höyhenet vaan on pehmeän höttöisiä.

Summa summarum, valkoisten sulkien värjääminen pikimustiksi on työlästä ja mitä isompia sulkia, sitä heikommin väri niihin tarttuu. Värillisistä sulista saa varmasti kauniita sitruunahapposeoksella, mustaan se ei ihan tunnu riittävän. Joten tänään äidin autotalli saa vieraakseen pari sataa sulkaa ja minut spraypullon kanssa.

Kangaskauppaseikkailuni tuotti tulosta, uusi rakkauteni on kyllä Puijonkadun Savon Palat, josta löytyi sekä sopivaa sifonkia Romylle, että nyt täydellistä punaista sametti-tyylistä kangasta Ultyyn. Kuvittelin ostaneeni kangasta reilusti liikaa (Quina-vahingosta viisastuneena), mutta tuota taisi kuitenkin tulla juuri eikä melkein oikea määrä. Hinnat on Savon Palassa vähän suolaisemmat kuin Eurokankaassa, mutta kankaat nyt on kalliita aina, ei se 5 euroa lisää metrihinnassa tunnu niin pahalta kun ei kymmeniä metriä aio ostaa. Cosplay on kyllä niin materialistinen harrastus, että paikallisen liikkeen suosimisella voisi vähän edes tyynnyttää omaatuntoaan. Ultyn mekon kanssa liikkuminen tulee varmasti olemaan vähän haasteellista, että ei ihan kamalasti tulisi vilauteltua paikkoja, mutta cosplayn suola ja sokerihan on epämukavat ja epäkäytännölliset asut.

Esitys valoineen ja musiikkeineen pitäisi olla viimeistään viikon päästä tiptoplähetyskunnossa. Esityksen perusidea on ollut aika selvä alusta saakka, puku siipineen rajoittaa aika tehokkaasti nopean liikuskelun lavalla, joten... No enpä paljastakaan enempää, jääpi jotain katsottavaakin teille lukijoille. En tiedä olenko nyt kuunnellut omia ohjeitani siitä, että esityksen pitäisi aueta myös peliä tuntemattomille, mutta noh, sen näkee sitten.

Menkäähän nauttimaan ihanan aurinkoisesta kesäpäivästä. Lisää pukuahdistuskirjoittelua luvassa varmaan jo huomenna.

Ilona

ps. hippuisen cosplayjuttuja sivuaa myös uusin leluni, fisheye-linssi kameraani. Sormet jo syyhyää päästä taas kuvaamaan pahaa-aavistamattomia pukuilijoita.

Eyes on Me part 2

Pitää heti päästä jakamaan iloni kun ylitöiden täyteisen päivän jälkeen kotona odotti ilmoitus paketista ja tällä kertaa paketti vielä löytyikin tuolta Salesta. Ultimecian piilarit saapuivat!

Tilasin nyt siis ensimmäisiksi testaukseen Iso-Britanniasta vahvuudettomat piilarit (joita muuten markkinoitiin ”Mad hatter” –termillä, vaikka paketissa kyllä lukee että ”Eagle eye”, niin ne mainosmiehet vaan kaikkea keksii...) Värillisissä piilareissa on aina se ongelma, että omien silmien väri vaikuttaa, joten näissäkin oli miulla se pieni pelko että silmistä tulee aivan vihreät. Mutta päätinpä testata näitä ensin ja hankkia sitten toiset jos nämä ei pelittäisi.

Ja kyllähän nämä pelittävät. Kuvissa sävy vähän vääristyy vielä enemmän vihreään päin kuin livenä, reippaasti ylivalottamalla on vähän lähempänä todellista väriä. Linssit on peruskeltaisen väriset mustalla, aika selvästi näkyvällä reunuksella, joka lisää katseeseen ihan oman jujunsa verrattuna ihan tasakeltaisiin. Jonkin aikaa piti kyllä peiliin tuijotella, niin erilaiselta silmät näyttää kun pupillin koko ei muutu. Hinta ei mitenkään päätä huimannut, 13 puntaa kahdesta piilarista ilman postikuluja, joten en olisi ihan verta itkenyt jos olisin joutunut vielä toiset etsimään näiden tilalle.

Vahvuuksittomilla piilareilla siis mennään. Näköä on sen miinus kolmen ja neljän välillä, joten ei ilman laseja kyllä mitään autoa ajella, mutta tuskin ihan isoimpiin esteisiin kävellessä törmäilen. Ihmisten tunnistaminen on kyllä vähän siinä ja siinä, metrin päästä se jo onnistuu ihan hyvin. Täytyy kyllä pitää lasit käden ulottuvilla Desussa, ettei mene ihan kaikkien ohjelmien visuaalinen puoli ohi.

Tästä tuli nyt tämmöinen tynkä-kirjoitus, kun piilareiden lisäksi ei kyllä muuta mainittavaa ole päivässä tapahtunut. Se on kyllä kumma, kun itse blogin lukijana tykkään päivityksistä mahdollisimman usein, mutta tämän oman blogin kohdalla tuntuu että pitäisi muka olla aina jotain edes vähän järkevää kirjoitettavaa :P Muutaman tunnin suunnittelu huomiseksi ja sitten takaisin sulkien kimppuun!

Ilona

Desutusta ja sulkia

Aamulla herään kesken painajaista, jossa olen cosplayesityksessä vain puoliksi pukeutuneena. Aamupäivällä töissä huomaan laskeskelevani, milloin voin alkaa odottaa piilareiden saapumista. Ruokavälkällä oppilaat laskevat päiviä koulun loppumiseen, minä lisää mielessäni tuohon lukuun vielä seitsemän päivää. Työpäivän jälkeen kalenteri on täynnä listoja tekemättömistä asioista ”Korjaa 8b:n rästikoe. Värjää Ultyn peruukki”. Tuntien suunnittelu ei onnistu ollenkaan tietokoneen ääressä, referenssikuvat tuijottaa silmät kiiluen kokoajan syyttävästi ja jatkuvasti pitää ponkaista tuolista ylös testaamaan miten pitkiä askelia musiikin tahtiin kannattaisi ottaa. Illalla FFVIIIn soundtrack soi päässä niin kovaa, etten meinaa saada unta.

Minua vaivaa aivan armoton desutus. Jos puku ei aiheuttaisi nyt näin suurta kiirettä ja tekemisen paljoutta, loikkaisin oikein mieluusti jo tuonne kesäkuun puolelle. Eurocosplayn ensimmäiset infoviestit ei ollenkaan helpota tilannetta, vaikka aiheuttivatkin jo hiukan kaipaamani paniikin ajan kulumisesta ja kiireestä. Onneksi ihanan aktiivinen desublogi tarjoaa pikkuisen helpotusta ja varsinkin työkalenterin täydet sivut kyllä muistuttaa, että ei siihen kesään enää kovin montaa hetkeä ole.

Huhut kertovat, että viime viikonloppuna oli taas vappu ja lukuun ottamatta oppilaiden säikyttelyä violetilla peruukilla, oma vappuni kului nukkumalla ja cosplay-touhuissa. Tällä hetkellä työn alla ovat puvun kaksi vaikeinta ja haastavinta osiota, peruukki ja siivet. Sulkien värjääminen on sotkuista ja aikaa vievää puuhaa, mutta alkaa jo sujumaan. Leikin kotikemistiä, kun netin loisteliaat tutoriaalit sisälsivät paljon amerikanihmeaineita, joita suomesta ei saa, tai joilla ei mustaa väriä saa aikaisiksi.

Sulkien värjäämisen ongelma on, että sulka ei ime väriä itseensä ilman apua, sulkahan on suunniteltu pitämään vesi ja muut nesteet poissa linnun iholta eikä suinkaan imemään niitä itseensä. Apuna värin imeytymiseen pitääpi käyttää happoa, joka ilmeisesti avaa sulan rakenteita sen verran, että väri pääseepi sinne minne pitääkin. Englanninkielisissä tutoriaaleissa puhutaankin acid dyesta. Kyllä semmoista varmaan suomestakin saa (ei-mustiin sulkiin haluaisin joskus päästä testaamaan värjäämistä Kool-aidin kanssa) mutta jos varsinaisesti sulkien värjäämiseen tarkoitetun aineen etsiminen ei innosta, niin hapan aine + väri + sulat toimii aika loistavasti.

Luulisin että pelkän etikankin avulla homma saattaisi onnistua, mutta kun haluan värjäämiseen mukaan kunnolla poreita, käytin itse sitruunahappoa. Sitä maanmainiota ainetta, jolla voi pestä niin pyykinpesukoneenkin kuin tehdä taikoja keittiössä, ja jota saapi kaikista hyvin varustetuista apteekeista. Hinta about 2 euroa/100g. Mahdollisimman lämmintä hanavettä, suolaa, väriä sopivaisesti ja sitruunahappoa myös sopivaisesti sekoitetaan astiaan johon sulat mahtuvat kunnolla. Itse heittelen aineita ihan näppituntumalla, mutta aika tujuja seoksia olen tehnyt. Jos sulat ei tunnu värjäytyvän, niin ensimmäisenä lisäisin sitruunahappoa ja sitten väriainetta. Sulat saa hengata seoksessa niin kauan kuin vaan värjääjän hermot kestää, mutta kun sulkia on useampi sata värjättävänä, niin ei se aika kyllä kovin pitkä ole. Sulkien liikuttelu värjäämisen aikana on myös suositeltavaa, ne kun herkästi liimautuvat kiinni toisiinsa. Asiasta enemmän kiinnostunut voisi varmaan selvitellä optimaalisen seoksen ja värjäysajan, itse teen kaiken ihan mutu-tuntumalla ja osan sulista värjään pariinkin otteeseen jos väri ei kuivumisen jälkeen näytä tarttuneen kunnolla. Paras vaihe värjäämisessä on kyllä se sitruunahapon lisääminen, kun musteelta näyttävä neste poreilee kuin mikäkin noidankattila.

Mutta sulkien kanssa on kyllä vielä paljon töitä, valmiit siivet saan kuviin varmasti vasta kesäloman puolella. Peruukki on värjätty lämpimän blondista kylmän harmaaksi ja päähäppeningin kanssa on jo muutama ratkaiseva ongelma ratkaistu. Vaate (Voiko sitä sanoa edes mekoksi kun se on vaan pikkuisen edestä kiinni?) sen sijaan ei ole edistynyt yhtään, kiitos Eurokankaan. Viimeinen kerta kyllä kun luotan, että jotain niinkin peruskangasta kuin punaista samettia löytyisi aina, kun parin viikon ajan olen tuijotellut ostamaani pientä palaa ja tutkaillut että onko se varmasti oikeaa sävyä, niin nyt sitten myydään ei-oota, eikä keskusvarastollakaan kuulemma kyseistä harvinaisuutta ole. Lienee tällä viikolla jälleen aika tutustua tarkemmin Kuopion pienempien kangaskauppojen tarjontaan.

Ilona

ps. Buffy ja Quina -kuvat ovat kuvasinnostuksen puutteen vuoksi vieläkin ottamatta. Kyllähän tässä kerkiää...