Cosplay = rakkaus

Onneksi tavoitteenani ei ole uusia Vuoden animeblogi –titteliä, koska tällä päivitystahdilla se jäisi haaveeksi! Syytä blogihiljaisuuteen ei toivottavasti tarvitse kovinkaan pitkään arvailla kun Tracon ja WCS-karsinnat ovat jo pelottavan harvojen yöunien päässä. Koska kisapuku on Suuri Salaisuus ja Mahtava Mysteeri aina lauantaihin asti, ette saa wip –päivitystä.

Sen sijaan olen viime viikkoina havahtunut niin monesti pohtimaan tämän harrastuksen upeutta, että saatte kuulla siitä!

Cosplayonnea on...

...hioa hartsia parvekkeella pimeänä elokuisena yönä kun ilmassa tuoksuu jo syksy.

...saada ebayn pelotteluista huolimatta ihana peruukki kotiin saakka ja todeta se täydelliseksi.

...kuulla kannustusta kolmevuotiaalta, joka tahtoo myös isona oman ompelukoneen ja osallistua pukukilpailuihin.

...kokeilla uusia materiaaleja ja todeta, että Worblas näyttää piparkakkutaikinalta, tuoksuu hämmentävän hyvältä ja käyttäytyy kuin unelma.

...keskustella nappikaupan myyjän kanssa miten tärkeää napin pinnan tietynlainen kiilto onkaan.

...yrittää ottaa kuvaa omasta pyllystään, että näkee ovatko takataskut varmasti oikealla kohdalla.

...huomata oppineensa asioita viimeisen neljän vuoden aikana ja taputtaa itseään hiukan päälaelle.

...kuulla mielessään tuomareiden kommentit ja parannusehdotukset ja hyödyntää niitä uusissa projekteissa.

...aloittaa niin ajoissa, että ehtii purkaa ja tehdä uudestaan. Ja vielä uudestaan.

...tajuta erehtyneensä, kun on vuosia luullut, ettei voisi nauttia parikilpailuun osallistumisesta.

...löytää upein cosplaypari, jonka kanssa visiot menee häkellyttävästi yhteen. 

...järjestellä peruukit keskellä yötä.  

...tiedostaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja pyytää apua.  

...hykerrellä itse kisaesitykselle.

...mennä turhautuneena nukkumaan ja herätä aamulla uusien ideoiden ja vaihtoehtojen kanssa.

...katsella loputtomalta tuntuvia kangaskasoja pitkin asunnon lattiaa.

...löytää lankakorista juuri se oikean sävyinen lanka, jota ei muistanut omistavansa.

...syödä kakkua ja olla uhraamatta ajatustakaan mahamakkaroille tai ulkonäköpaineille.

...lykätä yöunia vielä puolella tunnilla ajattelemalla juuri ennen nukahtamista, miltä lavalle meneminen kisapäivänä tuntuu. 

...huomata, miten monia muistoja voi liittyä pelkkään tietyn hiuslakan tuoksuun.

...todeta viikko ennen conia, että eihän se puku valmiina ole, mutta ei ole koskaan kyllä ollut näin lähellä valmistumista näin hyvissä ajoin. 

...pitää muka taukoa ompelusta ja ommella sillä aikaa kultaiset nahkahousut. 

...innostua ihan uudenlaisista hahmoista ja puvuista.

...oppia arvostamaan julkisia pukuja, joista saa tehdä wip-päivityksiä ja puhua ja hehkuttaa kaikille.

...seurata muiden pukujen edistymistä ja odottaa innolla pukujen näkemistä livenä.

...kerätä lisää hahmoja ja kuvia cosplaykansioihin, joiden voimilla voisi jo pukuilla eläkeikään saakka.

...päästä yli kaikesta sufferoinnista ja nauttia harrastuksesta, jota parempaa on vaikea edes kuvitella.

Lista voisi jatkua vielä piiiiiiiiitkästi, mutta saatte spesifioidumpaa ihanuutta eli oikeasti edistymiskuvia sitten ensi viikolla. Traconissa miut näkee varmimmin kisalavalla jossain vaiheessa klo 17-20 lauantaina sekä desupöydän tuntumassa varmasti pitkin viikonloppua. Hiihtelen myös pitkin ja poikin conia höpsö hymy huulillani ja juttelen mieluusti kaikkien ihanien blogilukijoiden ja muiden otusten kanssa :3

Traconissa nähdään!

Ilona

ps. okei, saatan olla vähän kuumeessa kun tätä kirjoitan, mutta flunssapöpöt eivät vähennä ihanuuden määrää!

pps. wan wan nyaaa~