13 December 2011

Luukku 13: Haperotukan pelastus


Karvaista joulunodotusta! Ilona Cosplayn joulukalenterissa puhutaan tänä vuonna pelkästään peruukeista! Joka päivä on esittelyssä yksi tai useampi peruukki sekä jaossa vinkkejä, tarinoita ja turinoita ihanista ja kamalista tekotukista.

Yksi peruukeistani on ollut selvästi muita useammin ja stailatummin käytössä.

Blondina larppitukkana, vain pikkaisen tupeerattuna.
Tämä peruukki on nimetty Giselleksi, koska neidin käytössä se on ollut kahteen kertaan, mutta sitä ennen se eli jo pitkän elämän larppailutukkana. Se on myös luottoperuukkini, jos tarvitsen vaalean tukan, joka pitää laittaa kiinni.

Gisellen tupeerattu kiharapilvi vuoden 2010 Traconissa.


Ja Giselle vuonna 2011
Viimeisimpänä peruukki on päässyt ulkoilemaan Random Seed Vosun päässä lokakuussa.

Tätä peruukkia olen myös kohdellut eniten kaltoin. Tupeerausta, hiuslakkaa, lisää tupeerausta, hiustenkuivaajaa. Ja olenko muistanut/jaksanut pestä conien jälkeen? NO EN.

Yyyyh, vuosikertalakkaa ja tupeerausta, ihan hamppua koko tukka!
Lähikuva todistaa samaa.
 Joten Gisellestä on tullut ikävän hamppuinen haperopesä, joka kaipasi kipeästi apua. 


Niiskuneitilinja jatkuu shampoovalinnassa. No oikeasti ihan mikä tahansa shampoo kelpaa, eikä sitä tarvitse käyttää paljoa. Pesuvesi kannattaa pitää haaleana, turhan lämmin suoristaa peruukkia jos siinä on kiharoita. Peruukkia ei todellakaan hangata samalla voimalla kun ainakin allekirjoittanut retuuttaa luonnolisia kutrejaan, vaan paljon hellävaraisemmin. Shampoo huuhdellaan kunnolla pois.

Sitten hoitoainetta. Halvin kelpaa. Tai sitten jos kylppärin kaappiin on jäänyt lojumaan jotain hiusnaamioita tms, niin kaikkea voi käyttää. Tököttiä _reilusti_ ja kaikkialle. Jätetään muhimaan ihan rauhassa.

Huuhdellaan taas haalealla vedellä. Peruukin kanssa ei ole ihan maailmanloppu, jos hoitoainetta jää siihen kuituun, oikeissa hiuksissahan se aiheuttaa rasvaisen yleisilmeen.

Jätetään kuivumaan rauhassa. Itse roikotin vaan kylpyammeen päällä. Ponitunnistajat tunnistaa!
Kun peruukki on _täysin_ kuivunut, laitoin sen peruukkipäähän ja selvitin takut Niiskuneidin suihkeella.

Ja kyllähän se aivan eri tukalta näyttää! Kuitu on kaikesta tupeeraamisesta karhentunutta ja kuivempaa kuin monessa muussa tukassa, mutta se tekee tästä peruukista myös huomattavan realistisemman näköisen.

Ainiin, tuolla ponnaripäivityksessä esitelty pitkä blondi tukka on tämän Giselle-peruukin isosisko. Pituutta on kymmenisen senttiä enemmän, mutta muuten sävy ja rakenne on ihan identtinen. Ei ollut ihan tarkoitus tilata samanlaista tukkaa, mutta peruukin tullessa en voinut olla kuin tyytyväinen, sen verran ihanasta kuitukasasta on kysymys.

 Ilona

3 comments:

  1. Se on Pikku Puolinuotti! (Varmaan tunnetaan muillakin käännösnimillä, mutta Golden Voice ftw.)

    ReplyDelete
  2. Ei nyt liity tähän nimenomaiseen merkintään mitenkään, mutta ääähhhh, taisin rakastua suhun. Tai sun joulukalenteriin. Miulla ei oo peruukkien stailaamisesta kauheesti kokemusta tai juurikaan ees tietoa. Miusta peruukit on pelottavia, koska iik ääk entä jos en osaakaan yhyy! Mutta näitä joulukalenteriluukkuja lukiessa iski innostus. Tähän kalenteriin tulee kyllä vastaisuudessa palattua hakemaan inspistä ja vinkkejä. ;ww;

    ReplyDelete
  3. Myy: Eipä ole tämä poni nuotteja nähnytkään, perskannikassa hengaa vähän epämääräisiä vaaleita länttejä ja nimi on varsin makea. Ja on myös vuoden minuakin vanhempi ponivarsa :D

    Reta: Ah, ensimmäinen rakkaudentunnustus kalenteriini! <3 Kiva on jakaa vähäistä peruukkitietämystäni ja sitäkin suurempaa intohimoa ja keräilyhalua :3

    ReplyDelete

murheita, ideoita, ahdistuksen aiheita? antaapi kuulua vaan.