Ai vuoden viimeinen tunti napsahti käyntiin ja maailmassa on kaikki taas paikoillaan kun Ilona istuu tietokoneen ääressä kirjoittamassa blogia? Kyllä!
Tämä vuosi oli kaikessa suhteessa ihan hirveen jännä. Pitkin vuotta tuntui välillä, että oli vaikea ottaa kiinni hetkestä ja tajua, että asioita tapahtui juuri silloin. Nyt jälkikäteen katseltuna tuntuu ihan ihmeelliseltä, miten yhteen vuoteen voikaan mahtua noin paljon isoja juttuja.
Joulukorttitekstiin oli summattu aika hyvin mun normaali opeolemus. |
Cosplayn ulkopuolella mutta siihen kyllä osaltaan vaikuttavina oli tietysti työt ja niiden jatkuminen tuolla ihanassa lintukodossa. Aikuisten elämässä tasapainottelu töiden, perheen ja harrastusten välillä vaatii vielä välillä vähän harjoittelua. Syksyn mittaan olen oppinut ehkä jättämään työstressiä vähän vähemmälle, lähinnä siksi että sain oman luokkahuoneen, jossa voin asustella työpäivien lomassa ja jättää kaikki sressifiilikset työpäivän päätteeksi sinne. Kertaakaan en ole vielä cosplayhommia vienyt töihin, mutta toisaalta cosplaykerho olisi tarkoitus startata heti kevään alkaessa...
#hääconin cosplaykisan voitto tuli aika helposti |
Sitten menin naimisiin. Ja aloin rakentaa taloa. Silleen aikuisten ihmisten juttuja, jotka tuntuu edelleen ihan hirveen isoilta. En kyllä koe olevani sen kummemmin aikuisempi kuin vuosi sittenkään, mutta ehkä se tunne iskee sitten kun keväällä istuttelen omaa kukkapenkkiä kuin paraskin keski-ikäinen sen sijaan, että suunnittelisin seuraavia pukua. Potkaiskaa minua jos näin käy.
Cosplayfiilikset koko vuodesta oikeestaan näkyy tuossa maanisessa hymyssä |
Cosplayn puolella vuosi oli tietysti yhtä kuin World Cosplay Summit. Olen ylpeä siitä, että pystyin oikeasti keskittymään wcs-pukuihin ja käyttämään kesällä kaiken aikani niihin. Olen myös hurjan iloinen, että minkäänlaista cosplayahdistusta ei ole edelleenkään havaittavissa. Jos minulla olisi loputtomasti aikaa, en tekisi juuri mitään muuta kuin pukuja. Toisaalta ehkä olen osannut nyt myös välillä pitää hetkellisiä hengähdystaukoja ja antaa muulle perheellekin sellaisia päiviä, kun koti ei ole vaan nuppineulakaaosta ja kangaspaloja.
WCS oli sellainen seikkailu, että voisin puhua siitä loputtomasti ja luultavasti tulen muistelemaan sitä vielä eläkeikäisenäkin. Tavallaan kai se on väkisinkin myös cosplayurani huippu, mitäpä tätä hienomaa oikeastaan voisin arvokisapuolella enää saavuttaa, kun sekä EuroCosplay että WCS on nyt tullut katsastettua. En sulje pois sitä vaihtoehtoa, että vielä joskus koettaisin päästä jompaan kumpaan tai vaikka molempiin uudestaankin, mutta ihan lähitulevaisuudessa en semmoista suunnittele. NCC on edelleen tuolla jossain mielen perukoilla, mutta katsellaan nyt tuleeko porfoliohaku kuitenkin liian aikaisin. Annan itselleni mieluummin aikaa hengähdellä, vaikka tulenkin varmasti katumaan sitä sitten jos ja kun haku menee sivu suun.
Ulkomailla ajattelin kuitenkin reissata ihan omakustanteisesti. Varmistunut reissu on ihan jo kulman takana, kun vaan viikko Frostbiten jälkeen suuntaan Tanskan J-popconiin tapaamaan ihania tanskalaisia ja toivottavasti ison liudan myös muita kansainvälisiä kummajaisia. Jännä ajatella, että nyt lähden ekaa kertaa ihan vaan conikävijänä ulkomaiseen tapahtumaan, varmaan jonkinmoinen seikkailu sekin.
Uudet puvut, 17 kappaletta. |
Tosiaan, kulunut vuosi tuntui pukujen osalta ihan kauhen vajaalta. Kunnes taas kokosin kollaasia ja tuumin, että ehkä se 17 pukua vuodessa ei olekaan vaan muutamaa. Olin vaan niin pitkän aikaan henkisesti kiinni noissa Japanin puvuissa, että jotenkin kaikki muut unohtui.
Ja kierrätetyt puvut. Oravatäti tosin kahdesti. |
Käytin myös aika tehokkaasti vanhoja pukua, tai samaa pukua vuoden mittaan uudestaan. Kaapu-Nibutani pääsi Frostbiten lisäksi Japaniin, Oravatäti oli sekä Yukiconissa, Desuconissa että Japanin ulkoministeriössä. Desuconissa kierrätin Leonia ja Bellowsia, Animeconinkin meni kokonaan kierrätyspuvuilla. Hyvä minä, tätä en olisi etukäteen itsestäni uskonut.
Koko vuosi 2014 oli niin täynnä kerran-elämässä -juttuja, että vastaavanlaista vuotta ei varmasti koskaan enää tule. Omalla tavallaan se oli varmasti elämäni paras vuosi. Tähänastisista siis, mielelläni näkisin vielä parempia olevan tuloillaan. Cosplayn puolelta toivon, että ensi vuonna annan taiteellisten vapausten viedä, teen pukuja innostuksen ja fiiliksen mukaan ja pidän yllä niitä suhteita mitä tämän vuoden aikan on ympäri maailmaa tullut solmittua. Ja että muistan edelleen, miksi tämä on ihan paras harrastus; koska tätä voi harrastaa juuri niinkuin itselleen on mieluisinta.
Ihanaa alkavaa vuotta 2015 Ilona Cosplayn lukijoille. Ehkä uudenvuodenlupauksenani voisin taas aktivoitua blogaajana ja pyöritellä skenesoppaa blogissani useammin. Toinen lupaus on ottaa vielä enemmän selfietä coneissa, upouudella joululahjaksi saamallani (hankkimallani) selfiekepillä.
Yhteiskuvia odotellen,
Ilona