Mennyt vuosi ja vähän tulevaa

Ette saa vielä tuskaisia kuvauksia pukujen edistymättömyydestä, vaan käytän hetken aikaa itsereflektointiin ja tämän kuluneen vuoden cosplayjuttujen kertaamiseen. Apuna toimikoon sovelletusti galtsun puolella pyörinyt listaus:

Vuosi 2011

Uudet puvut:

Rinoa (Final Fantasy VIII) Beatrix (Final Fantasy IX) Buffy Summers kahdesti (Buffy the Vampire Slayer) Mikuru (The Melancholy of Haruhi Suzumiya) Ashelia (häämekko) (Final Fantasy XII) Ashelia (perusasu) (Final Fantasy XII) Mizuho (Onegai Teacher) Pris (Blade runner) Faith (Buffy the Vampire Slayer) Poison Ivy (Batman&Robin) Junko (Puella Magi Madoka Magica) Random SeeD Vosu (Final Fantasy VIII) Juri (Revolutionary Girl Utena)

Kierrätetyt/Uudelleen käytetyt puvut:

Faye (Cowboy Bebop) Quistis -> Xu (Final Fantasy VIII) Mio Sakamoto (Strike Witches) Miyu -> Chisato (Vampire Princess Miyu) Giselle (Pirates of the Caribbean )

Kesken jääneet puvut:

Queen Mab (Merlin) valmistuu, valmistuu...

Mrs Lovett (Sweeney Todd) valmistuu seuraavaan Gaalaan.

Fran (Final Fantasy XII) katsotaan valmistuuko ikinä.

Plus noin 20 suunniteltua pukua, joihin osaan on hankittu kankaat, mutta joita en ole sen enempää aloitettu.

Käydyt conit/tapahtumat

DesuTalks

Chibicon

DesuCruise

Bakacon

Desucon

Nekocon

Finncon-Animecon

Tracon

DesuTalks

CosplayGaala

Chibicon

Kisabisnekset:

Chibicon (tuomarina)

Bakacon (jaettu 1. sija)

Desucon (3. sija)

Nekocon (tuomarina)

Tracon (2. sija)

Tein viime vuonna monia ylväitä lupauksia päättyneelle vuodelle. Suurin osa niistä ei pitänyt vuoden aikana ollenkaan. Laatu yli määrän nyt ainakin feilasi varsin pian, ajoissa alottamisesta ei ole vieläkään oikein tullut tapaa. Lupaa feilata ja jättää puku kesken tuli kyllä hyödynnettyä pariinkin otteeseen, vaikka osa kesken jääneistä valmistuikin sitten vuoden mittaan myöhemmin. Alkuvuoden kuntotsemppaus jäi alkuvuoteen ja jokainen kilo on varmasti tullut korkojen kera jo takaisin.

Vuosi 2011 oli cosplayn osalta melko jännä kokonaisuus. Uusien pukujen lista näyttää hämmentävän pitkältä, kun tuntui, että niin moni puku jäi valmistumatta ja suunnitelmat toteutumatta. Vuoden ajalta pukuja, joihin todella olisin tyytyväinen ja joita voisin pitää myöhemminkin, kertyi yhden käden sormilla laskettava määrä, laadussa olisi siis vielä paljon tsemppaamista. Puvuista kehittämäni stressin määrä kipusi välillä turhan korkealle, välillä taas pukuilu oli ihaninta ikinä.

Vuosi 2012:

Vuodelle 2012 on taas piiiiiiiiitkää listaa potentiaalisista hahmoista. Seuraavat nyt on ainakin tulossa:

Irisviel (Fate/Zero) Queen Mab (Merlin) Grace (Macross Frontier) Alto (Macross Frontier) Moeka (Steins;Gate) Mrs Lovett (Sweeney Todd) Liliana (Last Exile Fam) Pam (True Blood)

Näillä ei kyllä päästä kuin alkuvuoteen. Joitain hahmoja poimin varmasti viime vuoden listalta, jos innostus iskee.

Tämän vuoden ainoa lupaukseni cosplayn saralla on innostuksen mukaan tekeminen. Höpöti höp, vaikka olisin lupaillut jotain hahmoa kuukausitolkulla tiettyyn coniin blogissa, jos ei tee mieli tehdä niin en tee. Jos tekee mieli tehdä jokin toinen, niin teen sen.

Eikun eipä muuten olekaan ainoa lupaus! Koska miun potentiaalisten pukujen listaus on loputon, pitää ottaa jotain pidempiä projektia, että se vähän lyhenisi. Jos maailma loppuu ensi vuoden lopulla, tahdon kyllä ennen sitä ehtiä tekemään mahdollisimman monta Buffyä. Tai en edes pelkästään Buffyjä, vaan Buffy/Angel/Firefly/Dollhouse/whedonverse –hahmoja. ”Mahdollisimman monta” on tietysti aivan liikaa. Sen sijaan 12 on oikein nätti tasaluku. Varautukaa siis kuukausittaiseen whedonverse –annokseen! Päätyykö Buffyt ja kumppanit koskaan conipuvuiksi, on sitten eri asia, mutta kuvia kyllä niistä saatte. Keksin jonkin ikävän rangaistuksen, jos en kuukauden viimeisenä päivänä viimeistään toimita kuvia blogiin.

Nämä ei tule ylläreinä, mitä ne loput 10 on, selviää ensi vuoden kuluessa.

 Ensi vuoden puolella luvassa pukupanikointia. Ja Frostbite-panikointia noin niinkuin yleisestikin, koska olisihan tuossa pari ohjelmaakin viimeisteltävänä (huomatkaa miten huijaan itseänikin olettamaan, että ne olisi jo melkein valmiita).

Ilona

Luukku 25: Making of the joulukalenteri

(Ensinnäkin jos nyt nillitetään niin varsinainen joulu on tietysti tänään, eli se 25. luukku on ihan perusteltu. Jos siis viettäisin joulua kristittynä juhlana. Voisin viettää semmoista omaa keskitalven peruukkijuhlaa, jossa syödään paljon, selataan ebayta ja stailataan peruukkeja!)

Koska päivittäiseen blogihöpötykseen jää aivan totaalisesti koukkuun, saatte tänään joitain hassun hauskoja faktoja viimeisten 24 päivän varrelta. Tämän joulukalenterin pitäminen on myös huolestuttavasti laskenut yleistä vaatimustasoani blogitekstieni suhteen, voitte varautua entistä huonompiin juttuihin ensi vuonna!

Joulukalenterin idea tuli tosiaan kaksi päivää ennen kalenterin alkua. Aluksi kuvasin ja kirjoitin luukkuja varastoon. Sittemmin lipsuin kirjoittamaan luukut samana päivänä. Tai samana iltana. Yleensä oikeastaan samana iltana. Motivaatio kirjoitteluun ja kuvaamiseen oli varsin korkealla koko kuukauden, yhden käden sormilla on laskettavissa ne päivät, kun ketutti pelkkä ajatuskin tietokoneen ääreen istahtamisesta. 

[19:13] <@Elffin> edeae joutas peruukkivierotukseen

[19:14] <@Elffin> hiukset ajellaan ja et saa ajatella, puhua tai nähdä mitään peruukkeihin liittyvää kuukauteen

[20:41] <@adreena> olikohan tää joulukalenteri nyt se tikku joka katkaisi kamelin selän, ts. onnistui hillitsemään iltsin peruukkivimmaa?

Kalenterin luukut vaihteli paikkaa ja aiheet muuttui vielä ihan viimeisiin luukkuihin asti innostuksen mukaan. Joitain juttuja, joita olin suunnitellut tekeväni, jäi nyt pois (esim demonstraatio Beatrixin pampuloista) ja monia uusia ideoita tuli kuukauden kuluessa.

24 päivän aikana otin noin 920 kuvaa peruukeista. Räpsyti räps räps, aika harvat päätyivät julkisiksi asti. 

Tämä ei ole maksettu mainos.

Kiertoilmaisujen keksiminen, ettei peruukki –sana aivan ylikuluisi kuukaudessa, oli yllättävän haasteellista. Tekotukka. Kuitukasa. Hiukset. Vältin sentään irkin puolella suosikkisanana olevan ”perska”:n. 

"Jos heilautan tätä tukkaa, niin tulee varmaan tosi siistin näköinen!"

Tätä tuijottelin aika monta kertaa.

Talvella valoisia tunteja on vain muutama ja aika harvana päivänä tuhlasin niitä todella kuvaamiseen. Yleensä posotin kaikki valot täysillä ja kiinteällä objektiivilla vähän myöhemminkin. Jalusta ja kaukolaukaisin olivat ihan ehdottomat, kun tahdoin kuvata edes välillä peruukkeja muuallakin kuin peruukkipäässä. 

Torso hengasi ilman jalustaansa kuukauden.

Peruukkipääni teline on kirpputorilta ostetun muotinukketorson jalusta, jonka putki sattuu olemaan tismalleen käypäinen peruukkitelineeksi. Kunnon teline onkin aika ehdoton tai ainakin hermoja säästävä tekijä, kun pitkiä peruukkeja selvittää ja stailaa. 

En arvostanut huonosti onnistuneita kiharoita kolmelta aamuyöllä.

Käytännössä kaikki kuvat on otettu keittiön oviaukkoa vasten. Parvekelasien läpi ainakin teoriassa tuli välillä valoa. 

Tarkennus on/off. (minulla on isompi nenä)

Kunnioitukseni muoti/lifestyleblogin pitäjiä kohtaan nousi huomattavasti. Itsensä kuvaaminen ja vielä niiden kuvien julkaiseminen joka päivä ei taatusti tee hyvää kenenkään mielenterveydelle, ainakaan pidempinä ajanjaksoina. Muotibloggaajafiiliksiä tuli myös vaatevalinnoista, varsinkin jos kuvasin kerralla useamman päivän merkintöjä. Ihan samalla paidalla kun en kaikkia kuvia kehdannut ottaa. Huomasin taas, että vaikka omistan vaatteita aivan liikaa, ei mitään sopivia vaatteita kyllä löydy silloin kun pitäisi. Ilman kalenteria joulukuuni olisi varmasti kulunut kotiäiteillessä vanhoissa verkkareissa ja reikäisessä paidassa ilman meikkiä, nyt piti näyttää ihmiseltä yllättävän usein!

Ilona 1.12. "No en varmana julkaise tätä kuvaa!" Ilona 25.12. "Ahahaa, näytän niin idiootilta että todellakin julkaisen! Joululahja kaikille tuleville oppilailleni!"

Paitojen lisäksi muilla vaatteilla ei kyllä ollut paljoa väliä, kun kuvasin suurimman osan kuvista alushoususillani :D Kuulemma eräs toinen suomalainen cossaaja kuvailee proppeja lattialla pelkissä boksereissa, ja siksi kuvissa näkyy aina vaan varpaat.

Kiitän Hoottia vielä monta kertaa tästä peruukkiaiheideasta, niin mukavaa tätä oli kirjoitella ja kuvata. Muutamat teistä ovatkin kommentoineet, että osa vinkeistä on ollut hyödyksi tai ainakin tämmöinen peruukkiyliannostus vähentää peruukkipelkoa. Itse ihastuin uudestaan moneen jo unohtuneeseen tukkaan. Välipäivien ostoslistalla on entistä isompi muovilaatikko, jossa olisi myös kansi. Ehkä nuo lapsukaiset hetken aikaa majailisivat kaikki siellä kannen alla.

Peruukkeja, peruukkeja KAIKKIALLA!

Toivottavasti kalenterin lukeminen on ollut yhtä mieluisaa kuin sen tekeminen! Alan ideoimaan ensi vuodelle kalenteria ainakin hiukan aikaisemmin. Vaikka marraskuun kolmanneksi viimeisenä päivänä.

Ilona

Luukku 24: Eihän näitä edes kovin montaa ole! +video

Karvaista joulunodotusta! Ilona Cosplayn joulukalenterissa puhutaan tänä vuonna pelkästään peruukeista! Joka päivä on esittelyssä yksi tai useampi peruukki sekä jaossa vinkkejä, tarinoita ja turinoita ihanista ja kamalista tekotukista.

Jouluaaton kunniaksi ja sen 100. lukijan rajapyykin ylityttyä, olkaapa hyvä. Videon keskellä näkyy jokainen tällä hetkellä omistamani tekotukka. Valkotasapainot vaihtelee pätkien välillä, deal with it. En kerinny osannut niitä tässä ajassa säätää, tietokoneeni simahteli jo tämän videon säätämisen kanssa. (lipsyncin meni ihan nappiin vielä ennen youtubettamista, oh well...)

Kokonaisluku on tällä hetkellä 56. Jos lasken tuosta pois 4 suomilaatuista, Adel, Shiva ja Ultimecia, joita en osaa pitää peruukkeina ja turhan kiiltävä ja huonolaatuinen pinkki polkka, niin oikeiden peruukkien lukumäärä on 48.

Ei siis juuri yhtään.

Hyvää joulua ja kiitos joulukalenterini seuraamisesta. Kuinka monen joululahjoista löytyy kuitukasaa tänä jouluna?

Ilona

Luukku 23: Jos ihan vähän vaan värjään

Karvaista joulunodotusta! Ilona Cosplayn joulukalenterissa puhutaan tänä vuonna pelkästään peruukeista! Joka päivä on esittelyssä yksi tai useampi peruukki sekä jaossa vinkkejä, tarinoita ja turinoita ihanista ja kamalista tekotukista.

Ja vielä kerkeän värjäämisestäkin puhumaan tämän joulukalenterin kuluessa! Kerroinkin jo tuolla leikkaamisluukussa, että Pamille tuleva peruukki on muuten tosi jees, mutta sävy on väärä.

Ihana, mutta liian vaalea.

Peruukissa on kyllä kivasti raidoituksta ja sävyjä, se näyttää aika realistiselta, varsinkin jo kiiltoa vielä vähän hillitsee. Oikeastaan peruukki näyttää varmaan siltä, miltä Pam tahtoisi hiustensa näyttävän, tai miltä ne näyttäisivät heti kampaamokäynnin jälkeen.

Mutta kun se ei ole oikea sävy! Liian vaalea! Tahdon tehdä asialle jotain!

Pikaraidoitusta/sävytystä/värileikkiä varten tarvitse vain tilkan Sinolia, toisen tilkan vettä, eri kokoisia siveltimiä ja mustetta.

Osa vannoo copictussien täyttösäiliöiden nimeen, itse ostan aina sitä mustetta mikä ekana sattuu askartelukaupassa silmään. Nämä uudet musteet on siitä erityisen ihania, että niissä on sisäänrakennettuna pipetti, ei enää säätämistä ruiskujen tms kanssa. Hinta about 7 egeä/puteli.

Mikron päällä on hyvä tehdä kemiallisia kokeita. Not.

Tahdoin tuhkaista, tummaa ruskeaa tasoittamaan peruukin platinablondeutta. Ostin pikkaisen liian punaruskean musteen, koska lopullisen seoksen sävyä saa muutettua ihan perusväreillä. Tuhkaa eli harmaata saa tietysti mustalla.

Sekoitussuhde vedellä ja sinolilla on about 70% sinoli, 30% vettä. Itse en yleensä mittaa ihan hirmuisen tarkkaan. Mustetta lisätään seokseen pieninä määrinä niin kauan, että sävy on haluttu.

Huom. Tummakin muste vaalenee kuivuessaan kuiduissa ja viimeistään pesuvaiheessa. Eli saa olla pikkaisen (eli paljon) tummempaa kuin lopullisen tuloksen tahdot olevan. Ensin testasin miten punaista pelkkä ruskea muste oli ja sitten lisäsin asteittain mustaa, että sain sopivan värin.

Krautin värjäysohjeessavärjääminen tehdään suihkepullolla, raidoitus hoituu ihan siveltimellä. Ohuella ja tiiviillä siveltimellä saa selkeämpää linjaa, isolla ja harvalla pensselillä hoituu semmoinen ylenen sävyn muokkaaminen varsin huolettomasti. Toki suihkepullollakin voi suihkutella, tasaista jälkeähän tässä nimenomaan ei haeta, joten ei tartte olla turhan tarkkana.

Lisäilin tummaa mustetta hiusrajoihin, jakaukseen ja sitten yleisesti koko tukkaan raitoina.

Välillä käänsin tukan nurinniskoin ja värjäilin alinpia kuituja.

Kun lopputulos näyttää kivalta, annetaan tukan kuivua ihan rauhassa.

Sitten todetaan, että oikeasti tilkka tätä tököttiä olisi riittänyt, nyt joudun pihinä säilömään tämän puoli desiä sinoli+vesi+muste -sotkua jonnekin.

Sitten pestään. Muste ei kyllä leviä näin pieninä määrinä levitettynä pesemättömänäkään, ainakin jo peruukin kanssa ei joudu vesisateeseen tai jos se ei hankaa valkoista paitaa. (Ja pestykin peruukki saattaa tehdä ikäviä ylläreitä valkoisiin vaatteisiin) Sinoli kuitenkin maistuu pahalta, joten tukkapesulle! Tai siis huuhtelulle. Viileällä vedellä huuhdellaan koko tukka reilusti. Mustetta ei pitäisi irrota kovin paljoa, vaan väri on jäänyt kiinni kuituihin.

Ja sitten kuivumaan.

Vai niin, siellä joku takarivin Taneli jo kommentoikin, että ”Ilona, eihän tuota eroa varmana huomaa kukaan muu kuin sinä?” No ei ehkä huomaakaan, mutta tuskin huomaa myöskään mekon pientä sävyeroa suhteessa refekuviin tai korvisten oikeaa pituutta alkuperäisiin nähden. Itsehän sitä aina vaan ne pienet yksityiskohdat todella huomaa ja huomioi. Ja vain itseään se aavistuksen verran liian vaalea peruukki olisi häirinnyt, nytpä ei häiritse.

Joudutte kyllä näiden valaistusolosuhteiden kanssa vaan luottamaan miun sanaan, että kyllä se vähän tummeni. Vähän.

Jos coniaamuna vasta iskee raidoitus/sävytyspuuska, eikä sinolin kanssa kerkiä läträämään, olen esim Buffyn tukkiin kylmän viileästi värittänyt copic/tms tussilla esimerkiksi hiustyveä tummemmaksi tai tehnyt pari raitaa. Päällihiukset eivät ole yleensä kosketuksissa minkään kanssa, joten niihin uskaltaa hätätapauksessa pistää vesiliukoisiakin tököttejä (ja toivoa, ettei ole menossa desuconiin tai että ainakin on sateenvarjo matkassa)

Huomenna sitten viimeistä viedään. Niin se joulu melkein huomaamatta taas tuli!

Ilona

Luukku 22: Supisuoraksi

Karvaista joulunodotusta! Ilona Cosplayn joulukalenterissa puhutaan tänä vuonna pelkästään peruukeista! Joka päivä on esittelyssä yksi tai useampi peruukki sekä jaossa vinkkejä, tarinoita ja turinoita ihanista ja kamalista tekotukista.

Hahaa, innostuinpas kuitenkin tekemään muutaman suoristuksen tämän joulukuun kuluessa! Jos kihartaminen oli simppeli homma, niin tämä suoristus se vasta helppoa onkin!

Tarvikkeet:

Peruukki, joka tahdotaan suoristaa.

Vedenkeitin / jokin muu keino lämmittää vesi lähes kiehuvaksi

Peruukkipää

(kuminauhoja)

Varovaisuutta

Näin kivasti kiharat on pysyneet harjailusta ja huonosta säilytyksestä huolimatta.

Ensimmäisenä uhrina oli jo kertaalleen kiharakäsittelyn saanut ehkä-Nanami. Pitkien ja raskaiden peruukkien kanssa ei tarvitse tehdä mitään kuminauhakikkailuja, jotka toisinaan on tarpeellisia, jotta lyhyempien peruukkien latvakuidut kääntyy oikeaan suuntaan. Pitkän kuidun oma paino kyllä pitää kuidut riittävän suorassa kuivumisen aikana. Ainakin yleensä.

Lämmitetään vettä. Itse tein taas saman tarkan lämpötilamittauksen kuin viimeksikin; vedenkeitin maksimimäärään asti täyteen, vesi kiehuvaksi ja sitten piripintaan asti täyttö haalealla vedellä. Läiskis, vesi peruukin päälle.

Märkää on.

Suoristuksessakin sen veden pitäisi kastella kaikki kuidut. Kihartamiseen nähden tämä on paljon helpomaa, kun kuituja voi liikutella suoristamisen aikana paljon paremmin. Itse harjailin harvalla harjalla kuituja samalla kun kaadoin vettä. Ihan hirveille takkupesille tätä en suosittele, koska märät kuidut menee vaan enemmän takkuun ja irtoavat helposti.

Vesilaskun kannalta suoristaminen on paljon taloudellisempaa kuin kihartaminen. Kokonaiset 4,5 litraa kihartuakseen vaatineet kiharat suoristuivat 1,5 litralla! Tosin Nanamin kanssa varmistin tilanteen vielä laittamalla koko peruukin suihkun alle ja veden mahdollisimman lämpimäksi.

Peruukki kannattaa jättää aluksi kuivumaan peruukkipäähän ja tässä vaiheessa varmistaa, että kuidut on kaikkialta suorassa ja halutussa suunnassa. Jos ne nyt sojottaa esim niskan kohdalta ihan holtittomasti, ei ne maagisesti muutu muuksi kuivutessaan.

Kun latvat on kunnolla kuivuneet, voi peruukin nostaa peruukkipäästä kuivumaan muuallekin, että päällinen pääsee kunnolla kuivumaan. Pitkään muhimaan jäänyt peruukki ei ainakaan parane siitä. Kuten kihartamisen kohdalla sanoin, hellästi tehty kihartaminen ja suoristaminen eivät vaurioita kuituja mitenkään erityisen paljon. En edes heittänyt hoitoainetta tähän tukkaan ja kuitu tuntuu silti aivan yhtä siloisalta kuin ennen kiharrusoperaatiota.

Ja suoristettu versio.

Uhri nro 2. Vähän turhan paljon lainetta.

Toisena, pienempänä projektina suoristin vähän Mikurun tukkaa. Muuten suoraan tukkaan olin kesällä tehnyt/jättänyt pienet kiharat eteen. Nyt ne rupesi ärsyttämään. Tästä tukasta ei ollut tarkoitus saada ihan piikkisuoraa, vaan vähän laineikasta. Mutta ilman mitään selkeitä kiharoita. 

Koska ongelmakohdat oli edessä, kaatelin kuumaa vettä vain niiden päälle. Ja koska Nanami oli varastanut peruukkipään käyttöönsä, tein koko suoristamisen ilman sitä.

No en kyllä oikeasti suosittele tätä kuivatustapaa. Skintopit nyt ei ainakaan arvosta pyykkipoikia.

Ja kuivumisen jälkeen:

Sopivan suoraa.

Ilona

ps. (Tässä vielä suoristamaton versio) Kenenkäs tukaksi tämä onkaan seuraavaksi muuttumassa...

Luukku 21: Sakset sanoo nips naps

Karvaista joulunodotusta! Ilona Cosplayn joulukalenterissa puhutaan tänä vuonna pelkästään peruukeista! Joka päivä on esittelyssä yksi tai useampi peruukki sekä jaossa vinkkejä, tarinoita ja turinoita ihanista ja kamalista tekotukista.

Tänään otetaan sakset käteen ja lyhennetään kahta Frostbiteen tulevaa kuitukasaa. Peruukkien leikkaaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta sitä kannattaa harjoitella kaikessa rauhassa etukäteen. Conia edeltävänä iltana, keittiösaksilla pimeässä tehty leikkaus ei välttämättä aina ole se paras. Peruukkien leikkaaminen on kuitenkin oikeasti mukavaa! Kyllähän se ekalla kerralla pelottaa hirmuisesti, kun pitäisi otsatukka pätkäistä tai lyhentää pituutta radikaalisti, mutta harjoittelemalla oppii.

Nips naps

Omat leikkuuvälineenä näyttävät tältä. Halpismarketista ostetut hiustenleikkuusakset, joita koetan varjella kaikelta muulta leikkaamiselta, ja huuto.netistä kahdella eurolla hankitut koirien trimmaussakset eli ohennussakset. Näillä olen pärjännyt kaikki peruukkivuoteni, voisihan noita ehkä vähän terottaa tässä jonain päivänä, mutta ihan hyvin kuitu vielä katkeaa. 

Hi, Grace! Referenssikuvia pitää olla paljon, hiukset mahdollisimman monesta kulmasta!

Niin nätti ja niin liian pitkä

Jostain hutiostoksestaviisastuneena pyrin nykyään ostamaan aina mieluummin liian pitkän peruukin, jos yhtään iskee epäilys millainen pituus olisi sopiva. Poikkeuksen tekee vaan nuo niskasta muotoonleikatut tapaukset, kuten Fujin tai Faye, koska tuollaista leikkausta ei suurimpaan osaan pidemmistä peruukeista pysty itse tekemään ilman lisäkuituja. Mutta heti kun puhutaan tuota pidemmistä tukista, otan mieluummin 50 senttiä liian pitkän kuin 10 senttiä liian lyhyen. 

Hiusten pituus pitää tietysti suhteuttaa omaan pituuteesi. Senttimäärien sijaan kannattaa katsoa ulottuuko hahmon kutrit kyynertaipeeseen tai esim vyötärön kapeimpaan kohtaan saakka. Paras mittari on tietysti tissit. Loppuvatko latvat niiden yläpuolelle, keskelle vai jonnekin alle? 

Kohta pää poikki

Koska olen hamstraaja ja tiedän, että kuiduille tulee usein yllättävää kysyntää, otan yleensä aina tarteen leikkaamani kuidut. No en aina, jos esimerkiksi pelkästään ohennan, mutta vähänkin pidemmät ja helpommin varastoitavat hiuskiehkurat sen sijaan kyllä! Siksi nytkin teippasin kuidut kiinni leikkauskohdan alapuolelta, jolloin ne on helppo säilyttää eivätkä hajoa kuitupilveksi leikkaamisen jälkeen.

Pussillinen ylimääräisiä kuituja leikkaamisten tai peruukin tuhoamisten jäljiltä. Koskaan ei tiedä milloin tulee tarve juuri yhdelle siniselle kuitunauhalle! Tai pinkille!

Ensimmäinen leikkaus kannattaa tehdä 5-10 senttiä alempaa kuin todellinen pituus tulee olemaan. Mieluummin tässä vaiheessa jätät reilusti liian pitkäksi ja lyhennät pikku hiljaa, kuin itket liian lyhyeksi leikattua tukkaa. (Oikeasti leikkaan yleensä aina peruukkipäässä tämänkin vaiheen. Oli vaan niin kiva kuvata näin)

Pling, kaksi kipaletta violetteja kuitupötkyjä valmiina johonkin jatkokäyttöön. Joskus. Ehkä

Oleellista peruukkien (ja miksei omienkin hiusten) kanssa on se, että jos leikkaan kohtisuorassa kulmassa kuidut poikki, saat leikkauksen joka myös näyttää kohtisuoraan leikatulta, eli todennäköisesti varsin tökeröltä ja keittiösaksimaiselta. Saksien kulmaa kannattaa vaihdella ja testata, millaista jälkeä niillä saa aikaan. 

Raaka leikkuulinja näyttää rumalta, mutta tätä lähdetäänkin nyt vasta työstämään.

Sori huonoista kuvista, kuvaaminen ja leikkaaminen yhtä aikaa oli hivenen haastavaa.

 Itse käytän ohennussaksia PALJON. Kun haluttu pituus on saavutettu normaaleilla saksilla, käyn kaikki latvat läpi ohennussaksien kanssa. Taaskaan saksia ei pidetä täysin kuitujen vastaisesti vaan kivasti lomittain ja vinossa. Eikä leikata pohjaan asti, vaan silleen pikku hiljaa kynitään sitä tukkaa ohuemmaksi.

Koska suoraan leikattu peruukki näyttää epärealistiselta ennen muuta sen takia, että kuidut ovat yhtä paksuja myös latvassa, kun taas oikeat hiukset ohenevat latvaa kohden ja niiden määräkin vähenee. Realistisuutta tavoittelevan kannattaa ohentaa ihan reilusti. Siis paljon. Ja ei pelkästään latvoista vaan ihan reilusti ylempääkin.

Ohennu! Tuossakin sakset on vielä aika lähellä latvoja, välillä leikkelin tuosta vielä 20 senttiä ylempääkin alkaen.

Ja hei, jos sitä oman pään kokoista peruukkipäätä ei vielä ole, niin hop hop semmoinen tekemään. Koska kuidut asettuvat aivan eri tavalla riippuen siitä, minkä kokoisella alustalla ne ovat. Pienessä styroksipäässä sopivaksi ja tasaiseksi leikattu tukka voikin yllättää hyvin ikävästi, kun sen laittaa omaan isompaan päähänsä. Ja vaikka peruukkipää olisikin tuunattu versio, kannattaa peruukkia silti käyttää jokaisen leikkausvaiheen jälkeen omassa päässä, ettei tule mitään yllätyksiä.

Välillä päähän, tarkasta pituus. Jos hahmolla on kampaus, testaa myös sitä ja katso miten kuidut asettuu.

Kokonaisuudessaan Gracen tukasta lähti tämän verran tavaraa alun lyhennyksen jälkeen. Suurin osa pelkkää ohennusta.

Ja tässä lopputulos.

Ja sama vielä päässä ja osittain kampauksella.

Toisena uhrina on ihana Pam. Tukka on kuidultaan ihanaa, sävy pikkaisen liian vaalea ja pituutta kymmenisen senttiä liikaa. Kuitua on myös selvästi liian paljon.

Tarkasta tissi--- pituus useasta kuvasta.

Taas turhaa pituutta.

Varttitunti myöhemmin, ohennussakset ovat laulaneet suloista lauluaan tehokkaasti.

Tilanne näyttää paljon paremmalta.

Leikkaamiseen liittymättömänä vinkkinä sanottakoon, että kukaan ei oikeasti pakota pitämään peruukkia suorassa. Jos hahmon jakaus on selvästi sivussa, eikä skintop anna periksi sen siirtämistä ihan oikealle kohdalleen, laita koko peruukki vinoon. Varsinkin pitkissä peruukeissa, joissa hiusrajaa ei näe peruukin alta, tämä toimii ihan mainiosta, pinnejä vaan paljon ja kaikkialle!

Jos sen lempiperuukin leikkaaminen pelottaa, niin ei ole iso sijoitus ostaa ebaysta halvin mahdollinen pitkä reuhka ja leikellä sitä harjoituskappaleena. Netti on myös täynnä videoita hiusten leikkaamisesta, ja vaikka kaikkia vinkkejä ei voi suoraan soveltaakaan peruukkeihin, voi niistä kuitenkin jotain kikkoja hyvinkin löytää. Erityisesti ohennuksen kanssa oleellista on muistaa leikellä myös alempia kerroksia eikä aina vain päällimmäisiä kuituja. 

Ilona

Luukku 20: Punaista nostalgiaa

Karvaista joulunodotusta! Ilona Cosplayn joulukalenterissa puhutaan tänä vuonna pelkästään peruukeista! Joka päivä on esittelyssä yksi tai useampi peruukki sekä jaossa vinkkejä, tarinoita ja turinoita ihanista ja kamalista tekotukista. 

Jos Ultimeciasta olin kirjoitellut blogiin jo vähän aikaisemmin, Adelin tukka on purettu kyllä ihan täysin osiin. Jonkinlainen tutoriaali peruukin tekemisestä löytyy siis vuoden 2010 Traconin jäljiltä (huoh, miksi olen kirjoittanut noin pitkiä päivityksiä ja yhdistänyt aivan liian monta juttua yhteen, en ees ite jaksa lukea).

 

Mutta kuvitellaan, että ette tekään ole tuota silloin jaksaneet lukea, joten käykääs nyt lukemassa! Tai jos ette jaksa, niin tiivistän: Peruukki on koottu kokonaan welfaamattomista (=irtonaisista) kreppikuiduista, jotka on itse ommeltu nauhoiksi ja sitten kiinnitetty vanhasta suomiperuukisa nyysittyyn peruukkipohjaan. Kuituja meni kolme paketillista ja se määrä riitti oikein hyvin. No ehkä voisi muutama nauha olla vielä lisää tuolla päälaella, myönnän. 

Nurinperin käännettynä näyttää tosi viehättävältä.

Hiusrajat on ommellessa se tärkein kohta, mikä pitää kunnolla miettiä. Adelissa pystyi onneksi huijaamaan, kun hiusrajaa ei näkynyt missään.

Koska paino on näköjään tämän viikon sana, niin kahteen edelliseen luukkuun verrattuna Adel on todella mukava ja kevyt peruukki. Kreppikuidulla saa helposti volyymia ilman, että sitä tarvitsee olla päässä kilotolkulla. Tämän kuitukasan kanssa liikkuminenkin oli helppoa, kun ei ollut mitään metrisiä ulokkeita mihinkään suuntaan.

Kuitunauhoja on jopa varsin tiheässä!

Tämä tukka olisi voinut olla ihan karmea, jos kuituja olisi ollut yhtään enempää vapaana. Kreppikuitu kun on etupäässä tarkoitettu rastoihin, eikä rakenteensa takia pysy kovinkaan takuttomana pitkään, ei tuon harjaaminen olisi varmasti ollut mitenkään mieltä ylentävä teko. Nyt kun se on kiinnitetty kivasti nahalla yhdeksi lonkeroksi, ei takuista tarvitse huolehtia. 

Ei tötteröitä tällä kertaa, vaan yksi pötkylä.

Adelin kohtalo on ollut lähes sama kuin Shivalla ja Ultimecialla. Eihän tämmöistä tukkaa missään voi pitää. Paitsi jos sattuu harrastamaan larppausta, niin käyhän tuo ehkä jollekin Helvetin esikartanoiden demonittarelle. Sarvineen kaikkineen. 

Adelista tuli Kira. G-savo kuvasi.

Harmi, etten muuten ole tyytyväinen Adelin pukuun, koska peruukkinsa puolesta voisin sitä vielä jokus pitääkin. Tai sitten pitää vaan tehdä ne muut osat joskus uusiksi...

Ilona

ps. nostalgiaosuus loppui nyt, huomenna luvassa taas jotain ihan muuta!